Moni tähän harrastukseen perehtymätön pitää mallareita jotenkin hassun omituisena porukkana - varsinkin kun on kyse aikuisista mallareista. Ihmetellään että kuinka ihmeessä aikuiset ihmiset vielä viitsivät leikkiä pikkulentsikoilla, pikkupanssarivaunuilla, pikkuautoilla ym.
Jotkut jopa pitävät meitä sotilaskalustoa rakentavia joinakin ihmeellisinä sotahulluina natseina, joilla on ikäänkuin jäänyt jonkinlainen liipasinhullujen tappajien ja ihmisen tappamista varten rakennettujen teknisten laitteiden ihannointi ikuiseen ON-asentoon.
Monet sotakaluston mallarit taas pitävät itse itseään tekniikasta, tekniikan kehityksestä ja historiasta kiinnostuneina ihmisinä - ei sen kummempaa. Joillakin on ehkäpä jopa isänmaallisia tausta-ajatuksia rakentaessaan pienoismallia esmes jostakin lentokoneesta, jonka ohjaamossa joku tietty suomalainen pilotti oman henkensä uhalla puollusti isänmaataan sodassa. Ei kai tuollainen ole mitenkään sotahulluutta?
Monelle aikuiselle mallarille tämä harrastus on myös eräänlaista paluuta lapsuuden huolettomaan aikaan - ainakin minä koen asian näinkin, kun mallia väsätessäni koen että aivoni ovat jotenkin ovelan tuntuisesti huilaamassa, vaikka kädet kovasti duunia tekevätkin. Väittäisin että monella ihmisellä on myös jonkinmoinen tarve luoda käsillään jotakin. Ja mitä enemmän rakentaa, sitä enemmän kertyy kokemusta ja lopputuloksen jälki tietysti myös paranee - silloin luonnollisesti tuntee myös mielihyvää.
Myös kaikenlaisten referenssien tutkiminen on antoisaa, olkoon lähteinä sitten netti, kirjat tai jokin muu - ihminen ei voi koskaan tietää liikaa rotunsa historiasta.
Eihän tämä harrastus suinkaan halpa ole ja alituisena ongelmana on tilan puute, kun rakentamattomia malleja pursuaa vähän sieltä sun täältä ja niitä valmiiksi rakennettujakin pitäisi saada siististi säilytettyä. Välillä harrastus vaatii myös muilta perheenjäseniltä joustamista ja kykyä ymmärtää polystyreeniin hurmaantuneen liimanäpin oikkuja. Tämän on tietysti toimittava myös niinpäin, että se kyseinen liimanäppi ottaa huomioon oman perheensä.
Joten kysynkin lopuksi, että miksi just SINÄ rakentelet?
PS: vaimon synttärit lähestyvät ja olen kemppareista kovasti etsiskellyt hänelle lahjaa - jotakin parfyymiä. Löytyisköhän jostakin Humbrolin tuoksuinen hajuvesi?
Etusivu 
Keskustelut Taukohuone
Mallailun syvin olemus, eli miksi sinä rakentelet?
Minulle mallien rakentelu on yksi parhaimmista harrastuksistani ja hyvä keino rentoutua rankemman työpäivän jälkeen jos vain aika riittää. Perhe kuitenkin etusijalla.
Aloitin mallien rakentelun 7-vuotiaana ja nyt alkaa ikää olla reippaasti yli 30+ ja vieläkin katsellessani malleja kaupassa tulee se sama fiilis kuin lapsena; minä haluan tuon ja tuon ja tuon.
Kiinnostus sotilasilmailuun ja varsinkin historiaan ovat olleet syynä harrastukseeni. Varmasti asiaan on suuresti vaikuttanut isäni mallailuharrastus ja setäni ilmailuharrastus.
Näiden vuosien aikana on ollut pidempiä taukojakin harrastuksessa, mutta lopettamista en ole koskaan ajatellutkaan.
Steiner mainitsi muiden ihmisten suhtautumisen meihin mallareihin ja omalle kohdalleni sattui tapaus noin 10 vuotta sitten joka kirpaisi aikas pahasti. Serkkuni oli kylässä vaimonsa kanssa ja hän katseli mallejani ja kysyi:
-vieläkö leikit noilla, et kai? Että tämmöinen tapaus.
