Mallailun syvin olemus, eli miksi sinä rakentelet?

miksi rakennan pienoismalleja kysymykseen olen vastaillut-kun ei oo varaa ostaa oikeaa ja pienihän on kaunista ja mulla monia juttuja jotka haluaisin omistaa ja nämä sopivat paremmin talliinkin.

Kessu, mallit kehiin!

On aivan totta että meidänhän tulisi olla varmaan jotenkin kannustavia nuita aloittelevia nuoria kohtaan, mutta totta myös on että omista virheistä oppineena tahtoisi olla heti opastamassa toisia "älä tee tuota noin vaan näin…tuo on väärin,noin ei voi tehdä".Itse olen harrastanut vasta noin 35 vuotta mallailua ja olen yhä aloittelija mitä tulee mallien tasokkuuteen.Ainakin kun on seurannut tätä nettiä kun joku 12-15 vuotias tekee mennentullenpalatessa ja vaikka silmät kiinni malleja jotka ovat enempikin taidetta kun niitä vertaa minun kyhäelmiin…kateus nousee esiin.

Tikru kirjoitti:

On aivan totta että meidänhän tulisi olla varmaan jotenkin kannustavia nuita aloittelevia nuoria kohtaan, mutta totta myös on että omista virheistä oppineena tahtoisi olla heti opastamassa toisia "älä tee tuota noin vaan näin…tuo on väärin,noin ei voi tehdä".Itse olen harrastanut vasta noin 35 vuotta mallailua ja olen yhä aloittelija mitä tulee mallien tasokkuuteen.Ainakin kun on seurannut tätä nettiä kun joku 12-15 vuotias tekee mennentullenpalatessa ja vaikka silmät kiinni malleja jotka ovat enempikin taidetta kun niitä vertaa minun kyhäelmiin…kateus nousee esiin.

Ei kannata ola kateellinen toisten luomuksille. Itse ainakin olen tyytyväinen jokaiseen omaan malliin. Oli ne sitten sutta tai savea, olen ne itse tehnyt. Toki kunnioittaa kannattaa "parempia" ja lahjakkaampia taiteilijoita mutta ei kannata itseään väheksyä tai hävetä. Jokainen mallattu malli on hyvä malli.

-Herby

Näin on. Lähinnä kai kamppaillaan itseään vastaan ja kehitytään virheistä oppien. Itse olen usein tarkoituksellisesti etsimättä valmiita ratkaisuja. Ahaa-elämyksellisempää on keksiä rakentelujipot itse. Tästä syystä olenkin vähän sellainen kahteen-kertaan-mies, eli moni asia pitää tehdä kahdesti. Mutta niinhän sanotaan että itseoppinut on ainut oppinut, muut ovat opetettuja.

Rane kirjoitti:

Itse olen usein tarkoituksellisesti etsimättä valmiita ratkaisuja. Ahaa-elämyksellisempää on keksiä rakentelujipot itse. Tästä syystä olenkin vähän sellainen kahteen-kertaan-mies, eli moni asia pitää tehdä kahdesti.

Itse puurran samalla mentaliteetilla. Tosin harvemmassa ovat ne kerrat kun jo toisella kerralla jokin onnistuu, yleensä saa kokeilla vähintään kolme tai neljäkin kertaa jotakin uutta juttua, ennen kuin tulos alkaa miellyttämään. Jos sittenkään.

Tomi Mynttinen kirjoitti:

Rane kirjoitti:

Itse olen usein tarkoituksellisesti etsimättä valmiita ratkaisuja. Ahaa-elämyksellisempää on keksiä rakentelujipot itse. Tästä syystä olenkin vähän sellainen kahteen-kertaan-mies, eli moni asia pitää tehdä kahdesti.

Itse puurran samalla mentaliteetilla. Tosin harvemmassa ovat ne kerrat kun jo toisella kerralla jokin onnistuu, yleensä saa kokeilla vähintään kolme tai neljäkin kertaa jotakin uutta juttua, ennen kuin tulos alkaa miellyttämään. Jos sittenkään.

Näillä eväillä itsekkin menen.

Minulle tärkeitä pointteja malailussa ovat ainakin seuraavat näkökulmat:
1. Sen on oltava hauskaa, en osta malleja, joista en jostakin systä kiinnostu heti.
2. Mallailu on älyttömän hauska tapa oppia uutta: tekniikasta, rakenteista, historiasta jne. - muistakaa myös käyttää referenssejä.
3. Tämän sivuston löytämisen jälkeen myös sosiaalinen puoli korostuu - keskustelu ja kommentointi täällä on vähintäänkin nastaa. Kuivalaisen kaupassakin on aina melkoinen mallarikerhon kokous, samoin Tietonikkarilla.
4. Mallailu ei koskaan aiemmin ole ollut yhtä monipuolista kuin nyt, joten nautitaan siitä. Kaikkea löytyy yllinkyllin, enemmän kuin kukaan ehtii tehdä.
5. Nyt mene Mynttisen kehuskeluksi, mutta herran 'Nomen est omen' ja vaatii tämänkin kiitoksen - täällä säästää rahaa, kun voi nauttia muiden projekteista yksityiskohtaisesti, eikä aina mennä kauppaa ja kokeilla itse.

Väsään malleja, koska koen sen olevan

a) huippuhauskaa

b) kehittävää

c) superkivaa

jne. Lisäksi se pitää pois kadulta, mistä vanhemmat pitää, mikä tietää pullistelevaa kukkaroa. Ja itse oon ehkä jotenkin ''isänmaallinen'' eli sotahullu. Kaikki suomi-roina kiinnostaa, varsinkin hakaristein. Monesti jos erehdyn sanomaan mallien rakentamisesta jotain, saan kuulla vastauksen; Voi jes mikä natsi täällä ny vai mikä juutalainen… Sekin on hauskaa, kun saa näyttää tuon kommentin jälkeen pitkää per… nenää kommentoijille. Toisin sanottuna, on mukava katsella mitä on itse saanut aikaiseksi, miettiä koneiden taustaa, mitä mahdollisuuksia olisi väsätä lisä detaljointia, ja matkata se vaivainen pari sataa metriä Harrasteeseen hypistelemään ja kuolaamaan paketteja, lopulta häipyä tyytyväisyyttä loistaen malli kainalossa kotiin. Pitkäksi venähti, välillä lipsuttiin asiastakin mutta kuitenkin, superhypermegagigahauskuuskivaa!! ;-)