Ryhmärakentelu: Falklandin sota

Olet oikeassa AJ; britti-Phantomit ovat todellakin mielenkiintoisia vehkeitä. Yleensä mallaillaan USA:lainen Phantom, mikä sinänsä on tietysti aivan OK ja ymmärrettävää monestakin syystä. Aftermarkettia löytyy, referenssistä puhumattakaan. Toinen kiinnostava "Phantom-alue" on Lähi-Itä, jossa Phantomeita on käytetty tositoimissa vuosikymmeniä.

Koska pienoismallivarastoni ja -varantoni on vähintään muhkea, olen siitä onnellisessa asemassa, että omistan neljä Fujimin 1/72 valmistamaa Britti-Fantomia: K-,M- ja FGR.2- alatyypit, joista FGR.2:sta on kaksi loodaa. FGR.2 on myös Falklandin-sodan aikainen alatyyppi ja sitä saanee ainakin Hobby Linkiltä, tosin loodassa taitaa olla FG.1, mutta asia hoitunee maalauksella ja FGR-siirtokuvilla. Sarjassa kun on muistaakseni molemmat nokkapyöräntelineetkin mukana. Siis normiasentoinen ja myös tukialuksia varten jatkettu pidempi teline. K- ja M-alatyyppien malleja ei ole vissiin vuosiin kauppojen hyllyillä näkynyt. Itse ostin mallit aikoinaan Koisteelta, joka on jo kai käytännössä lopettanut toimintansa.

Hannantsilta löytyy ainakin yksi Modeldecalin arkki, jossa on Falklandin Phantom tai Phantomeita. Koska Modeldecal on erityisen luotettava ja tasokas dekaalivalmistaja esimerkiksi Xtradecalsiinkin verrattuna, kannattaa kiinnostuneiden huomioida arkki mielestäni. Fujimin omat tunnarit taas ovat usein hiukan vain "sinnepäin".

Noihin Phantomeihin - K = FG.1 ja M = FGR.2. Falklandin sodan seurauksena hankittiin vielä USA:sta 15 käytettyä F4J -konetta, jotka olivat järjestelmäpäivitysten jälkeen F4J(UK) = F.3 -alatyyppiä. K ja M olivat enemmänkin amerikkalaisten kutsumanimiä ja FG.1 ja FGR.2 brittien omia tunnuksia samoille koneille.

Näin se taitaa olla. Muistaisin jostain lukeneeni, että K-mallista käytettiin nimeä FG.1 ja M-mallista FGR.2 päivityksien jälkeen, jotka helpoimmin näkyvät "tötterönä" sivuvakaajan päällä. En ole tutkaillut kovin tarkkaan UK-Phantomienkaan kehitystä, mutta ennen päivitystä olevia ja päivitettyjä koneita kutsutaan kuitenkin niissä opuksissa joita minulla on, tosiaan molemmilla tavoilla.

Fujimi myi aikoinaan UK-Phantomeitaan juuri tuolla tavoin eriteltyinä: ennen po. päivitystä olevat mallit olivat laivaston K ja RAF:n M ja sitten loodat, joissa olivat päivitetyt versiot koneista eli laivasto FG.1 ja RAF FGR.2

Tuo F-4J(UK) olisi myös pikantti lisä Phantomien kokoelmaan. Ainakin Model Art on joskus tarjoillut jotain Tiger Meet-logolla varustettua tunnarisettiä tuolle F.3:lle. Ja saahan tunnuksia yhdistelemällä…

Melkoinen keskusteluketju on aiheesta tullut, eikä suotta.

Nyt laitan tähän jo pienen markkinoinnin.
Kuopion mallitapahtumassa marraskuussa on Teemana "Ilmasotaa Merellä" ja siihen kyllä alkaisi pöydät täyttymään jo tästäkin aiheesta.
Laitan linkin alle.
T.T
www.pienoismallit.net/tapahtumat/2012/maalla-merella-ja-ilmassa-3/

Moi Phantom,

PhantomII kirjoitti:

…Yleensä mallaillaan USA:lainen Phantom, mikä sinänsä on tietysti aivan OK ja ymmärrettävää monestakin syystä. Aftermarkettia löytyy, referenssistä puhumattakaan. Toinen kiinnostava "Phantom-alue" on Lähi-Itä, jossa Phantomeita on käytetty tositoimissa vuosikymmeniä.

