Tomi Filppu

• Profiili
• Kuvat
• Kirjoitukset
• Kommentit
• Keskustelut
• Linkit
• Kerhot
• Suosikit

Perustietoni

Ammatti

Ohjelmistokehittäjä, graafikko ja yrittäjä

Paikkakunta

Hamina

Kiinnostuksen kohteet

Remontointi, sisustus, musiikki, muotoilu, viestintä, tieteet, taiteet ja tekniikka.

Harrastanut mallailua

Yli kymmenen vuotta

Lisää minusta

Olen Pienoismallit.netin ylläpitäjä, mutta ennen kaikkea olen myös intohimoinen mallari. Mallinrakennus on ollut rakkain harrastukseni 10-vuotiaasta saakka. Koulutukseltanikin olen pienoismalliartesaani, mutta leipätyöni on tällä hetkellä web-ohjelmointi ja graafinen suunnittelu.

Mallarin elämäkerta

Olen jäljentänyt maailmaa pienoiskoossa niin kauan kuin muistan. Kuten monet muutkin, rakensin lapsuudessani Legoja, joihin varhaisimmat muistonikin liittyvät. Rakensin Legoista kaupunkeja, metsiä ja merirosvotukikohtia. Kerran sain lahjaksi yhden muovimallinkin. Kyseessä oli kuitenkin iso lentokonemalli, joka oli liian vaativa malli sen ikäiselle, joten mallailukärpänen ei onnistunut vielä puraisemaan.

Puraisu tapahtui kuitenkin vuosia myöhemmin saadessani nimipäivälahjaksi Matchboxin 1:76 mittakaavan LRDG 30cwt Chevrolet & Jeep -dioraamasarjan. Olin tuolloin 10-vuotias ja rakensin mallin yhdessä illassa, eikä mielessäni käväissytkään ajatus, että siihen olisi pitänyt maaliakin sutia. Tämä mallisarja tuli rakennettua myöhemmin uudelleen 20 harrastevuoden kunniaksi.

Innostuin kuitenkin mallailuista ja seuraavaksi hankin lisää Matchboxin sotilaskalustoa ja Airfixin 1:72-mittakaavan lentokoneita. Mallien lisäksi myös kokemusta karttui, ja pöydälleni oli alkanut ilmestyä kasvavassa määrin Humbrolin emalimaalejakin, joilla sudin nämä mestariteokseni. Humbrol oli helppo valinta, koska se oli ainoa maalimerkki, jota silloisen kotikaupunkini Kuusankosken ainoasta kirjakaupasta löytyi.

Melko pian isommat mittakaavat alkoivat houkutella, ja siirryin 1:35 maakalustomallien ja 1:48 lentokoneiden pariin. Vielä noihin aikoihin 90-luvun alussa marketeissakin oli hyvät valikoimat muovimalleja ja tarvikkeita muun muassa Tamiyalta ja Hasegawalta. Kouvolan Citymarketin valikoimat olivat suorastaan runsaat. Kirjastoista ja divareista sain käsiini vanhoja PienoisMalli-lehtiä, ja lähinnä Reijo Kuusiston vaikuttavien artikkeleiden myötä pääasialliseksi kiinnostuksen kohteikseni vakiintuivat dioraamat ja sotilaskalusto mittakaavassa 1:35.

Kun näin lehdissä kuvia Model Expoon osallistuneista malleista, ajattelin "pystyisin minäkin tuohon!" ja päätin ottaa osaa mittelöihin seuraavana vuonna. Näin myös tapahtui, ja vuonna 1996 osallistuinkin ensimmäisen kerran Model Expoon ja olin iloisesti yllättynyt Ihantala 1944 -dioraamani sijoituttua kalustodioraamaluokassa neljänneksi ja olin myös luokan paras juniori. Kun pronssikaan ei pisteiden perusteella jäänyt kauaksi, rohkaisi tämä osallistumaan kilpailuihin jatkossakin ja yrittämään entistä enemmän. Vuosien kuluessa osallistuinkin lähes jokaiseen Model Expoon sekä IPMS Finlandin syysnäyttelyyn. Ilmeisesti taitonikin kehittyivät vuosi vuodelta, sillä menestystäkin tuli rohkaisevasti.

Peruskouluni lähestyessä päättymistään vuonna 1998 ja oli aika miettiä jatko-opiskeluvaihtoehtoja. Kun selvisi, että että naapurikaupungissa olisi tarjolla mallinrakentajan koulutusta, ei valinta ollut vaikea, joten heitin hyvästit lukiolle ja suunnitelmilleni opiskella arkkitehdiksi. Vuonna 2001 valmistuinkin Kouvolan muotoiluinstituutista mallinrakentaja-artesaanina kolmen hauskan opiskeluvuoden jälkeen.

