Ryhmärakentelu: Falklandin sota

Heikki M Jäntti kirjoitti:

Tuli hankittua Aviation Megastoresta kirjanen Argentiinalaisista Super Etendardeista. Ihan mielenkiintoinen kuviensa puolesta, teksti vain on Espanjaksi, joten siitä ei minulle oikein apuja löydy. Yksi 2000-luvulla otettu kuva jossa Super Etendard seisoo platalla lekohallin edessä Exocet siiven alla ja taustalla hallin ovessa laivueen isokokoinen 50v juhlamaalaus. Jonka viereen on maalattu voitonmerkkeinä HMS Sheffieldin ja Atlantic Conveyorin siluetit kera punaisten henkselien ja päivämäärien kera.

Eipä siinä mitään mutta kun mukana on vielä HMS Invinciblen siluetti tosin vain puolikkaalla henkselillä ylimaalattuna ja jos oikein näin niin päivämääräksi oli laitettu 30.5.1982. Yrittävätkö macho-latinot väittää että olisivat osuneet kyseiseen tukialukseen Exocetilla??

FAA kirjoitti:

Ataque al HMS Invincible: La decisión
Para el 28 de mayo el COATLANSUR había tomado la decisión de atacar al HMS Invincible con los Super Etendard / Exocet que necesitarían reabastecerse en vuelo de Hercules KC-130. La FAS exigió intervenir con una escuadrilla y aumentar el poder de fuego del ataque.
Se eligieron los A-4C Skyhawk por su capacidad de reabastecimiento y autonomía de oxígeno y se dio la orden al escuadrón en San Julián.
El jefe viajó a Comodoro Rivadavia y se impuso de la planificación. Dada la extrema complejidad y peligrosidad de la operación, el jefe del escuadrón solicitó voluntarios.
Se presentaron dos jefes de escuadrilla, el 1er Teniente José Vázquez y el 1er Teniente Ernesto Ureta. A éstos se los autorizó a designar a sus numerales: 1er Teniente Omar Castillo, Teniente Daniel Paredi y Alférez Gerardo Isaac. Uno actuaría como reserva.
En la mañana del 29 de mayo despegaron hacia Río Grande. Problemas con los Hércules KC-130 hicieron que la salida se demorara hasta el día siguiente. Se aprovechó esta circunstancia para cambiar dos Skyhawk que tenían algunas fallas y estuvieron listos para el día de la operación aérea más importante hasta ahora planificada.

La Operación Invincible
Fue protagonizada por dos Super Etendard de la Armada Argentina (ARA), cuyos pilotos fueron el Capitán de Corbeta Alejandro Francisco y el Teniente de Navío Luis Collavino y, por el siguiente personal y aeronaves de la Fuerza Aérea:
Hércules C-130, matrícula TC-69, indicativo "Cacho". Tripulación: Vicecomodoro Luis Litrenta, Capitán. Guillermo Destéfanis, Mayor Francisco Mensi, Cabo Principal Juan Perón, Cabo Principal Juan Tello, Suboficial Auxiliar Hugo González, Suboficial Auxiliar Vicente Reynoso y Suboficial Auxiliar Manuel Lombino. Despegó de Río Gallegos a las 11:25 hs y arribó a Comodoro Rivadavia a las 17:25 hs.
Hércules C-130 matrícula TC-70, indicativo "Gallo". Tripulación: Mayor Roberto Briend, Vicecomodoro Roberto Noé, Mayor Miguel Sánchez, Capitán Osvaldo Bilmezis, Suboficial Mayor Juan Cufré, Suboficial Principal Carlos Golier, Suboficial Principal Roberto Caravaca, Suboficial Auxiliar Héctor Sosa y Suboficial Auxiliar Juan Marnoni. Despegó de Río Gallegos a las 11:25 y arribó a las 17:15 hs.
Cuatro A-4C, indicativo Zonda. Misión: ataque al portaaviones ubicado en la posición 51° 38' Sur / 53° 38' Oeste, con dos reabastecimientos, armado con tres bombas retardadas por paracaídas (BRP), cada uno. Tripulación: 1er Teniente José Vázquez (C-301), 1er Teniente Ernesto Ureta (C-321), 1er Teniente Omar Castillo (C-310) y Alférez Gerardo Isaac (C-318). El Teniente Daniel Paredi actuaría como reserva. Despegaron de Río Grande a las 12:30 hs y regresaron a las 16:00 hs.
Las rutas previstas partían de Río Grande (Super Etendard / A-4C Skyhawk) y Río Gallegos (Hércules KC-130), convergían a los 55º 50' S / 58º O, donde se haría el reabastecimiento.
Cada sistema reabastecería dos veces, a la ida y al regreso, para despegar con máxima carga de armamento. A partir de allí, con rumbo 330º / 350º descenderían a rasante (100 pies), los Super Etendard al frente y dos A-4C Skyhawk a cada lado. Se aproximarían volando en formación a 420 nudos hasta unas 100 millas del blanco.
En este tramo, los Super Etendard deberían localizar con su radar el objetivo y, veinticinco kilómetros antes, lanzar el último Exocet regresando, previo reabastecimiento, a Río Grande.
Acelerando al máximo, los A-4C Skyhawk se montarían en la trayectoria del misil hasta el buque, cincuenta segundos después del impacto arrojarían tres bombas retardadas por paracaídas de 250 kg. cada uno.