Koska pienoismallivarastoni ja -varantoni on vähintään muhkea, olen siitä onnellisessa asemassa, että omistan neljä Fujimin 1/72 valmistamaa Britti-Fantomia: K-,M- ja FGR.2- alatyypit, joista FGR.2:sta on kaksi loodaa. FGR.2 on myös Falklandin-sodan aikainen alatyyppi ja sitä saanee ainakin Hobby Linkiltä, tosin loodassa taitaa olla FG.1, mutta asia hoitunee maalauksella ja FGR-siirtokuvilla…K- ja M-alatyyppien malleja ei ole vissiin vuosiin kauppojen hyllyillä näkynyt. Itse ostin mallit aikoinaan Koisteelta, joka on jo kai käytännössä lopettanut toimintansa…Hannantsilta löytyy ainakin yksi Modeldecalin arkki, jossa on Falklandin Phantom tai Phantomeita. Koska Modeldecal on erityisen luotettava ja tasokas dekaalivalmistaja esimerkiksi Xtradecalsiinkin verrattuna, kannattaa kiinnostuneiden huomioida arkki mielestäni. Fujimin omat tunnarit taas ovat usein hiukan vain "sinnepäin".

Samaa mieltä, jenkki-Phantomeita on suurin osa Phantom-pienoismalleista ja mikäs siinä; syyt ovat juuri nuo mitä listaat.

Pidän vain britti-Phantomeista enemmän koska ne ovat mielestäni enemmän omintakeisia - ne ovat kuin jenkki-Phantomit bodattuina - pidempi siipien kärkiväli 38ft 6in vs 38ft 3¾in ja paksumpi (vahvempi) runko, suuremmat ja tehokkaammat Rolls-Royce Spey moottorit max. työntövoima 20515lb (reheat) vs General Electric J79 moottorit max. työntövoima 17900lb (reheat) ja enemmän painoa (massaa) 31350lb vs 29900lb. Edellä olevat mitat ovat brittien F-4 FGR.2 vs jenkkien F-4J.

Rakenna ihmeessä britti-Phantom/Phantomit, kun sinulla on peräti neljä kpl:tta. Eipä noita K- ja M-tyyppien malleja juuri missään skaalassa ole saatavilla - Hasella lienee jotain vielä tarjolla. FG.1:stä saa mainoita HMS Ark Royal lentotukialus-Phantomeita ja FGR.2:ssa skaala onkin sitten laaja. Eipä noissa FG.1:ssä ja FGR.2:ssa paljon ero ollut; lähinnä nuo mainitsemaisi laskutelineet (normit FGR.2:ssa vs pidempi kokoonpainuva FG.1:ssä), tukialuskoukku FG.1:ssä, FGR.2:ssa on sivuvaakaajassa pienet horizontaaliset solakkeet, käännettävä tutkakupu poistettiin FGR.2:sta ja FGR.2:ssa oli parempi kehittyneempi elektroniikka ja navigointi- ja asejärjestelmä. Ulkoisesti melko samannäköisiä, em. erot huomioiden.

Rakennan joskus tulevaisuudessa Falkland FGR.2:n (hlökohtaista merkitystä menneisyydestä), mutta FG.1 HMS Ark Royalin väreissä olisi myös kiva rakentaa, koska mielestäni ne ovat mielenkiintoisen näköisiä. Saksalaisissa F-4F:ssä lienee tyylikkäin camo-maalaus Phantomeista, eikä niitäkään juuri pienoismalleina näy. Israelilaisilla F-4E Phantomeilla lienee mielenkiintoisin historiikki kaikista Phantomeista.