Muotoiluinstituutissa opiskellessani tutustuin tietokoneiden käyttöön luovassa työssä, ja samalla ihastuin myös Internetin loputtomiin tietolähteisiin sekä tietotekniikan tarjoamiin uusiin tapoihin tehdä asioita. Melko pian ostin itselleni tietokoneen kotiinkin ja jo muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen ensimmäiset mallailuaiheiset kotisivuni löytyivät Internetistä. Pienoismallit.netiä voidaan pitää suorana jatkona noille sivuille – muutaman välivaiheen kautta toki. Vain neljä vuotta ensimmäisten web-sivujeni julkaisun jälkeen huomasin tehneeni tuosta harmittomasta harrastuksesta itselleni ammatin, ja muutin töiden perässä Helsinkiin.

Vuoteen 2000 asti olin ollut niin onnellisesssa asemassa, että käytössäni oli ollut aina pelkästään mallailulle pyhitetty iso työhuone. Uuteen asuntoon muuttamisen myötä jouduin kuitenkin tästä ylellisyydestä luopumaan ja samalla myös koko harrastus hieman hiipui. Vasta vuonna 2004 olin Helsinkiin muuton jälkeen taas siinä tilanteessa, että mallailu oli jälleen mahdollista kotonakin. Muutama vuosi kului vaatehuonetta työtilaksi varustellessa ja harrastusta elvytettäessä. Sen jälkeen on tullut muutettua usemmankin kerran, ja joka kerta olen rakentanut uudet työtilat vaatehuoneeseen. Vuonna 2017 muutimme kuitenkin vihdoin asuntoon, jossa minulla on ensimmäistä kertaa aikuisiällä oma mallailukäyttöön omistettu työhuone.

Tällä hetkellä mallailuharrastukseni on hyvin pitkälti kietoutunut yhteen Pienoismallit.netin kanssa. Nykyisin varsinaiseen mallailuun käytettävissä oleva vapaa-aikani on tosin huomattavasti vähäisempää kuin nuorempana, mutta malleja sentään valmistuukin aina silloin tällöin. Aivan toivottomimpaan AMS-loukkuun en ole siis vielä ajautunut, ja murtovarkaat ovat pitäneet huolen siitä, että keräilijäksikään en ole päätynyt.

Mallailufilosofiani

Tyylisuuntaukset ja omat mieltymyksenikin ovat muuttuneet vuosien kuluessa, mutta edelleen noudatan samaa perusperiaatetta kuin harrastusta aloitellessanikin: mikä näyttää oikealta, on oikein.

Muutamien millimetrien mittaheittojen korjaaminen tai lopullisessa mallissa huomaamattomien detaljien tekeminen on siis mielestäni täysin tarpeetonta. Kuten on myöskin joskus naurettavuuksiinkin yltyvä kädenvääntö historiallisen kaluston oikeista värisävyistä. Oikeita värisävyjä kun harvemmin on olemassakaan. Pöly, öljyt, polttoaineet, lika, sateet, muta, mekaaninen kuluminen ja lukuisat muut olosuhteet muokkaavat värejä auringonvalosta puhumattakaan. Kun lisätään vielä mittakaavaefektin mukanaan tuoma värien vaalentamisen tarve ja se, että kulloinkin vallitseva valaistus muuttaa värejä merkittävästi, takaa värikarttoihin luottaminen ainoastaan sen, että värit ovat väärin. Siksi minulle on merkitystä vain sillä, että käytetyt sävyt näyttävät hyviltä ja realistisilta mallin pinnalla.

Joillekin niittien viilaaminen voi toki olla tärkeä osa harrastusta ja hyvä niinkin. Tarvitaankin erilaisia mallareita ja erilaisia painotuksia harrastukseen. Tylsäksihän sekin menisi, jos jokainen tekisi malleja samalla tavalla.

Minulle mallinrakennus on kuitenkin ennen kaikkea luova kädentaito- ja taideharrastus, kolmiulotteinen tulkinta trompe l’œil -maalaustaiteesta, jossa pyritään jäljittelmään autenttisesti materiaaleja, valaistusta sekä tunnelmia ja harhauttamaan näin katsojaa näkemään valmiissa teoksessa jotain aivan muuta kuin vain kasan muovia.

Omasta mielestäni paras mahdollinen pienoismalli onkin sellainen, jossa historiallinen autenttisuus ja luova näkemys muodostavat harmonisen kompromissin, jossa kummatkin puolet vain korostavat toistensa parhaita puolia. Loppujen lopuksihan me mallarit pyrimme vain luomaan mittakaavaan pienennettyjä illuusioita todellisuudesta.

Uusimmat rakentamani mallit

Työtilani