La ejecución
A las 11:25 hs despegaron desde Río Gallegos los Hércules KC-130 y se dirigieron al punto de reabastecimiento en 55º 30' S / 58º O. A las 12:30 hs despegaron de Río Grande dos Super Etendard ("Ala") y cuatro A-4C Skyhawk ("Zonda").
La operación estaba condicionada por una serie de requisitos que debían cumplirse inexorablemente. Todos se cumplieron a la perfección.
Una vez disparado el Exocet, los cuatro A-4C Skyhawk (Ureta e Isaac a la derecha y Castillo y Vázquez a la izquierda), siguieron la estela del misil.
Lo primero que vieron fue una columna de humo en el horizonte. El impacto del Exocet señalaba el blanco, pero había alertado al sistema defensivo del portaaviones y su escolta.
Cuando ya tenían nítidamente al HMS Invincible en las miras, un misil (posiblemente un Sea Dart) impactó al jefe de escuadrilla, 1er Teniente Vázquez, que se partió en dos y se estrelló en el mar.
Cinco segundos antes del lanzar las bombas, la artillería impactó en el 1er Teniente Castillo, cuyo avión explotó
Al parecer, su motor cayó sobre la cubierta y resbaló hasta el hueco del ascensor de aviones, por donde entró e incendió su interior.
Los dos A-4C restantes alcanzaron el objetivo, al que vieron despidiendo humo. Los pilotos argentinos lanzaron las bombas sobre la cubierta. Ureta que pasó primero, cree haber impactado en la superestructura. Indemnes, se alejaron con rumbos distintos, haciendo maniobras evasivas. Al serenarse, echaron un último vistazo al buque y lo vieron cubierto de humo espeso y negro.
Se perdieron de vista entre ellos pero siguieron rasante en rumbo 230º / 240º, hacia el punto en que deberían reunirse con los reabastecedores. Primero se avistaron entre ellos y luego, en el punto exacto, se encontraron con los dos Hércules KC-130.
Ureta e Isaac reabastecieron y se dirigieron a la BAM Río Grande. La operación había durado casi cuatro horas. Finalizaba así la operación aérea más imaginativa y audaz que se haya realizado en este conflicto.
Diario de Guerra
Se lee en el diario de guerra del CIC Malvinas:
… 15:40: Gran revuelo de helicópteros ingleses sobre la flota. Los Harrier de las PAC aterrizan en puntos distintos de los que despegaron.

FAA kirjoitti:

HMS Invincible hyökkäys: Päätös

28.5. COATLANSUR päätti hyökätä HMS Invinciblen kimppuun Super Etendardeilla ja Exocet ohjuksilla. Illmatankkaukseen tarvittiin KC-130 Herculekset. Samoin tarvittiin lisätulivoimaa ja lisälaivue hyökkäykseen. 4C Skyhawk laivue San Julianista valittiin.

