Moi Tero,
Tero Tyni kirjoitti:
Nyt avautui mahdollisuus joskus rakentaa GR.3 kesken konfliktin ohjukset alla. Yleensähän ne liitetään testausvaiheeseen ennen sotatoimialueelle lähtöä tai juuri 'Hardetin' toimintaan.
Nyt kun näitä Harrikoita on tässä ketjussa pyöritelty niin tekee mieli (taas) rakentaa yksi 'Shar' tai GR.3. Onhan noita jokunen jo valmis, mutta kun se (varsinkin Shar) on koko sodan britti-ikoni niin aina sitä palajaisi tähän aiheeseen. No, katsotaan jos Sheffield valmistuu ajoissa niin mitä sitten jos aikaa jää…
Noista Sidewinder ohjuksista sen verran, että kaikkiin 10 kpl:een (XV789, XZ963, XZ972, XZ988, XZ989, XZ997, XV778, XZ133, XW919 ja XZ992) Falklandin sodan Harrier GR.3:een laitettiin tuo Sidewinder kapasiteetti "
Following the successful design, manufacture and fit of an AIM-9 capability for the Harrier GR.3, missiles are allocated for practice firings at the Aberporth Range." Käytännössä kaikki ampumaharjoitukset plus koulutus tehtiin AIM-9G "Golf" Sidewinder ohjuksilla.
18.5.1982 ensimmäiset neljä Harrier GR.3:sta lensivät Containership Atlantic Conveyorilta lentotukialus HMS Hermesille, seuraavassa laskeutumisjärjestyksessä; XZ972 Wg. Cdr. Peter Squire, XV789 Flt. Lt. John Rochfort, XV997 Sqn. Ldr. Jeffrey Pook ja XZ988 Sqn. Ldr. Peter Harris. Kaikissa em. koneissa oli ohjuskiskot ja muutenkin täysi valmius käyttää Sidewinder ilmasta ilmaan ohjuksia, muttei niissä yhdessäkään ollut Sidewindereitä asennettuna. Valokuvat koneista kertovat saman tarinan, kuten esim. laittamani kuva XV789:stä laskeutumassa HMS Hermekselle juuri 18.5.1982. Olisin myös laittanut kuvan HMS Hermesin lentokannelta 18.5.1982, mutta kuvapankkini on täynnä.
19.5.1982 Harrier GR.3 XZ963 Flt. Lt. Tony Harper lasketuu HMS Hermesin lentokannelle ja hänen Harrierissaan on AIM-9G "Golf" Sidewinder ohjukset - nämä oli mitä ilmeisimmin saatu NAS 809:ltä Containership Atlantic Conveyorilla, koska NAS 809:n Sea Harrierit käyttivät uudempia AIM-9L "Lima" Sidewinder ohjuksia.
20.5.1982 Harrier GR.3 XZ989 Flt. Lt. John Rochfort lasketuu HMS Hermesin lentokannelle ja hänen Harrierissaan on AIM-9G "Golf" Sidewinder ohjukset - saatu samoin kuin edellä. Rochforthan oli jo 18.5.1982 lentänyt yhden Harrierin HMS Hermekseen ja hänet oli viety veneellä takaisin Containership Atlantic Conveyorille noutamaan tätä toista Harrieria.
1.6.1982 Harrier GR.3:t XZ133 Flt. Lt. Mike Beech ja XV778 Flt. Lt. Murdo MacLeod lentävät suoraan Ascensionin saarelta kahdeksan Victor tankkerilekon (neljä per Harrier) avustamana 8 tunnin ja 25 minuutin lennon HMS Hermekselle. Näissä Harriereissa on AIM-9G "Golf" Sidewinder ohjukset sekä ALE-40 häirintälaitteet.
8.6.1982 Harrier GR.3:t XW919 Flt. Lt. Ross Boyens ja XZ992 Flt. Lt. Nick Gilchrist lentävät suoraan Ascensionin saarelta kahdeksan Victor tankkerilekon (neljä per Harrier) avustamana 8 tunnin ja 25 minuutin lennon HMS Hermekselle. Näissä Harriereissa on AIM-9G "Golf" Sidewinder ohjukset sekä ALE-40 häirintälaitteet.
Aina kun Harrier GR.3:t lensivät ACT:tä eli Air Combat Training lentoja ja tarvittaessa myös CAP:ja Combat Air Patrol lentoja (pääasiassa Sea Harrierien päähommia) ne aseistettiin AIM-9G "Golf" Sidewinder ohjuksilla. Mahdollisesti myös jopa AIM-9L "Lima" Sidewinder ohjuksilla, koska niitä oli paljon varastoituna SHAR:lle.