Itse asiassa Phantom-lekoistahan voisi ihan hyvin tehdä ryhmärakentelun, muttei tämän vuoden puolella, kun on niin monta ryhmistä jo menossa ja oma pääkin on jo useassa ryhmiksessä ns. pölkyllä - mallattavaa piisaa tämän vuoden aikana, ei tarvitse funtsia mitä tekee; nyt vain pitää tehdä. Mutta, mutta ensi vuoden puolella Phantom-lekoryhmis olisi hyvä juttu. Kai muuten jonkun konetyypinkin ympärille voi tehdä ryhmiksen? En nyt muista ryhmissääntöjä, mutta luulisin, että voi…

Tosiaan aika jännä juttu, ettei britti-, eikä saku-Phantomeita juuri näy pienoismalleina. Olisi kiva katsella niitäkin.

Parhain terveisin, AJ

Moi Vesa,

Vesa Halme kirjoitti:

Noihin Phantomeihin - K = FG.1 ja M = FGR.2. Falklandin sodan seurauksena hankittiin vielä USA:sta 15 käytettyä F4J -konetta, jotka olivat järjestelmäpäivitysten jälkeen F4J(UK) = F.3 -alatyyppiä. K ja M olivat enemmänkin amerikkalaisten kutsumanimiä ja FG.1 ja FGR.2 brittien omia tunnuksia samoille koneille.

Olet aivan oikeassa jenkit F-4K = britit F-4 FG.1 ja jenkit F-4M = britit F-4 FGR.2 sekä jenkit F-4J (UK) = britit F-4 F.3.

Katso 4.4.2012 21:52/Viimeksi muokattu 15.4.2012 12:01

AJ kirjoitti:

Niin joo, vielä se, että RAF:n 29. Squadron:n kolme McDonnell Douglas Phantom FGR.2:ää osallistui Falklandin sotaan, saattamalla Vulcaneita niiden pommituskeikalla ja myöhemmin sodan aikana partiomalla Ascension saaren RAF:n lentotukikohdan ympärillä. Heti Falklandin sodan loputtua, 29. Sqn osan Phantom FGR.2:en kanssa siirtyi Falklandin saarelle; Port Stanley:n lentokenttä Falklandin saarella toimi Phantom:ien tukikohtana. 17.10.1982 ensimmäinen 29. Sqn:n Phantom FGR.2 saapui Port Stanley:n lentokentälle. 29. Sqn operoi yhteensä seitsemää Phantom FGR.2:ää Falklandin saarelta, loput Sqn:n Phantomit operoivat RAF:n Wideawake:n lentotukikohdasta Ascensionin saarelta. 29. Sqn korvattiin 23. Sqn:lla jo joulukuussa 1982 ja 23. Sqn peri 29.Sqn:n Phantom FGR.2:t.

23. Sqn aloitti konvertoitumisen Panavia Tornado lekoihin…Falklandilla olevan lentoyksikön nimeksi tuli 1435 Flight (1435 Flt) - tuolloin yksiköllä oli jäljellä enää neljä Phantom FGR.2:ää…korvattiin neljällä Tornado:lla vuonna 1992. Syyskuussa 2009 Tornadot korvattiin neljällä Eurofighter Typhoonilla.

15 kpl:tta päivitettyä ex-USN F-4J Phantom:ia eli F-4J(UK) Phantom:ia korvasivat Ascensionin ja Falklandin saarella olevat 29./23. Sqn:n Phantom FGR.2:t. F-4J(UK):t aka "Phantom F.3":t operoivat 74 Sqn:ssa (Tiger Squadron) RAF:n Wattisham:n lentotukikohdasta Iso-Britanniasta. Näin ollen F-4J(UK) Phantom:t eivät sovellu ryhmikseen.

Joten ainakin 29. Sqn:n kolme Phantom FGR.2:sta soveltuvat myös ryhmikseen ja mahdollisesti kenties vielä loputkin 29. Sqn:n Phantom FGR.2:t samoin kuin 23. Sqn:n nimen alla toimineet Phantom FGR.2:t.