Comodoro Rivadavia tukikohdan päällikkö suunnitteli operaation toimeenpanon? ja pyysi/valitsi vapaaehtoiset äärimmäisen vaaraan tehtävään; ryhmänjohtajiksi (Skyhawk) valittiin 1. luutnantti Jose Vazquez ja 1. luutnantti Ernesto Ureta ja ryhmänjohtajat valitsivat kaksi muuta Skyhawk lentäjää 1. luutnantti Omar Castillon ja luutnantti Gerardo Paredin - vänrikki Daniel Isaac toimi varamiehenä.

29.5. Skyhawkit lensivät Rio Granden lentotukikohtaan. Jotain ongelmia KC-130 Herculeksella? ja jotain muutostöitä tehtiin kahteen Skyhawkiin?

Operaatio Invinsible

Kaksi Argentiinan laivaston (ARA) Super Etendardia pilotteinaan komentajakapteeni Alejandro Francisco ja luutnantti Luis Collavino suorittaisivat hyökkäyksen (oma välikommentti: Valokuvien perusteellä Franciscon Super Etendard 3 A 202 Exocet ohjuksella ja Collavinon Super Etendard 3 A 205 maalinosoituskoneena; olen jo laittanut kuvat molemmista lekoista).

Ilmatankkauksen suorittaisivat ilmavoimien Hercules C-130 TC-69 nimeltään "Cacho" lähti Rio Gallegosta 11:25 ja saapui Comodoro Rivadaviaan 17:15, jonka miehistönä toimi vara-kommodori Luis Litrenta, kapteeni William De Stefanis, majuri Francisco Mensi, vääpeli Juan Peron, vääpeli John Taylor, alikersantti Hugo Gonzalez, alikersantti Vicente Reynoso ja alikersantti Manuel Lombino sekä Hercules C-130 TC-70 nimeltään "Gallo" lähti Rio Gallegosta 23:25 ja saapui Comodoro Rivadaviaan 17:25,, jonka miehistönä toimi majuri Roberto Briend, vara-kommodori Roberto Noé, majuri Miguel Sánchez, kapteeni Osvaldo Bilmezis, sotilasmestari Juan Cufré, vääpeli Carlos Golier, vääpeli Roberto Caravaca, alikersantti Héctor Sosa ja alikersantti Juan Marnoni.

Neljän A-4C:n, laivueen nimeltään "Zonda", tehtävänä oli hyökätä lentotukialuksia vastaa paikassa 51° 38' etelä/53° 38' länsi, kahdella ilmatankkauksella, kukin Skuhawk oli aseistettuna kolmella BRP laskuvarjopommilla. Miehistö: 1. luutnantti Jose Vazquez (C-301), 1. luutnantti Ernesto Ureta (C-321), 1. luutnantti Omar Castillo (C-310) ja vänrikki Gerardo Isaac (C-318). Luutnantti Daniel Paredi oli varalla. Lahtisivät Rio Grandesta klo 12.30 ja palaisivat klo 16.00.

Suunniteltu reitti alkoi Rio Grandesta (Super Etendard/A-4C Skyhawk) ja Rio Gallegosta (Hercules KC-130), kohtaamien tankkauspisteessä 55º 50' etelä/58° länsi, jossa suoritettaisiin ilmatankkaus kahdesti, menolla ja paluulla. Koneet jatkaisivat syöksyllä 100 jalkan korkeuteen kompassisuunnassa 330º/350º, Super Etendardit edessä ja kaksi-4C Skyhawkia kummallakin puolella. Tässä lentomuodostelmassa lähestyttäisiin kohdetta 420 solmun vauhdilla 100 km matkalla.

Tässä vaiheessa maalinosoitus Super Etendardin tutka lukittuisi kohteeseen ja viisitoista kilometriä ennen kohdetta Super Etendard laukaisisi Exocetin kohteeseen ja jatkaisi takaisin ilmatankkauspisteeseen ja sieltä Rio Granden lentotukikohtaan.

A-4C Skyhawkit lentäisivät täydellä vauhdilla kohteeseen, kaikki kolme 250 kg pommia per Skyhawk olisivat asennettuja räjähtämään 25 sekuntia pommien iskemästä kohteeseen.

