Pienoismallit.net

Mallailun syvin olemus, eli miksi sinä rakentelet?

Onkohan mulla jokin pahempi ongelma?
Kun olen saanut mallin valmiiksi se näyttää hyvältä ja olen siihen tyytyväinen, mutta muutaman viikon kun se on ollut hyllyssä se ei olekaan enää niin hyvä ja en ole siihen tyytyväinen, tuntuu että on niin helkkaristi virheitä.
Olisi mukava kun kerrankin onnistuisi kunnolla :/
Janne

Mulla on ihan sama "ongelma". Vasta valmistuttuaan malli näyttää helvetin hienolta. No pari päivää siitä niin ei se malli ookaan enää hieno. Mikä on tämän ilmiön nimi? Uutuuden viehätyksen menettäminen?
Laitetaanpas vaikka tämän ketjun yhteyteen muistutus mallailun syvimmästä olemuksesta. Minun mielestäni tämän harrastuksen harrastaminen pitäisi olla HAUSKAA. Jos tästä tulee liian ryppyotsaista pakertamista, niin varsinkin nuoret aloittelevat mallarit saattavat kokea harrastuksen turhan vaikeaksi. Tuntuu aika karsealta jos joku 10-15 poitsu ei viitsi jatkaa jotakin projektiaan sen takia kun viisikymppiset mallarigurut käyvät ns. referenssihyökkäykseen. Tarkoitan tällä sitä, ettei sitä pienoismallia ole mikään pakko maalata just samalla tavalla ja saman väriseksi, kuin sen oikea esikuva on joskus ollut - pääasia että poitsut rakentavat ja maalaavat. Antaa niiden (meidän) papparaisten kiistellä ihan vaan itsekseen Moranen kaasuvivun värityksestä keväällä 1942, tai Ilmari Juutilaisen mekaanikkojen Mersun siipiin naarmuttamista saappaankuvioista. Eihän tästä touhusta tule yhtään mitään jos juniorien alkuinnostus lyödään lyttyyn valtavalla referenssimateriaalin tutkimispakolla… ennenkuin poika uskaltaa edes ajatella maalisutiin koskemista. Minun puolestani saa rakennella vaikka vaaleanpunaisia Panthereita, pääasia että rakentaa!

Anteeksi tämä vuodatus. Tuli vaan tällainen fiilis kun luki tuota yhtä tiettyä viestiketjua läpi.
Viimeksi muokattu 13.8.2007 16:27
Olet, Kessu, täysin oikeassa, kyllä se AMS (Advanced Modeller's Syndrome = Kehittyneen Mallarin Oireyhtymä, johon voi "sairastua" vaikkei niin kehittynyt olisikaan) iskee aikanaan ihan itsestäänkin.

Varmasti tärkein on vain rakentaa alkuun ja saada jotain valmiiksi ja vasta myöhemmin, taitojen karttuessa, nostaa rimaa ylemmäs.
mixa aho kirjoitti:
Olet, Kessu, täysin oikeassa, kyllä se AMS (Advanced Modeller's Syndrome = Kehittyneen Mallarin Oireyhtymä, johon voi "sairastua" vaikkei niin kehittynyt olisikaan) iskee aikanaan ihan itsestäänkin.
Niinpä tästä taudista nimeltä AMS saa aina välillä nähtäväkseen/luettavakseen oivia esimerkkejä. Eipä tästä ole kovinkaan kauan aikaa, kun vierailin eräällä erittäin suositulla ulkomaalaisella sotilaskalustosivustolla. Siellä eräs mallari oli laittanut näkyville hienoja kuvia hienosta ja yksityiskohtaisesta dioraamasta (skaala oli 1:35) - siinä oli aiheena jonkinmoinen saksalaisten kalustokuljetus Sisiliassa II-maailmansodan aikana. Kun sitten kukaan ei näyttänyt keksivän mitään valittamisen aihetta tuosta dioraamasta, niin joku tajusi ruveta arvostelemaan hienosti detaljoituja puita ja pensaita - niissä oli kuulemma esitelty ihan vääränlaista viinirypäletyyppiä…
Raimo Leino kirjoitti:
Niinpä tästä taudista nimeltä AMS saa aina välillä nähtäväkseen/luettavakseen oivia esimerkkejä. Eipä tästä ole kovinkaan kauan aikaa, kun vierailin eräällä erittäin suositulla ulkomaalaisella sotilaskalustosivustolla. Siellä eräs mallari oli laittanut näkyville hienoja kuvia hienosta ja yksityiskohtaisesta dioraamasta (skaala oli 1:35) - siinä oli aiheena jonkinmoinen saksalaisten kalustokuljetus Sisiliassa II-maailmansodan aikana. Kun sitten kukaan ei näyttänyt keksivän mitään valittamisen aihetta tuosta dioraamasta, niin joku tajusi ruveta arvostelemaan hienosti detaljoituja puita ja pensaita - niissä oli kuulemma esitelty ihan vääränlaista viinirypäletyyppiä…
ai p**ka..onhan se tärkeetä, aattele jos dioraaman figut joutuisi juomaan väärästä rypälemerkistä tehtyä pienoisviiniä.. ;):D