Työkavereiden ja kavereitteni suhtautuminen on ollut erittäin positiivista. Kerran eräs paikallinen lehtimies olisi ollut halukas tekemään jutun harrastuksestani, mutta jostain syystä pelkäsin leimautumista ja asia jäi sikseen.
Kauniimpi osapuoli ei ole vielä kovinkaan pahasti hermostunut ja toivonkin, että hänellä riittää ymmärrystä jatkossakin. Kerran mallari aina mallari…
Petri
Aloitin mallien rakentelun 7-vuotiaana ja nyt alkaa ikää olla reippaasti yli 30+ ja vieläkin katsellessani malleja kaupassa tulee se sama fiilis kuin lapsena; minä haluan tuon ja tuon ja tuon.
Kiinnostus sotilasilmailuun ja varsinkin historiaan ovat olleet syynä harrastukseeni. Varmasti asiaan on suuresti vaikuttanut isäni mallailuharrastus ja setäni ilmailuharrastus.
Näiden vuosien aikana on ollut pidempiä taukojakin harrastuksessa, mutta lopettamista en ole koskaan ajatellutkaan.
Steiner mainitsi muiden ihmisten suhtautumisen meihin mallareihin ja omalle kohdalleni sattui tapaus noin 10 vuotta sitten joka kirpaisi aikas pahasti. Serkkuni oli kylässä vaimonsa kanssa ja hän katseli mallejani ja kysyi:
-vieläkö leikit noilla, et kai? Että tämmöinen tapaus.
Työkavereiden ja kavereitteni suhtautuminen on ollut erittäin positiivista. Kerran eräs paikallinen lehtimies olisi ollut halukas tekemään jutun harrastuksestani, mutta jostain syystä pelkäsin leimautumista ja asia jäi sikseen.
Kauniimpi osapuoli ei ole vielä kovinkaan pahasti hermostunut ja toivonkin, että hänellä riittää ymmärrystä jatkossakin. Kerran mallari aina mallari…
Petri
Kylläpä tämä mullakin on arjesta irtautumista tämä mallien kanssa touhuilu. Työpäivät tahtoo olla välillä aika kiireisiä, ja kun nyt iltojen pimettyä ei enää oikein työpäivän päälle pysty (näe) lähtä metsään rymyään maastopyörällä, niin pahin stressi kyllä poistuu kun istahtaa mallipöydän ääreen. On syitä kyllä muitakin, itse asiassa tuossa Steinerin alkup. kirjotuksessa oli mun mielestä niputettu oikein hyvin tämän harrasteen olemus.
Tuttua juttua tuollainen. Eräs tuttava oli joitakin vuosia sitten vierailemassa ja kun hän huomasi asunnossani vitriinissä olevat pienoislentokoneet, hän totesi pojalleni (joka silloin oli n. 8-vuotias):Petri Tiihonen kirjoitti:Serkkuni oli kylässä vaimonsa kanssa ja hän katseli mallejani ja kysyi:
-vieläkö leikit noilla, et kai? Että tämmöinen tapaus.
- Jaa, sinä näköjään leikit mieluiten pikkulentsikoilla?
Kun poika vastasi että "eiku ne on isän", niin kyllä kyselijän ilme oli hölmistyneen näköinen.
Ja eräs täti-ihminen totesi kerran meillä käydessään, että "onneksi hänen lapsillaan on nurkat täynnä leluja, ettei heidän tarvitse sitten enää aikuisina täyttää kaappejaan kaiken maailman leluilla".
Hetken aikaa tunsin lähes sairaalloisen vastustamatonta himoa tunkea 1:32 Stuka tädin sieraimeen, mutta hillitsin itseni viime hetkellä.
Miksi…?
Laittoi tosiaan miettimään. Eihän tästä mallailusta mitään "hyötyä" ole.
Paitsi ehkä omalle pääkopalle.
Suurin motiivi on varmaan jossain selkäytimessä oleva luomisen tuska, tai "minä itte osaan" -asenne. Ja suuntausta auttoi lievä kiinnostus II-maailman sotaan. Vaikkakin ihan nippelitieto ei välttämättä kiinnostakkaan.