Toteutus

30.5.1982 KC-130 Herculekset lähtivät klo 23:25 Rio Gallegosista ja lensivät sovittuun tankkauspisteeseen 55º 50' etelä/58° länsi odottamaan. Klo 12:30 lähti Rio Grandesta kaksi Super Etendardia, laivue nimeltään "Ala" ja neljä A-4C Skyhawkia, laivue nimeltään "Zonda". Operaation kaikki reunaehdot täyttyivät odotusten mukaan täydellisesti.

Kun Super Etendard oli laukaissut Exocet ohjuksen, neljä A-4C Skyhawkia (Ureta ja Isaac oikealle sekä Castillo ja Vazquez vasemmalle) seurasivat ohjusta sen vanavedessä. Ensimmäiseksi he näkivät savupatsaan horisontissa, Exocet merimaaliohjuksen osuma merkittyyn kohteeseen, mutta ohjuksen osuma oli varoittanut lentotukialuksen ja sen saattajan puolustusjärjestelmän hereille.

Skyhawkien lähestyessä kohdetta HMS Invinciblestä laukaistiin raketti (mahdollisesti Sea Dart), joka osui ryhmänjohtaja, 1. luutnantti Jose Vazquezin (C-301) Skyhawkiin, joka katkesi kahtia ja syöksyi mereen. Viisi sekuntia ennenkuin 1. luutnantti Omar Castillo (C-310) ehti pudottaa pomminsa, it osui hänen koneeseensa, joka räjähti. Ilmeisesti Castillon koneen moottori putosi HMS Invinciblen kannelle ja liukui lentokoneiden hissikuiluun, jossa se aiheutti tulipalon.

Loput kaksi A-4C:tä saavuttivat kohteen, joka savusi. Argentiinan lentäjät pudottivat pommeja lentokannella. 1. luutnantti Ernesto Ureta (C-321) uskoo pommien vahingoittaneen lentotukialuksen lentokantta ja rakennetta. Väistöliikkeitä suorittaen Ureta ja vänrikki Gerardo Isaac (C-318) lensivät eri suuntiin vahingoittumattomina. Koska tilanne oli rauhoittunut, Ureta tarkasteli HMS Invincible viimeisen kerran ja näki, että laivan peitti paksu musta savu.

Ureta ja Isaac olivat kadottaneet toisensa, mutta molemmat lensivät kohti ilmatankkauspistettä kurssilla 230°/240°. Ilmatankkauspisteessä he kohtasivat jälleen, molemmat koneet tankattiin kahdesta KC-130 Herculeksesta (TC-69 "Cacho" ja TC-70 "Gallo"). Tankkauksen jälkeen Ureta ja Isaac lensivät takaisin Rio Granden tukikohtaan.

Koko operaation toiminta oli kestänyt lähes neljä tuntia. Operaatio oli päättynyt ja lentotoiminta oli vaatinut enemmän mielikuvitusta ja rohkeutta kuin muut, jotka oli tehty tässä konfliktissa.

Sotapäiväkirja
Luimme lehdestä CIC Malvinas War:
… 15:40: Brittien helikopterit jatkoivat lentojaan laivasto yllä. PAC Harrier laskeutuminen ennen muiden lentoonlähtöä.

viralliset dokut kirjoitti:

Puma SA.330L of CAB 601 lost in the morning in uncertain circumstances near Mount Kent, possibly to own forces fire.

Argentine Skyhawks and Super Etendards attacked the main British naval forces; two A-4C Skyhawks of FAA Grupo 4 shot down east of Falklands by Sea Darts fired by HMS Exeter, although 4.5 inch gunfire from HMS Avenger may have hit one (2.35 pm). Lt Vazquez and Lt Castillo killed. No damage to British ships reported.

Harrier GR.3 of 1(F) Sqdn RAF damaged near Stanley by small arms fire from Argentine troops. Ran out of fuel short of "Hermes" and Sqdn Ldr Pook RAF ejected to be picked up to east of the Falklands (12.20 pm).

Viimeksi muokattu 25.5.2012 09:07

• Typot pois ja lisäys AJ