Parhain terveisin, AJ

Moi Timo,

Olet oikeassa, Falklandin sodan ryhmis sopii kuin nenä päähän Kuopion mallitapahtuman teemaan. Kiitos kun vinkkasit.

Parhain terveisin, AJ

Tuo Phantom-ryhmis kuulostaa erinomaiselta idealta - kun muut teemarakentelut on saatu selviteltyä ensin. Muita ryhmärakenteluja voisi ajatella tulevaisuudessa Spiteistä, Mersuista ja Mustangeista vaikka. Kaikista on mielenkiintoisia alatyyppejä, maalauskaavioita ja eri ilmavoimien tunnuksia saatavilla vaikka kuinka. WWII:sta nykypäiviin asti.

Oliko se kuitenkin niin, että FG.1:ssä pakkasi nuo tutkakuvut aukeilemaan huonoon aikaan esim. lennon aikana ja ne poistettiin siitä syystä? Nimenomaan siis FG.1:ssä ne taisivat olla tukialuskäytön takia, jotta koneet hangaarissa veisivät vähemmän tilaa. Täytyypä katsoa kirjoista ja kansista.

AJ kirjoitti:

Niin joo, vielä se, että RAF:n 29. Squadron:n kolme McDonnell Douglas Phantom FGR.2:ää osallistui Falklandin sotaan, saattamalla Vulcaneita niiden pommituskeikalla ja myöhemmin sodan aikana partiomalla Ascension saaren RAF:n lentotukikohdan ympärillä.

Vulcanien saattaminen saattoi tulla kyseeseen lähellä Ascensionin saarta, mutta Phantomit eivät pystyneet saattamaan pommareita koko matkalla Falklandeille ja takaisin, koska matka oli hyvin pitkä ja brittien ilmatankkauskaluston määrä oli hyvin rajallinen.

Esimerkiksi 1.5.1982 Vulcanien ekalla pommituskeikalla "Black Buck 1" Ascensionin saarelta nousi kahden Vulcanin ja yhdentoista Victorin (ilmatankkeri) armada. Victorit tankkasivat kahta Vulcania (toinen oli varakone) ja toisia Victoreita kunnes lopulta oli jäljellä enää yksi Vulcan ja yksi Victor. Tämä Victor tankkasi myös tätä viimeistä Vulcania ennen kuin se iski saarelle ja kääntyi muiden tankkereiden tavoin takaisin.

Kuvaavaa on, että samanlainen tankkerien 'organisointipyramidi' tarvittiin myös paluumatkalla, jotta Vulcan saataisiin kotiin Ascensionille.

Tätä Vulcania suojasi iskun aikana 801. laivueen Sea Harrier!

Victoreita oli käytössä Ascensionin saarella yhteensä 23 kpl. Saattohävittäjien ilmatankkaukseen ei ollut resursseja.

Phantomien rooli Falklandin konfliktissa oli varsin marginaalinen. Koneet eivät voineet lentää Falklandien yllä Ascensionilta saakka. Toisaalta Argentiinan ilmavoimien uhka Ascensionin saarta kohtaa oli käytännössä olematon. Heillä oli vain kaksi KC-130-tankkauskonetta, joiden kapasiteetti ei olisi riittänyt edes yhden Super Etendardin tai Skyhawkin lähettämiseksi Ascensionin kimppuun. Sodan jälkeen Phantomit toki suojasivat Falkland-saarten ilmatilaa.

Sinänsä Britti-Phantom on kiinnostava rakennuskohde, ja jos ryhmärakentelu joskus toteutuisi, hyllyssä oleva FG.1 pääsisi siihen projektiin.

Muutama pikku kommentti meneillään olevasta Super Etendard projektista, kuten jo aiemmin tuli mainittua niin rungon ja lisäpolttoainesäiliön, sekä Exocetin saumoissa riittää kitattavaa ja hiottavaa. Harmi että rungon sauman kohdalla muutaman huolto/tarkistusluukun kohdalla uppoviivat menevät enemmän tai vähemmän uusiksi. Mutta projekti jatkuu näillä liimaa, kittaa ja hio metodeilla.. ;) !

