Vierailin Parolassa tavoitteenani päivittää Parolan paperikuva-arkistoni digiaikaan. Tarkoitus oli kuvata kalustoa pääasiassa vain omiksi referensseiksi, mutta myös julkaistakseni mahdollisesti joitakin kuvia ilmaiseksi täällä Pienoismallit.netissä on demand -referenssiavuksi sitä tarvitseville kanssamallareille.
Aikaisemmilla vierailukerroillani (joskus junnuvuosina) en ollut edes tajunnut kuvauslupaa tiedustella, mutta kohtelias kun halusin olla, niin tällä kertaa kysyin museojohtajalta lupaa kuvaamiseen ja vaunujen päälle kiipeämiseen tarvittaessa. Tästä olikin seurauksena se, että jouduin allekirjoittamaan paperin, jossa sitouduin olemaan julkaisematta mitään kuvia missään ilman että maksan muistaakseni jokaisesta erillisestä julkaisusta korvauksen per kuva. Muistelen, että korvaus olisi ollut noin 50 euroa per kuva. Jos oikein tuon summan muistin, ja olisin halunnut kaikki kyseisellä vieraillulla ottamani kuvat täällä mallareiden referensseiksi julkaista, olisin saanut pulittaa panssarimuseolle n. 40 000 euroa… Teoriassa ainakin.
Netistähän löytyy kuitenkin lukuisasti Parolassa otettuja kuvia, joiden julkaisun uskoisin tapahtuneen korvauksetta. Näiden kuvien julkaisijat eivät ilmeisesti ole lupaa kysyneetkään. Tuntuu vähän keljulta, että jos haluaa olla kohtelias ja pelata sääntöjen mukaan, niin siitä "rangaistaan" julkaisukiellolla, mutta lupien kysymisestä piittaamattomat pääsevät kuin koira veräjästä. Tai minun tietääkseni panssarimuseo ei kenenkään kuvien nettijulkaisuihin ainakaan ilmaispalveluissa puuttunut.
Kuvien käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on tietysti ihan eri asia, ja siitä toki voikin pyytää asiallisen korvauksen.
No, reissu oli kuitenkin muuten mukava, eikä tuo kielto niin hirveästi haittaa. Suurimman tappion taisivat minun sijastani kärsiäkin muut mallarit ja etenkin museo itse.
Etusivu 
Keskustelut Taukohuone
Valokuvaaminen museoissa?
Ottamatta kantaa yksittäisen museon (Parola) toimintalinjaan, kiellolle julkaista kuvia museossa olevista näyttelyesineistä ei-kaupallisessa tarkoituksessa löytyy useampia vasta-argumentteja.
Ensinnäkin, jos kyse on veronmaksajien rahoilla tuetusta museosta, tuntuu vähintäänkin kohtuuttomalta, että veronmaksajat, jotka viimekädessä kantavat museon ylläpitokulujen aiheuttaman taakan, joutuvat maksamaan valokuvauksesta jotain ekstraa.
Toiseksi, museoiden tehtävät ovat yleensä yleishyödyllisiä, eli museon aihepiiriä koskevan tiedon levittäminen ja sitä kautta ihmisten sivistäminen. Ei-kaupallisissa tarkoitusperissä tapahtuva kuvaaminen ja julkaiseminen on suoraan tämän toiminnan jatke ja sellainen kansalaisaktivismin muoto, jota missään nimessä ei pitäisi ainakaan museon pyrkiä rajoittamaan tai karsimaan. Rajoittaessaan kuvien julkaisua museo itseasiassa toimii omaa tarkoitustaan vastaan rajoittamalla tiedon ja sivistyksen leviämistä.
Kolmanneksi, kuvamateriaalin leviäminen erilaisissa harrastuspiireissä on mitä parasta ja ilmaista mainosta museolle. Lisäksi museosta pääsevät ainakin jollain tavoin nauttimaan myös sellaiset ihmiset, joilla muuten ei ole mahdollisuuksia päästä museoon. En oikein jaksa uskoa sitäkään, että kuvien julkaiseminen netissä vaikuttaisi haitallisesti museon kävijämääriin, päinvastoin. Tieto museosta leviää, eikä kuvien katselu ole sama kuin museossa käynti. Itse esimerkiksi olen käynyt useasti jalkaväkimuseossa kuvaamassa sen laajaa esineistöä, ja aina tulee mieleen jotain uutta kuvattavaa tai katseltavaa, minkä vuoksi museoon palaa uudelleen ja uudelleen. Sama pätee muihinkin kotimaisiin alan museoihin. Useimmiten harrastajien kuvat eivät joko laadultaan tai kuvakulmiltaan ole sopivia, minkä vuoksi paikalle tulee mentyä kuvaamaan mieluisia kohteita itse. Lisäksi tekee mieli museoon katsomaan mitä muuta materiaalia sieltä mahtaa löytyä muita kuin jonkin muun harrastajan kuvaamia kohteita.