tälläkin foorumilla taisi joku valitella joku aika sitten ettei uskalla maalata malliaan, kun turaa sen kumminkin..

itselläni usein on se ettei jaksa/viitsi alkaa ruiskuttamaan, ja sen takia kaikki ruiskulla maalattavat isommat alueet jäävät pitkiksi ajoiksi lojumaan, ja sillä aikaa tulee näpräiltyä ties mitä detaljeja, sanotaan nyt vaikka BW:n pyöräkuiluun, josta ne eivät varmasti näy ellei sinne varta vasten kurkkaa. onneksi en ole superdetaljointiin hurahtanut..

useimmiten malleissa olevia vikoja/kämmejä ei kuitenkaan kukaan huomaa, eikä niistä näin ollen ole tietoinen kuin tekijä itse + ne kelle niistä sanotaan.
Minusta esivarjostukset ja litkutukset tuhoavat kaiken ilon koottavien rakentelusta.

(Anteeksi suorasukainen tyylini. Se on luonteessani. En arvostele kenenkään malleja ja tapoja sinänsä)
Tsuhna kirjoitti:
Minusta esivarjostukset ja litkutukset tuhoavat kaiken ilon koottavien rakentelusta.

(Anteeksi suorasukainen tyylini. Se on luonteessani. En arvostele kenenkään malleja ja tapoja sinänsä)
Sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää! Joku käyttää kaikenmaailman varjostuksia, joku taas ei. Joku taas on satunnaiskäyttäjä noiden varjostusten ja litkutusten suhteen, joten mitä sitten?

Olen nyt omistanut digikameran kesäkuun alusta lähtien, ja olen ottanut valmiista malleistani paljonkin kuvia. Vaan enpä kehtaa niitä kuvia tänne katsottovaksi laittaa. Koska olen vain ihminen, ja minä pelkään, että minut lytistetään lopullisesti, jos laitan noita kuvia näkyviin? Joten käyn ensin psykiatrini Jennifer Melfin istunnoissa, ja teen sitten vasta ratkaisuja tohtori Melfin opastuksen mukaisesti.
Tsuhna kirjoitti:
Minusta esivarjostukset ja litkutukset tuhoavat kaiken ilon koottavien rakentelusta.

(Anteeksi suorasukainen tyylini. Se on luonteessani. En arvostele kenenkään malleja ja tapoja sinänsä)
Eipä hätiä mitiä. Jotkut eivät kestä katsoa mallejaan, jos niitä ei ole säistetty viimisen päälle. Kysymyshän on vain siitä minkälaista realismia tavoittelee ja mitkä ovat omat mieltymykset.

Jokainen harrastaa kuitenkin tavallaan.

Ja Kessu: malleja näytille vaan; voin vakuuttaa, ettei niille naureta yhtä paljon kuin sun jutuille ;)
Tässä tulee muutama syy:

1. Se on mukavaa puhaa, etenkin jos on muuta tekemisen puutetta!
2. Faija on itse rakentanut malleja ikäisenäni ja opetti minulle, josta kiinostuin heti.
3. Mallit ovat hienoja, ainakin yli 99.9% malleista.
4. Kokemuksen taidon liisääntyessä kiinnostus vain kasvaa ja alkaa olla entistä tyytyväisempi malliinsa(ainakin mun kohalla).

Muutama negatiivinen puoli(valitettavasti):

1. Tärpätin ja maalien haju aiheuttaa päänsärkyä
2. Tärpätin ja maalien haju häiritsee muita perheenjäseniä joskus

Mutta kaieksta huolimatta, mallailu on mukavaa puhaa, vaikka kaverit mitä sanois…