Moi Phantom,

Ei nuo tutkakuvat muistaakseni lennon aikana aukeilleet, mutta pääsyy kääntyvien tutkakupujen poistamiseen lienee ollut Ferranti AN/AWG-12 amunnanhallintajärjestelmän (fire control system) ja Ferranti inertia navigaatio- ja hyökkäysjärjestelmän (inertial navigational and attack system) asentaminen FGR.2:iin.

Toki kiinteä tutkakupu tuo myös rakenteellista vahvuutta ja kääntyvä tutkakupu puolestaan vie vähemmän tilaa hangaarissa, aivan kuten sanoit.

Parhain terveisin, AJ

Moi Tero,

Tero Tyni kirjoitti:

Vulcanien saattaminen saattoi tulla kyseeseen lähellä Ascensionin saarta…Esimerkiksi 1.5.1982 Vulcanien ekalla pommituskeikalla "Black Buck 1" Ascensionin saarelta nousi kahden Vulcanin ja yhdentoista Victorin (ilmatankkeri) armada…Tätä Vulcania suojasi iskun aikana 801. laivueen Sea Harrier! Victoreita oli käytössä Ascensionin saarella yhteensä 23 kpl. Saattohävittäjien ilmatankkaukseen ei ollut resursseja. Phantomien rooli Falklandin konfliktissa oli varsin marginaalinen. Koneet eivät voineet lentää Falklandien yllä Ascensionilta saakka. Toisaalta Argentiinan ilmavoimien uhka Ascensionin saarta kohtaa oli käytännössä olematon. Heillä oli vain kaksi KC-130-tankkauskonetta, joiden kapasiteetti ei olisi riittänyt edes yhden Super Etendardin tai Skyhawkin lähettämiseksi Ascensionin kimppuun…Sinänsä Britti-Phantom on kiinnostava rakennuskohde, ja jos ryhmärakentelu joskus toteutuisi, hyllyssä oleva FG.1 pääsisi siihen projektiin

Brittien ilmatankkauskaluston määrä oli "rajallinen", sillä Victor K.2 tankkereita oli yhteensä vain 24 kpl:tta, VC C1K ja VC10 K2 - K4 tankkereita oli yhteensä 27 kpl:tta. Kuinka monta näistä em. tankkereista oli käytössä todellisuudessa Falklandin sodan aikana, ei ole oikeasti tiedossa; siitä on vain spakulaatioita - mahdollisesti parhaimmillaan jopa kaikki, mutta se lienee epätodennäköistä. Kuvassa "Ascensionin saaren lentokentällä riittää säpinää Falklandin sodan aikana", jonka laitoin taannoin 29.4.2012 saitille tähän ketjuun näkyy kaksi Harrier GR.3:sta, 13 Victoria ja kolme Nimrodia. Neljää Hercules C1 konetta, jotka olivat käytössä Falklandin sodan aikana käytettiin myös tankkereina; laitoin tästäkin jo kuvan "Tankit täyteen Atlantilla" 9.4.2012. Kuvassa näkyy Harrier GR.3 ja kaksi Phantomeista, joita käytettiin Ascensionin saaren ilmapuolustukseen eli CAP-lennot. 29.4.2012 laitoin myös kuvan "Victor tankkaa Harrier GR.3 lekoja matkalla Ascensionin saaren lentotukikohtaan", kuvassa näkyy kaksi Harrier GR.3:sta, jotka ovat siirtolennolla Isosta Britanniasta Ascensionin saaren lentotukikohtaan.

