Kylläpäs meitä tällä viikolla hemmotellaan näillä mielenkiintoisilla päivityksillä. Ensin Raimon HMS Druid ja nyt sitten tämä tykkipursi. Taas kerran hienoa työtä lipun, ankkurin ja airojen parissa. Tuon ankkurin tekemistä raudasta hieman ihmettelin. Mahtoi olla työläs rupeama ensin sahata latakka halki ja sitten pajottaa se oikeaan muotoon. Taisi olla ihan happi/asetyleenilaitteet käytössä? Ite kun tein ankkurin johonkin aikaisempaan projektiin, niin se syntyi ihan vaan puusta ja maalattiin raudan näköiseksi. Mutta onhan tuo tietty painava, voisi vaikka käyttää ihan oikeastikin ankkuroimaan paatti rantaveteen.
Ja sitten nuo airot. Kadehdittavalla tavalla olet jaksanut puurtaa kaikki airot paattiin. Tuollainen toistuvien osien nysvääminen jos mikä rupeaa ainakin minua tympäisemään tässä mallinrakennuksessa, ja yritänkin aina keinolla millä hyvänsä saada ne tehtyä mahdollisimman helposti, joskus vähän yksityiskohdistakin tinkimällä. Onneksi sinä et ole sortunut moiseen.
Tykkipursi
Lippu, ankkuri, airot
Lippu:Saaristolaivaston sininen kielekelippu oli käytössä 1761-1813. Sitä käyttivät Viaporin divisioonan alukset. Avomerilaivasto ja Ruotsiin sijoitetut yksiköt käyttivät sinikeltaista kielekelippua.
Lippua varten tein ensin pahvimallin, jolla piirsin ääriviivat siniselle puuvillakankaalle. Sitten leikkasin lipun irti ja viivoittimen avulla laitoin reunoihin Uhu Hartia, jotta ne eivät rispaantuisi. Lippuköyden (0,25mm) neuloin kiinni lippuun. Lipputanko on 3mm:n grillitikkua, jonka päässä on mäntylistasta muotoiltu nuppi, jossa on kaksi 1mm reikää köyttä varten. Tangon alaosassa on pienestä listasta viilailtu knaapi liimattuna kiinni köyden kiinnitystä varten. Tanko menee peräsivukannen läpi kannen reikään, mutta ei kiinteästi, koska myös toisella puolen on vastaava reikä, jotta lippua voitiin siirtää tarpeen mukaan. Yleensä lipun paikka oli styyrpuurin puolella. Masto kuitenkin laskee sille puolen, joten lippu usein oli paapuurinkin puolella.
Ankkuri:
Ankkuri sluupissa oli useimmiten sijoitettu perään, koska sitä käytettiin useimmin, kun rantauduttiin yöpymistä tai huoltoa varten. Tällöin ajettiin keula edellä rantaan ja ankkuri laskettiin perästä. Näin peräsin ei vaurioitunut. Kun sitten lähdettiin, oli helppo varpata alus ulos perä edellä. Tykkisluupeissahan ei miehistölle ollut mitään huoltotiloja, joten kaikki sellainen täytyi tehdä maissa.
Ankkurit siihen aikaan valettiin. Ankkuripajat olivat hyvin raskaita työpaikkoja, joihin yleensä tuomittiin. Esim. vänrikki Peter Sandel, joka Viipurinlahden ulosmurtautumisen (1790) yhteydessä toimi (todennäköisesti juovuspäissään) polttolaiva Postiljonenin kanssa niin, että linjalaiva Enigheten ja fregatti Zemirekin paloivat. Hänet tuomittiin ensin kuolemaan, mutta armahdettiin kuitenkin elinikäiseen pakkotyöhön ankkuripajassa.
No en kuitenkaan valanut ankkuria vaan tein sen 6x6mm kiilateräksestä. Ensin sahaus halki vähän matkaa. Sitten mirkelöinti ohuemmaksi ja pyöreämmäksi. Sen jälkeen kuumennus kaasupillillä ja taivutusta sekä taontaa. Edelleen hiontaa nauhakoneella ja dremelillä. Lopuksi parista listan pätkästä ja kalastajanlangasta viilaamalla ja liimaamalla tukki ankkuriin sekä vielä 1mm rautalangasta kiinnitysregas.
Airot:
Sluupissa oli siis 14 airoparia eli 28 airoa. Airot olivat 8,30m pitkiä ja niitä jokaista käytti kaksi miestä. Sen takia airoissa oli kahdelle vetopaikka. Tarvittiin siis melkoinen määrä soutajia. Miehistönä käytettiin maa-armeijan miehiä aina, kun toimintaa oli odotettavissa. Olihan kysymys armeijan laivastosta eli arméns flotta.
Tein airot 6x2mm lehmuslistasta. Ensin liimasin pienemmän palasen, johon oli viilattu kädensijan lovi, toiseen päähän. Sitten ylösalaisin olevalla nauhahiomakoneella hioin perusmuodon. Sen jälkeen tarkempi hionta dremelillä ja lopuksi käsin 240 paperilla sekä pienellä viilalla. Vielä lopuksi tervaus kahteen kertaan. Hommaa riitti ihan tylsyyteen saakka.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.



