Täsmätietoa maalauksesta ja lakkauksesta

Kävin juuri koittamassa, ja sivistyneesti ilmaistuna homma kusi.
Eli nyt annan niin detailia infoa kuin vain osaan ja kykenen:
Käytössä siis bilteman Airbrush maaliruisku ja siihen suositeltu punainen kompressori.
Maaleina käytän revelliä, ja juuri ruiskumaalauksen aloittaneena kuulin, että dicco-tinneri on oivaa ohennetta.
Sitä olen nyt ties missä suhteissa yrittänyt ohennella, enemmän tai vähemmän, ja joka kerta on maali vain muuttunut purumaiseksi mallin pinnalle. Mikä on ohennuksen nyrkkisääntö? Enemmän ohennetta kuin maalia, vai toisin päin?

En nyt oikein tiedä, missä menee väärin. Ilmanpaineen pitäisi olla vallan mainio, sillä kompressori ja ruiskuhan periaateessa ovat tehdyt toisilleen.

Nyt kaikki muisti- ja nyrkkisäännöt tähän, niin minunkaltaiseni aloitteleva ruiskumaalari pääsee alkuun. :)
Kaikkihan sitä aloittaa, ja alku on mitä on, eikä periksi saa antaa, enkä aiokkaan. Saa toki pistää pitkän litanian neuvoja vaikka yksityisviestillä tms.

Olisi myös mukava tietää, että löytyykö turun seudulta jotain pienoismalleihin erikoistunutta liikettä, josta voisi
asioita käydä tiedustelemassa.

@Antti Lappalainen
Käytän itse mukanatulleita liittimiä ja letkua, vaikuttaako ne työn jälkeen paljonkin? Letkuliittimet saan muutamalla eurolla, mutta mites tuo letku? Onko hyvinkin kriittistä omistaa muutamametrinen letku?

…Niin paljon kysymyksiä, niin paljon intoa vain alkaa tekemään, mutta niin vähän tietämystä.
Tekee oikein pahaa katsoa tuota leopardin laatikkoa vieressä, tietäen, etten siitä koskaan saa mitään
niin kaunita kuin täällä nähtävät mallit.

Niin,jos se kompura nyt siis posottaa "täyttä työpainettaan" niin äkkiä väittäisin että kun nyt vaan hankit sen monesti jo aiemmin mainitun paineensäädin/vedenerotin yhdistelmän ja saat paineet about kilon luokkaan niin ongelma on pitkälti ratkaistu.

…ja vielä sellainen pikku pointti,että jos tosiaan nyt maalaat ensimmäisiä kertoja ruiskulla,niin siihenkin touhuun pätee se nyrkkisääntö että sekin homma pitää opetella ja tehdessä oppii. Pätee maalaamiseen ihan keinolla kuin keinolla,kokoonpanoon,siirtokuvatyöskentelyyn jne.

Kannattaa hommata kunnon meisselillä kiristettävät letkuklemmarit niille liittimille, mukana tulleilla saa heittää vesilintua. Letkukin taisi olla tosi lyhyt pätkä mitä tuli mukana. Suosittelen kokeilemaan Tikkurilan Ruiskuohennetta Diccon sijaan Revellin maalien kanssa. Itselläni oli joskus samaa ongelmaa ko. merkkisten maalien kanssa, yleensä olenkin kiertänyt kaukaa Revellin maalit.

Kristian Suominen kirjoitti:

-- Maaleina käytän revelliä, ja juuri ruiskumaalauksen aloittaneena kuulin, että dicco-tinneri on oivaa ohennetta.
Sitä olen nyt ties missä suhteissa yrittänyt ohennella, enemmän tai vähemmän, ja joka kerta on maali vain muuttunut purumaiseksi mallin pinnalle. Mikä on ohennuksen nyrkkisääntö? Enemmän ohennetta kuin maalia, vai toisin päin? --

Onko hyvinkin kriittistä omistaa muutamametrinen letku?

Revellin maalien kanssa jättäisin tuon Diccon ensimmäisenä pois ja kokeilisin jotakin näistä: lakkabensiini, Revellin oma ohenne, Ruiskuohenne. Nämä kaikki toimii Revellin kanssa, mutta tuota Ruiskuohennetta kokeilisin viimeisenä koska se haihtuu näistä nopeimmin.

Ohennuksen nyrkkisääntö on se, että maali ohennetaan "maidoksi". Siis sellaiseksi, että kun sitä heiluttelee astiassa niin se liikkuu samalla tavalla kuin maito. Eli loppupeleissä aika ohutta, niin ohutta että sillä ei sivellinmaalauksessa tee mitään.

Mitä enemmän maalia ohentaa, sen pienempiä paineita voi käyttää ja vastaavasti paksumpaa tököttiä saa läpi suuremmilla paineilla jos vain ruiskun rakenteet kestää.

Tuo purumaisuus Revellillä viittaa kyllä siihen, että liuotin ehtii haihtua ennen kuin maali on mallin pinnassa. Toinen vaihtoehto on että ohenne ei sovi maalille ollenkaan. Omissa ruiskuhommissa tuosta karheasta pinnasta Revellin mattamaaleilla olen päässyt eroon joko ohennussuhdetta tai ohenninta vaihtamalla, ilman että paineensäätöön on tarvinnut koskea.