Mikä sitten yksinkertaisesti oli se pointti noissa laittamissani kuvissa, että huolimatta tarvittavasta tankkerien "organisointipyramideistä" ja "rajallisesta" ilmatankkauskalustosta brittien logistiikka ja ilmatankkauskaluston käyttö pelasi erinomaisen hyvin - itse asiassa loistavasti, kuten myös amerikkalaisetkin toteavat Department of the Navy:n tutkimuksessa: LESSONS OF THE FALKLANDS, SUMMARY REPORT, FEBRUARY 1983: "The old aphorism that amateurs talk about strategy while professionals talk about logistics was validated again in the Falklands. The outcome of the battle may be seen to be a failure of Argentine logistics and a major success of British logistics."

Osoituksena brittien loistavasta logistiikasta ilmatankkauksenkin osalta ovat siirtolennot UK:sta, Royal Naval Air Service (RNAS) Yeovilton in Somersesta, Ascensionin saarelle, sillä Royal Navy No 809 Sqn:n kaikki kahdeksen Sea Harrieria s/n XZ458, XZ491, XZ499, ZA174, ZA176, ZA177, ZA190 ja ZA194 lennettiin UK:sta Ascensionin saarelle; 30.4.1982 kuusi Sea Harrieria ja 3.5.1982 kaksi Sea Harrieria. Ascensionin saarelta nämä lekot lennettiin 5 - 6.5.1982 Containership Atlantic Conveyorille, joka puolestaan kuljetti koneet HMS Hermeksen ja HMS Invincible luokse.

Kaikki 10 kpl:tta RAF:n 1(F) Sqn Harrier GR.3:stakin s/n XV789, XZ963, XZ972, XZ988, XZ989, XZ997, XZ133, XV778, XW919 ja XZ992 siirtolennettiin ilmatankkauksen avulla 1.5. - 6.5.1982 UK:sta, Royal Naval Air Service (RNAS) Yeovilton in Somersesta, Ascensionin saarelle (osa joutui eri syistä tekemään pienen mutkan lentomatkalla).

Ascensionin saarelta kuusi lekoa kymmenestä Harrier GR.3:sta XV789, XZ963, XZ972, XZ988, XZ989 ja XZ997 lennettiin 6.5.1982 Containership Atlantic Conveyorille, joka puolestaan kuljetti koneet HMS Hermeksen ja HMS Invincible luokse. Laitoin tästä taannoin kuvankin tekstillä "Containership Atlantic Conveyorin kyydissä 8 kpl:tta Sea Harrier FRS.1:stä NAS 809, s/n XZ458, XZ491, XZ499, ZA174, ZA176, ZA177, ZA190 ja ZA194 sekä ensimmäiset 6 kpl:tta Harrier GR.3:sta RAF 1(F) Sqn s/n XV789, XZ963, XZ972, XZ988, XZ989 ja XZ997"

Neljä muuta Harrier GR.3:sta XZ133, XV778, XW919 ja XZ992 jäivät Ascensionin saaren ilmapuolustukseen (kolme konetta varsinaisessa ilmapuolutustehtävissä eli CAP-lennoissa ja yksi varakoneena reservissä; joka tuli myöhemmin) kunnes kolme 29 Sqn:n F-4 FGR.2 Phantomia saapui 24. - 26.5.1982 Ascensionin saarelle (myöskin siirtolennoilla UK:sta saarelle ilmatankkauksen avulla) ja ottivat saaren ilmapuolustuksen haltuunsa 25.5.1982.

Lainauksia mm. The Official History of the Falklands Campaign: "From 10 to 24 May 1982, prior to British forces landing in the Falklands, a detachment of three GR.3s (1 Sqn Harrier GR.3s remained at Ascension Island and were armed with Sidewinder missiles for air defence duties at Wideawake) provided air defence for Ascension Island until three F-4 Phantom IIs arrived to take on this responsibility. Three Phantom FGR.2s were used in their customary Air Defence Role to help protect Ascension Island from possible air attack. The QRA commitment was taken over from No 1 Sqn on 25 May and maintained until the Det was stood down on 14 Jul, a month after the Argentine surrender."

Phantomien saapumisen jälkeen, Harrier GR.3:t XZ133, XV778, XW919 ja XZ992 lensivät ilmatankkauksen avulla HMS Hermekselle 1.6. ja 8.6.1982, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut.