Pienempänä poikana oli hieno tunne kun sai rakennettua lentsikan, ja jopa maalattua sen vähän korkkareissa tai Siivet-lehdessä nähdyn näköiseksi. ( ja olihan ne käteviä leikeissäkin)
Isompana siirtyi maalailemaan "tauluja" , ja rakentamaan taloa, pihaa yms. Mutta sen jälkeen piti taas päästä tekemään jotain muuta käsillään.
Miksipä ei sitten taas pienoismalleja? Onko sillä motiivilla eroa , haluatko suunnitella pilvenpiirtäjän, maalata taulun, piirtää sarjakuvan tai tehdä pienoismallin?
Vai olisiko siten syvempänä intohimona luoda illusio oikean näköisestä, mutta joka ei kuitenkaan ole ihan yksyhteen? Ainakin nykyään on kameralla ja ohjelmilla kiva kikkailla , ja yrittää luoda pienoismalleista realistisia valokuvia. Suunnitelmissa olisi kokeilla miten saisi tehtyä malleista "aitoja" rintama kuvia:
Toisaalta nykykamerat alkavat olla liiankin tarkkoja. Ainakin meikäläisen malleille.
Kieltämättä on mukava tunne saada joku diorama päätökseen, mutta toisaalta tulee loiva tyhjyys heti perään.Siellä se varaston peräseinän hyllyssä pölyttyy…
Veikkaisin että jos jollain joskus jossain olisi muutama kymmenen-sata neliötä huonetilaa " Suomen pienoismalli museota " varten, olisi tavaraa tulossa esitteille muutama rekkakuorma.
Jollekkin vapaan/turhan liike- , halli-, tms. tilan haltijalle varmaan ihan hyvä Matkailutäky. Pari euroa sisäänpääsy yms. mallimyyntiä… saa vapaasti käyttää ideaa :-) typerämpiäkin nähtävyyksiä on tarjolla.
Luultavasti kuitenkin kaikki haluavat näytää käsiensä jäljen muillekkin. Mistä todisteena kaikki mahdolliset "typerät" ;-) ( vitsi!!!!! (tosikoille)) nettigalleriat, sillä…
I I
I I
I I
V
Laittoi tosiaan miettimään. Eihän tästä mallailusta mitään "hyötyä" ole.
Paitsi ehkä omalle pääkopalle.
Suurin motiivi on varmaan jossain selkäytimessä oleva luomisen tuska, tai "minä itte osaan" -asenne. Ja suuntausta auttoi lievä kiinnostus II-maailman sotaan. Vaikkakin ihan nippelitieto ei välttämättä kiinnostakkaan.
Pienempänä poikana oli hieno tunne kun sai rakennettua lentsikan, ja jopa maalattua sen vähän korkkareissa tai Siivet-lehdessä nähdyn näköiseksi. ( ja olihan ne käteviä leikeissäkin)
Isompana siirtyi maalailemaan "tauluja" , ja rakentamaan taloa, pihaa yms. Mutta sen jälkeen piti taas päästä tekemään jotain muuta käsillään.
Miksipä ei sitten taas pienoismalleja? Onko sillä motiivilla eroa , haluatko suunnitella pilvenpiirtäjän, maalata taulun, piirtää sarjakuvan tai tehdä pienoismallin?
Vai olisiko siten syvempänä intohimona luoda illusio oikean näköisestä, mutta joka ei kuitenkaan ole ihan yksyhteen? Ainakin nykyään on kameralla ja ohjelmilla kiva kikkailla , ja yrittää luoda pienoismalleista realistisia valokuvia. Suunnitelmissa olisi kokeilla miten saisi tehtyä malleista "aitoja" rintama kuvia:
Toisaalta nykykamerat alkavat olla liiankin tarkkoja. Ainakin meikäläisen malleille.
Kieltämättä on mukava tunne saada joku diorama päätökseen, mutta toisaalta tulee loiva tyhjyys heti perään.Siellä se varaston peräseinän hyllyssä pölyttyy…
Veikkaisin että jos jollain joskus jossain olisi muutama kymmenen-sata neliötä huonetilaa " Suomen pienoismalli museota " varten, olisi tavaraa tulossa esitteille muutama rekkakuorma.