Lähdemateriaalit mainitsevat vain AIM-9G Sidewinder ohjukset GR.3:ten yhteydessä, mutta AIM-9L Sidewinder ohjuksia oli paljon enemmän saatavilla - en tiedä tarvitseeko AIM-9L erilaisen kiskon, asejärjestelmän yms…kuin AIM-9G, vai meneekö uudempi AIM-9L vain heittämällä vanhemman AIM-9G tilalle. Joku ilmasta ilmaan ohjusten tuntija tällä saitilla osannee vastata tuohon.
Jokatapauksessa Argentiinan Super Etendardien pelko Exocet-ohjuksineen oli suuri brittien joukossa, samoin britit pelkäsivät Argentiinan Skyhawkien yltiöpäisiä hyökkäyksiä; siksi Harrier GR.3:ssakin piti olla lekotorjuntakapasiteetti kunnossa. Em. käy mainiosti ilmi kaikenkaikkiaan hyvästä Yhdysvaltojen asevoimien tutkimuksesta: LESSONS OF THE FALKLANDS SUMMARY REPORT FEBRUARY 1983; suoria lainauksia:
"
Argentine Mirage, Skyhawk, and Super Etendard pilots flew strikes against the British Task Force and later the amphibious landings with determination and bravery. However, their efforts were severely limited by having to enter combat almost at their aircrafts extreme unrefueled range. This inhibited their maneuvering and the time available to engage in strikes or air-to-air combat."
"
Argentine Air Force and Navy pilots performed extremely effectively, demonstrating a high degree of dedication and courage. The approximately 1,000 Argentine Marines who took part in the conflict showed a considerably higher level of experience and morale than their Army counterparts, who were generally young, inexperienced conscripts with only a few months service and only minimal training. A comparison of staff planning, logistic support, troop employment, and overall combat condition of ground troops suggests a substantial British advantage in quality of leadership preceding and during the battle."
"
A-4 SKYHAWK
The Argentine Navy and Air Force operated about 64 SKYHAWK light attack aircraft with considerable effect, inflicting most of the damage on the British fleet.
SJPER ETENDARD
The Argentine Navy operated five SUPER ETENDARD fighter bombers (about the equivalent of the U.S. A-7E in capability). They were very effective as the firing platforms for EXOCET missiles with their attack radar and inertial navigation system permitting them very low level ingress, with a pop-up to fire, and then a rapid egress. The Argentines did not hazard these aircraft in iron bomb attacks over the target."
V/STOL HARRIER
"
U.K. HARRIERs, both Royal Navy and RAF, were surprisingly reliable and versatile during the battle. The 28 SEA HARRIERs deployed to the South Atlantic flew more than 1,200 sorties in 44 days. Their availability was exceptionally high--almost 90%. Fewer than one percent of planned missions were scrubbed because of aircraft unserviceability. The radar and attack weapon control systems in the SEA HARRIER proved to be reliable and versatile but limited in range and capability. In air-to-air combat, SEA HARRIERs destroyed at least 20 Argentine aircraft, 16 of them with U.S.-produced SIDEWINDER missiles. In many engagements the SEA HARRIERs were attacking aircraft which were operating at the extreme limits of their range and could not afford to maneuver if they were to return home safely. Similarly, the SEA HARRIERs had limited time on station and limited air-to-air ordnance loads. They were placed at great disadvantage by the lack of adequate radar-controlled cueing and vectoring for intercepts. Fortunately for the British, the Argentine aircraft actually attempted to attack the SEA HARRIERs only on the first day of the air battle."
Virallisesti todellisuudessa SHAR:t pudottivat 18 1/2 lekoa/hekoa AIM-9L "Lima" Sidewinder ohjuksilla ja 3 1/2 lekoa/hekoa 30mm Aden tykeillä.
"
The Royal Air Force deployed 10 HARRIER GR.3 VSTOL aircraft and four Chinook helicopters to the Falklands (with, three of the latter lost with the destruction of the merchant ship ATLANTIC CONVEYOR). Several squadrons of RAF aircraft based in the United Kingdom and on Ascension Island also supported operations in the South Atlantic. These squadrons flew the following principal types of aircraft:
Chinook heavy-lift helicopters
Hercules cargo aircraft and tankers
Nimrod maritime patrol aircraft
Phantom FGR 2 fighter aircraft
Sea King search-and-rescue helicopters
VC 10 cargo aircraft
VICTOR K 2 tanker aircraft
VULCAN B strike aircraft"
ja lopuksi "
The old aphorism that amateurs talk about strategy while professionals talk about logistics was validated again in the Falklands. The outcome of the battle may be seen to be a failure of Argentine logistics and a major success of British logistics."
Toivottavasti tästä oli lisäapua. Parhain terveisin, AJ
PS Olisin myös liittänyt loistavan kuvan HMS Sheffieldistä, juuri kun se on saanut osuman Exocet merimaaliohjuksesta, mutta valitettavasti kuvapankki on täynnä.
HAUSKAA ja ILOISTA VAPPUA!
Viimeksi muokattu 1.5.2012 22:42 