Mikäli britit olisivat tarvinneet Phantomeita ilmaiskuja varten Falklandin saarelle asti, se ei olisi enää ollut temppu eikä mikään ilmatankkauksenkaan ohelta vrt. em. ilmatankkausoperaatiot; etenkin kun Phantomin taistelutoimintasäde on liki tuplasti pidempi kuin Sea Harrierin ja liki kahdeksan kertaa Harrier GR.3:n.

Phantomien rooli oli sikäli merkityksellinen, että se vapautti resursseja suoraan operatiiviseen toimintaan; neljä Harrier GR.3:ää. Samoin Ascensionin saaren merkitys oli oleellinen Falklandin sodassa; mikäli saaritukikohtaa ei olisi ollut, britit olisivat aivan hyvin voineet unohtaa koko "Operation Corporaten" eli Falklandin sodan - ilman saaritukikohtaa logistiikka olisi pettänyt ja brittien strategia olisi mennyt päin puuta vrt. "…The outcome of the battle may be seen to be a failure of Argentine logistics and a major success of British logistics." Joten saaren tukikohdan turvaaminen ja tukikohdan operointi olivat strategisella prioriteettilistalla korkealla.

Ei britit Argentiinan ilmavoimia pelänneet; toimintasäde ei olisi riittänyt ja sitäpaitsi argentiinalaiset konvertoivat nuo kaksi Hercules-lekoaan pommituskoneiksi Falklandin sodan aikana (minulla on värivalokuvat niistä) ja kaikenlisäksi toisen niistä pudotti 1.6.1982 Lt.Cdr. Nigel "Sharkey" Ward RN 801/899 Sqn lentotukialus HMS Invincible Air Groupista AIM-9L Sidewinder ohjuksella ja 30mm Aden tykeillä; Sea Harrier XZ451/006.

Britit pelkäsivät Argentiinan laivastoa, laivaston ilmavoimia ja potentiaalista maihinnousua Ascensionin saarelle ja siten tukikohdan menettämistä. Toki tämä uhkä pieneni koko ajan, eikä se alunperinkään ollut merkittävän suuri, mutta pelkästään sen olemassaolo riitti - kukaan fiksu sotilaskomentaja ei mistään maasta ottaisi pienintäkään riskiä vastaavanlaisen tukikohdan menettämisen pelossa - tämä lienee päivänselvää. Argentiinan risteilijä Belgranon upottamisen 2.5.1982 jälkeen riski hyökkäyksestä Ascensionin saarelle pieneni ja 5.5.1982 Argentiinan lentotukialuksen 25 De Mayon jäädessä Bahia Blancan laivastotukikohtaan (tukialuksen lekot siirtyivät maihin) riski pieneni entisestään.

"Black Buck" operaatioita piti olla seitsemän, mutta kaksi niistä peruttiin huonon ilman takia. Yksikään Sea Harrier ei osallistunut Vulcaneiden saattoon tai suojaukseen minkään "Black Buck" lennon aikana. "Black Buck 5, 6 ja 7" lentoja saattoivat ja suojasivat Phantomit jonkin matkaa Ascensionin saarelta, eivät tietenkään Falklandin saarelle saakka; kuten jo edellä todettu, Phantomeilla on pidempi toimintasäde kuin Sea Harriereilla tai Harriereilla.

"Black Buck 1" lyhennetty tiivistelmä: "1st May, 11 fully laden Victor tankers of 55 and 57 Sqn’s took to the air, accompanied by two Vulcan bombers. At the controls of Vulcan XM607, was Flt Lt Martin Withers of 101 Sqn, flying the reserve Vulcan. There was a problem with the lead Vulcan. They could not pressurise the cockpit, a total necessity to reach the cruising altitudes necessary to reach the Falkland Islands and complete their mission. At 04:30 the air around Port Stanley Airport was ripped by the detonation of XM607’s 21 Bombs hitting the airfield."