Neljänneksi kuvausrajoitusta vastaan voidaan nostaa sananvapausargumentteja. Valokuvaamista voidaan pitää tietojen hankkimisena ja kuvien julkaisua tiedon levittämisenä. Perustuslain 12 §:ssä turvattuun sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapauden rajoitukselta edellytetään mm. että se perustuu lakiin ja että rajoitukselle on hyväksyttävä peruste ja että rajoitus on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuihin päämääriin ja rajoituksen aiheuttamiin haittoihin nähden. Mihin rajoitukset perustuvat? Eivät ainakaan rikoslakiin, sillä salakatselusäännökset voivat kohdistua vain luonnollisiin henkilöihin, eivät näyttelyesineisiin. Taidenäyttelyiden ym. esiteltyjä taideteoksia lukuunottamatta näyttelyesineet tyypillisimmillään eivät ole tekijänoikeuksien suojaamia teoksia, joten näissä tapauksissa rajoitukset eivät myöskään perustu tekijänoikeuksiin. Jäljelle jää oikeastaan ainoastaan omistajan tai haltijan oikeus tiettyyn rajaan asti määrätä siitä miten ko. esinettä käytetään, joten pohdittavaksi jää se, voiko omistajan / haltijan määräysvalta syrjäyttää sananvapauteen kuuluvan kuvaamisoikeuden alueella, joka kuitenkin on avoinna yleisölle.
Viidenneksi, Tomin kuvaamalla tavoin jäänee satunnaiseksi se, mihin ja miten julkaistuihin kuviin museo ylipäätään kykenee reagoimaan.
Ensinnäkin, jos kyse on veronmaksajien rahoilla tuetusta museosta, tuntuu vähintäänkin kohtuuttomalta, että veronmaksajat, jotka viimekädessä kantavat museon ylläpitokulujen aiheuttaman taakan, joutuvat maksamaan valokuvauksesta jotain ekstraa.
Toiseksi, museoiden tehtävät ovat yleensä yleishyödyllisiä, eli museon aihepiiriä koskevan tiedon levittäminen ja sitä kautta ihmisten sivistäminen. Ei-kaupallisissa tarkoitusperissä tapahtuva kuvaaminen ja julkaiseminen on suoraan tämän toiminnan jatke ja sellainen kansalaisaktivismin muoto, jota missään nimessä ei pitäisi ainakaan museon pyrkiä rajoittamaan tai karsimaan. Rajoittaessaan kuvien julkaisua museo itseasiassa toimii omaa tarkoitustaan vastaan rajoittamalla tiedon ja sivistyksen leviämistä.
Kolmanneksi, kuvamateriaalin leviäminen erilaisissa harrastuspiireissä on mitä parasta ja ilmaista mainosta museolle. Lisäksi museosta pääsevät ainakin jollain tavoin nauttimaan myös sellaiset ihmiset, joilla muuten ei ole mahdollisuuksia päästä museoon. En oikein jaksa uskoa sitäkään, että kuvien julkaiseminen netissä vaikuttaisi haitallisesti museon kävijämääriin, päinvastoin. Tieto museosta leviää, eikä kuvien katselu ole sama kuin museossa käynti. Itse esimerkiksi olen käynyt useasti jalkaväkimuseossa kuvaamassa sen laajaa esineistöä, ja aina tulee mieleen jotain uutta kuvattavaa tai katseltavaa, minkä vuoksi museoon palaa uudelleen ja uudelleen. Sama pätee muihinkin kotimaisiin alan museoihin. Useimmiten harrastajien kuvat eivät joko laadultaan tai kuvakulmiltaan ole sopivia, minkä vuoksi paikalle tulee mentyä kuvaamaan mieluisia kohteita itse. Lisäksi tekee mieli museoon katsomaan mitä muuta materiaalia sieltä mahtaa löytyä muita kuin jonkin muun harrastajan kuvaamia kohteita.
Neljänneksi kuvausrajoitusta vastaan voidaan nostaa sananvapausargumentteja. Valokuvaamista voidaan pitää tietojen hankkimisena ja kuvien julkaisua tiedon levittämisenä. Perustuslain 12 §:ssä turvattuun sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapauden rajoitukselta edellytetään mm. että se perustuu lakiin ja että rajoitukselle on hyväksyttävä peruste ja että rajoitus on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuihin päämääriin ja rajoituksen aiheuttamiin haittoihin nähden. Mihin rajoitukset perustuvat? Eivät ainakaan rikoslakiin, sillä salakatselusäännökset voivat kohdistua vain luonnollisiin henkilöihin, eivät näyttelyesineisiin. Taidenäyttelyiden ym. esiteltyjä taideteoksia lukuunottamatta näyttelyesineet tyypillisimmillään eivät ole tekijänoikeuksien suojaamia teoksia, joten näissä tapauksissa rajoitukset eivät myöskään perustu tekijänoikeuksiin. Jäljelle jää oikeastaan ainoastaan omistajan tai haltijan oikeus tiettyyn rajaan asti määrätä siitä miten ko. esinettä käytetään, joten pohdittavaksi jää se, voiko omistajan / haltijan määräysvalta syrjäyttää sananvapauteen kuuluvan kuvaamisoikeuden alueella, joka kuitenkin on avoinna yleisölle.