Jollekkin vapaan/turhan liike- , halli-, tms. tilan haltijalle varmaan ihan hyvä Matkailutäky. Pari euroa sisäänpääsy yms. mallimyyntiä… saa vapaasti käyttää ideaa :-) typerämpiäkin nähtävyyksiä on tarjolla.
Luultavasti kuitenkin kaikki haluavat näytää käsiensä jäljen muillekkin. Mistä todisteena kaikki mahdolliset "typerät" ;-) ( vitsi!!!!! (tosikoille)) nettigalleriat, sillä…
I I
I I
I I
V
minun kohdallani se ei taida mennä paljoakaan pieleenRaimo Leino kirjoitti:Moni tähän harrastukseen perehtymätön pitää mallareita jotenkin hassun omituisena porukkana
no WW2 kiinostaa ehkä eniten kaluston ja sodan käynnin tehokkuus
ja autoissa on taas se kun voi saada kivan auto kokoelman vaikka rahat riittäisivätkin vain yhteen rupiseen datsuniin lisää perusteluja olisi tuhatmäärin
mutta suurin syy on että se vaan on niin kivaa ;)
ööh ööh..
mun kohdalla ehkäpä suurin tekijä on kohtalaisen suuri kiinnostus Toiseen Maailmansotaan ja siinä erityisesti Suomen ponnisteluihin. Lisäksi kun oon jotenkin parempi oppimaan "käytännössä", niin tuommoinen yksilötasolta lähtevä tutkiskelu auttaa mua perehtymään näihin sota-juttuihin.
Eikä se Onnistumisen ja valmiiksi saamisen tunne mitenkään paha ole :D sen jälkeen vaan tulee aina maaninen himo alkaa kyhäämään seuraavaa uhria valmiimmaksi.
ikinä ei vaan lopu mun kummastele, että miten jonkun kirjan tai mallin parissa istuessaan, monen monen kahvikupin lomassa, saa aikaa hujahtamaan useita tunteja ihan huomaamatta..
mun kohdalla ehkäpä suurin tekijä on kohtalaisen suuri kiinnostus Toiseen Maailmansotaan ja siinä erityisesti Suomen ponnisteluihin. Lisäksi kun oon jotenkin parempi oppimaan "käytännössä", niin tuommoinen yksilötasolta lähtevä tutkiskelu auttaa mua perehtymään näihin sota-juttuihin.
Eikä se Onnistumisen ja valmiiksi saamisen tunne mitenkään paha ole :D sen jälkeen vaan tulee aina maaninen himo alkaa kyhäämään seuraavaa uhria valmiimmaksi.
ikinä ei vaan lopu mun kummastele, että miten jonkun kirjan tai mallin parissa istuessaan, monen monen kahvikupin lomassa, saa aikaa hujahtamaan useita tunteja ihan huomaamatta..
Koska se on hauskaa ja vie ajatukset pois arjesta, jos ei muuten niin liiman- ja tinnerinkatkun voimalla..Raimo Leino kirjoitti:Joten kysynkin lopuksi, että miksi just SINÄ rakentelet?
Ihmisillä on monta ihmeellista ja tarpeetonta harrastusta kuten tupakan polttaminen tai kaikenlaisen palavan litkun juominen. Nämä harrastukset eivät jostain ihmeen syystä ihmisiä ihmetytä niin paljon kun mallien kerääminen. Hulluja ovat nuo ihmiset.
Justiin tuommosta oon itekki aatellu moneenkin otteeseen. Ja todellakin olen jopa itse käynyt kaikenmaailman näyttelyissä, mutta en ikinä varsinaisessa pienoismallimuseossa, ja mistähän johtuu.Jouni Koski kirjoitti:Veikkaisin että jos jollain joskus jossain olisi muutama kymmenen-sata neliötä huonetilaa " Suomen pienoismalli museota " varten, olisi tavaraa tulossa esitteille muutama rekkakuorma.
Jollekkin vapaan/turhan liike- , halli-, tms. tilan haltijalle varmaan ihan hyvä Matkailutäky. Pari euroa sisäänpääsy yms. mallimyyntiä… saa vapaasti käyttää ideaa :-) typerämpiäkin nähtävyyksiä on tarjolla.
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.