OH

Ikä: 44 vuotta
Ammatti: It:n ammattilainen
Paikkakunta: Hämeenlinna
Harrastanut mallailua: Yli kymmenen vuotta

Lisää minusta

Ensimmäiset muistikuvat pienoismalleista ovat joskus 80-luvun loppupuolelta. Muistaakseni sain kauppareissun yhteydessä kinuttua itselleni alennuskorista Monogrammin (1:48?) F-15/F-14 mallin. Malli rakennettiiin tuubiliimalla ja ilman maalia kahdessa päivässä. Vahvasti on jäänyt myös mieleen, että siirtokuvia malliin kiinnittäessäni liotin koko siirtokuva-arkin (n. 20x20 cm) kylpyhuoneen lavuaarissa ja ihmettelin miksi tämä homma on niin vaikeaa!
Kyseinen malli joutui myöhemmin uuden vuoden pommien uhriksi :)

Seuraavan kerran törmäsin pienoismalleihin 90-luvun alkupuolella. Kaverini pienoismallista innostuneena ostin itsekin mallin, muistaakseni Tamiyan Ford Mutt-jeepin. Tällä kertaa asiassa mentiin hiukan eteenpäin. Mallia varten ratsattiin isän ja äidin työkalut loistavin tuloksin. Isältä takavarikoitiin mattopuukko ja melko suuret sivuleikkurit ja äidiltä posliinimaalaukseen ja meikkaamiseen tarkoitettuja pensseleitä. Muistan erityisesti kuinka pohdimme mm. seuraavia ongelmia:
1. Miksi maali (Revellin) ei ole samanväristä kuin purkin kannessa (maalia ei todellakaan sekoitettu)
2. Miten pensselit puhdistetaan -> päädyimme hieromaan niitä vessapaperilla :)

Edellä mainitusta harrastus lähtikin sitten hiljaa kulkemaan eteenpäin. Lähes kaikki "ylimääräiset" rahat laitoin malleihin tai niiden oheistarvikkeisiin.

Harrastus nytkähti jälleen kerran eteenpäin 90-luvun puolivälissä, kun tutustuin vanhan kaverini kautta uuteen ystävääni, Anttiin. Kaveriporukasta muodostui pian 3-4 hengen ydinryhmä, josta jokainen oli muiden harrastuksiensa ohella kiinnostunut pienoismalleista. Kokoonnuimme 1-3 kertaa viikossa Antin kotiin tekemään malleja ja muita nuorten poikien hommia…ja hauskaa oli. Täytyy sanoa, että edellämainittu "tiimityöskentely" oli ns. kulta-aikaa, tuskin sellaista tulee koskaan, ainakaan tässä asiassa enää kokemaan.

Aika meni eteenpäin ja se 3-4 hengen ydinryhmä erkaantui omille urilleen opiskelemaan eri puolille Suomea. Siteet eivät kuitenkaan ole katkenneet, vaan niitä pidetään yllä nykyään pääsääntöisesti puhelimen avulla ja silloin tällöin pienimuotoisilla illanistujaisilla. Täällä PM.net:ssä meitä on vain Antti ja minä. Muut eivät ole vielä uskaltautuneet, vaikka harrastusta edelleen jatkavatkin.

Oma pienoismalliharrastus taantui pahasti neljän vuoden opiskeluaikana Helsingissä, koska tarvittavia tiloja ei ollut saatavilla. Se lähti kuitenkin ammattiin valmistuttuani uuteen nousuun. Nykyään aikaa on kuitenkin taas entistä vähemmän, johtuen lisääntyvistä työmenoista ja lapsiperheen arjesta. Malleja teenkin nykyään harvakseltaan, silloin kun aikaa löytyy…