Letkua on hyvä olla pidempi pätkä, sillä se auttaa tasaisemman paineen saamiseksi. Lisäksi itse ruiskua on helpompi käsitellä jos ilmaletku ei rajoita liikkeitä tai väännä koko ajan ruiskua johonkin asentoon (liian jäykkä letku)

Moi,

Olen itse kritisoinut tämän tinnerin käyttöä näissä emalimaaleissa, ja tässä on nyt juuri tuo tilanne minkä Wade kuvasi: Ohenne on liian nopeaa, se haihtuu liian nopeasti. Jotta maalipinnasta tulisi kunnollinen, se pitää saada kosteaksi kauttaaltaan, ja tämä ei onnistu pelkällä tinnerillä helposti. Lisäksi tinneri on liian äkäinen ohenne, se saattaa sulattaa allaolevan muovin tai maalikerrokset, jos väkisin yritetään saada kostea maalipinta.
Lisäksi on tietenkin mahdollista, että itse maali ei pidä tinneristä.

On tietenkin totta, että kun maalataan ohuella suuttimella pienellä paineella hiuksenhienoja viivoja, on maali saatava niin ohueksi, ettei se onnistu peruskonsteilla, vaan tinneri todellakin auttaa tässä. Se sallii maalin ohentamisen ihan liruksi ilman, että sen rakenne kärsii liikaa. Tämä on siis erikoistapaus, EI nyrkkisääntö!!!

Mutta kun maalataan suurempia alueita peittoon, on paras ohenne yleensä maalin oma ohenne. Jos maali on purkissa kovin paksua, laitan kyllä mukaan tinneriä tai yleisohennetta (joka ei haise niin vahvasti), mutta vain noin 1/3-puolet kokonaisohenteen määrästä.
Koska nuo maalien omat ohenteet ovat hieman tyyriitä, käytän Tikkurilan "mietohajuista" lakkabensiiniä 1050 joka toimii 90% tapauksista mainiosti. Toinen erinomainen ohenne on Solvo. Moni kehuu tuota Ruiskuohennetta, joka sekin lienee huomattavasti hitaampi kuin tinneri. Perus-tarjous-lakkabensiinikin saattaa toimia ihan OK, mutta kalliimpien brändien laatueron voi kyllä havaita.

T:Ville H

Mattamaali Diccon kaltaisella nopealla ohenteella ei ole hyvä yhdistelmä. Kiiltävien emalimaalien kanssa Dicco sen sijaan toimii hyvin. Maalipinnan "puruttuminen" johtuu todennäköisesti seuraavista seikoista

1. Mattamaali ynnä Dicco ei ole paras mahdollinen yhdistelmä -> käytä hitaampaa ohennetta tai valitse kiiltävä maali. Diccon kaltaisia selluloosapohjaisia ohenteita on saatavana myös hitaampina versioina. Tällaisia tosin ei välttämättä saa tavallisesta rautakaupasta, vaan on asioitava automaaliliikkeissä, jossa yksinkertaisesti kerrot, että haluat Diccoa hitaamman ohenteen. Ainakin Helsingissä Decoväristä on saatavana myös hitaita ohenteita. Voit tietty käyttää lakkabensiin/tärpätti-pohjaisia ohenteita, mutta ominaisuuksiltaan ne eivät ole yhtä hyviä kuin selluloosapohjaiset.

2. Kokeile lisätä Diccon määrä. Jos tähän asti olet ohentanut maalin 1 osa maalia ja 1 osa Diccoa, niin nosta Diccon määrä kahteen osaan. Lirumpi seos ei kuivu yhtä nopeasti.

3. Liian korkea ruiskutuspaine. Korkea ruiskutuspaine nopeuttaa maalin kuivumista jo ilmassa ja saa maalisuihkun "kimpoamaan" mallin pinnalta, jolloin ilmaan kimpoilevat maalipartikkelit laskeutuvat mallin pinnalle puruna. Selluloosapohjaisten nopeiden liuottimien käytön perusidea on ennen kaikkea se, että ruiskutuspainetta voi pudottaa - alhainen ruiskutuspaine tuottaa parempaa jälkeä ja parantaa maalattavuutta muutenkin. Selluloosapohjaisilla ohenteilla ruiskutuspaine voi olla niinkin alhainen kuin 0,8 baaria. Kun painetta lasketaan, niin samalla ohenteen määrä on lisättävä, on hyvä nyrkkisääntö.

4. Liian suuri maalausetäisyys. Kun käytetään nopeita ohenteita, on maalattava lähempää kuin muita ohenteita käytettäessä. Liian suuri maalausetäisyys aiheuttaa maalin kuivumisen jo ilmassa eikä prosessin aikana maalipinta pysy märkänä, mikä on onnistuneen ruiskumaalauksen edellytys.

Pikainen kertaus…

Oliko se niin että mattamaalilla maalatun lentsikan päälle ensin kiiltävä lakka… kiiltävän lakan päälle siirtokuvat niin eivät hopeoi… lopuksi vielä mattalakka?

Jussi Mänttäri kirjoitti:

Pikainen kertaus…

Oliko se niin että mattamaalilla maalatun lentsikan päälle ensin kiiltävä lakka… kiiltävän lakan päälle siirtokuvat niin eivät hopeoi… lopuksi vielä mattalakka?

No noinhan sen pitäisi mennä - mutta aina se vaan ei onnistu. Itse olen tehnyt vaikeimman kautta, eli mattamaalin päälle kiiltävä lakka, sitten siirtokuvat, sitten taas kiiltävä lakka - ja sitten vasta mattalakka. Ja silti aina välillä hopeoi. Jotkut siirtokuvat vaan ovat toivottomia tapauksia.