"Black Buck 2" lyhennetty tiivistelmä: "3rd and 4th May, late in the evening of the 3rd May, in a repeat performance of Black Buck 1 eleven Victor tankers take a lone Vulcan, captained by Sqn Ldr John Reeve of 50 Sqn and his crew, to attack Port Stanley Airfield for a second time, delivering their weapons in the early hours of the 4th May, narrowly missing the western edge of the runway and causing little additional damage."

"Black Buck 3 ja 4" peruttiin huonon lentosään vuoksi.

"Black Buck 5" lyhennetty tiivistelmä: "In the early hours of 31st May another Vulcan was heading towards the Falklands from Ascension Island. This time the targets would be the Argentine long range early warning radars around Port Stanley, and as a consequence the aircraft carried a pair of ‘Shrike’ anti-radiation missiles. the Vulcan flown by Sqn Ldr McDougall of 50 Sqn and his crew reached the target area without difficulty."

"Black Buck 6" lyhennetty tiivistelmä: "3rd June, the only offensive air action over the islands was a further Vulcan mission, this time carrying four Shrike Anti Radiation missiles, with the intention of taking out radars around Port Stanley. Sqn Ldr McDougall approached the islands from the North East from low level, and then climbed to around 16,000ft to begin his attack. …final rendezvous with a Victor tanker off the coast of Brazil. This was the final refuel to get them home to Ascension, and there was as ever no back up, the Vulcan's flight refuelling probe fractured during contact with a Handley Page Victor tanker and the aircraft was forced to divert to Rio de Janeiro in Brazil. The Vulcan crew remained in Brazil until 10 June with their impounded aircraft and left the wheels of diplomacy to turn while they settled down to make the best of things. For this mission Sqn Ldr McDougall would later receive the Distinguished Flying Cross."

"Black Buck 7" lyhennetty tiivistelmä: "12th June, Flt Lt Withers and his crew were preparing to head south on another Black Buck mission. This time during the early hours of the 12th they attacked Argentine positions to the south of Port Stanley airfield using radar fused ‘air burst’ 1,000lb bombs."

Tuossapa nuo Vulcanien "Black Buck" lennot pähkinäkuoressa; SHAR:t eivät niitä todellakaan missään vaiheessa saattaneet tai suojelleet.

Lopuksi legendaarisen SHAR-pilotin Commander Nigel David “Sharkey” MacCartan-Ward DSC AFC Royal Navy näkemyksiä Falklandin sodasta: ""800 Naval Air Squadron embarked in HMS Hermes, 801 Naval Air Squadron embarked in HMS Invincibleand we set sail with the task force for the South Atlantic - where our pedigree and expertise was to be fully tested. Our carrier battle group commanded by Rear Admiral Sandy Woodward had just 20 Sea Harrier aircraft embarked (only 28 Sea Harriers had been procured for the Navy). The Sea Harrier force was required to provide air defence for the Task Force and the Islands from the start of hostilities on May 1st, through the amphibious landing and subsequent land battle and for months afterwards (operating from Port Stanley airfield and a carrier); until we could start to replace them with land-based fast jets at Mt Pleasant. The air war was won by a tiny force of Sea Harriers: achieving 25 air to air kills with none against and turning away more than 450 Argentina strike missions.

Contrary to their own highly developed Public Relations propaganda, the Royal Air Force did not win the air war in the Falklands. Although only one of the 63 bombs dropped by the RAF’s Vulcan force was on target and had only affected operations from the Port Stanley airstrip for 24 hours, this was greeted with enthusiasm in the media. Claims were made that the Vulcan raid caused the Argentines to hold a squadron of Mirage interceptors back near Rio, but the demonstration of bombing ‘accuracy’ at Stanley could only have told them that no specific targets were at risk.

Parhain terveisin, AJ

Moi Heikki,

Olet päässyt jo hienosti eteenpäin Super Etendard projektissa. En ole vielä aloittanut mitään, kun odottelen Airfixin uusintajulkaisuja, lähinnä 1/48 Harrier FRS.1:stä.

Parhain terveisin, AJ