Viidenneksi, Tomin kuvaamalla tavoin jäänee satunnaiseksi se, mihin ja miten julkaistuihin kuviin museo ylipäätään kykenee reagoimaan.
Museon henkilökunta päättää saako valokuvata tai ei ja siihen on tyytyminen. Tosin luulisi ettei panssarivaunu kärsi salamavalon käytöstä samalla tavalla kuin joku taulu, mutta joka tapauksessa asiasta melko turha valittaa.
Onpa kummallista…Itse kuvasin kesällä Panssarimuseossa mm. PT-76 ja T-54 vaunua, joiden kuvat olenkin lisännyt tänne referensseiksi.
www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_3996/
www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_3924/
Kysyin samaiselta museonjohtajalta luvan kuvien julkaisemiseen ja hänen ainoa vaatimuksensa oli, että kuvien yhteyteen tulee maininta, missä kyseiset vaunut on kuvattu/sijaitsevat.
www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_3996/
www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_3924/
Kysyin samaiselta museonjohtajalta luvan kuvien julkaisemiseen ja hänen ainoa vaatimuksensa oli, että kuvien yhteyteen tulee maininta, missä kyseiset vaunut on kuvattu/sijaitsevat.
No nyt olen ainakin hoitanut homman loppuun asti asiallisesti. Olen sähköpostitse ollut yhteydessä Hyrylän Ilmatorjuntamuseon museonjohtajaan ja hankkinut häneltä luvan digikameralla kuvaamiseen. Menen nimittäin kuvaamaan öbaut 10 vuotta sitten museolle lahjoittamani lentokoneiden pienoismallikokoelman. Kuvaamisen takia museon henkilökunta joutuu avaamaan muutaman lasivitriinin ovet, joten jo pelkästään tämän takia oli syytä hankkia asiallinen lupa tähän puuhaan. Ja eiköhän siinä samalla onnistu myös museoon hiljattain tuodun Airacobran kuvaaminenkin.
Luulisi onnistuvan, onhan tuota saanut Tikkakoskellakin kuvata viimeiset 10v…Raimo Leino kirjoitti:Ja eiköhän siinä samalla onnistu myös museoon hiljattain tuodun Airacobran kuvaaminenkin.
Pääsisköhän sen ohjaamoon sisälle käymään? Täytynee kysyä - jos tulee kielteinen vastaus, niin heittäydyn koneen viereen lattialle mahalleni ja rupean kirkumaan. Tuolla systeemillä minä sain tahtoni aina läpi ollessani öbaut viisi vuotias - miksei homma toimisi edelleenkin ;-)Pekka Muikku kirjoitti:Luulisi onnistuvan, onhan tuota saanut Tikkakoskellakin kuvata viimeiset 10v…Raimo Leino kirjoitti:Ja eiköhän siinä samalla onnistu myös museoon hiljattain tuodun Airacobran kuvaaminenkin.
Olikos tuota Ilmatorjuntamuseota edes silloin?;)Raimo Leino kirjoitti:Pääsisköhän sen ohjaamoon sisälle käymään? Täytynee kysyä - jos tulee kielteinen vastaus, niin heittäydyn koneen viereen lattialle mahalleni ja rupean kirkumaan. Tuolla systeemillä minä sain tahtoni aina läpi ollessani öbaut viisi vuotias - miksei homma toimisi edelleenkin ;-)
No ei ollut ei - lattialle kirkumaan heittäytyminen toimi hyvin esim. tavaratalojen leluosastoilla tai karkkihyllyjen väleissä ;-)Pekka Muikku kirjoitti:Olikos tuota Ilmatorjuntamuseota edes silloin?;)Raimo Leino kirjoitti:Pääsisköhän sen ohjaamoon sisälle käymään? Täytynee kysyä - jos tulee kielteinen vastaus, niin heittäydyn koneen viereen lattialle mahalleni ja rupean kirkumaan. Tuolla systeemillä minä sain tahtoni aina läpi ollessani öbaut viisi vuotias - miksei homma toimisi edelleenkin ;-)
Pari viikkoa sitten pääsi- mutta erillisellä luvalla. Tuolloin olin itse paikalla ja samalla sovin noista mallaritapaamisista. Auditorio on muuten samassa rakennuksessa Airacobran kanssa. Eiköhän sitä ihmeteelä torstain tapaamisessa sitten viimeistään.Raimo Leino kirjoitti:Pääsisköhän sen ohjaamoon sisälle käymään? Täytynee kysyä - jos tulee kielteinen vastaus, niin heittäydyn koneen viereen lattialle mahalleni ja rupean kirkumaan. Tuolla systeemillä minä sain tahtoni aina läpi ollessani öbaut viisi vuotias - miksei homma toimisi edelleenkin ;-)
Kirkuvat 5-vuotiaat viedään ulos kirkumaan- näin ainakin meillä :-)
/marko
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.