Palatakseni vielä ihan alkuperäiseen aiheeseen, eli tuohon firman pystyttämiseen. Omat kokemukseni aiheesta.
Pyöritin yhden vuoden omaa toiminimeä, jolla tein pari pikku hommaa eräälle paikalliselle yhdistykselle. Kyseessä oli IT-alan hommat, joten toimiala ei ihan sama, mutta jokatapauksessa jotain kokemusta toiminimestä kertyi.
Toiminimen perustaminen on tosi helppoa ja onnistuu maistraatissa nopeasti. Auttavat siellä myös kaikkien täytettävien papereiden tms. kanssa. Perustaminen ei edes muistaakseni maksanut mitään (tai tosi vähän), joten kulujakaan ei merkittävästi synny. Tämän vuoksi esim. itse toimin juuri toiminimellä. Toiminimen huono puoli on toki se, että kaikki tulot ja vastuut ovat täysimääräisesti yrittäjän, joten kaikkein suurimpana riskinä on toki henk. koht. konkurssi.
Jos bisnes on pientä, ei toiminimen tarvitse kirjautua arvonlisäverorekisteriin. Muistaakseni raja on noin 8800 tms. (saattaa olla pienempikin) euroa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että et joudu laskuttamaan alvia asiakkailtasi, mutta et toisaalta saa myöskään hankinnoista alv hyvitystä. Jos asiakkaat ovat pääasiassa yrityksiä, ei alvillä ole merkitystä, mutta yksityiset asiakkaat ovat tyytyväisiä jos selviävät ilman alvia.
Toiminimi maksaa verot ns. ennakkoperintänä, joka perustuu yrittäjän tekemään tuloarvioon. Vero maksetaan kuukausittain. Tämän voi käsittääkseni tehdä myös niin, että arvioi ensin tulot nollaksi ja jatkossa korjaa arviota tarpeen mukaan.
Toiminimen kirjanpidoksi riittää yksinkertainen kirjanpito. Jos siis esim. alussa toiminta on pienimuotoista onnistuu tuo kirjanpito itsekin. Kutienkin, jos yhtään pisnekset kasvaa, on tilitoimisto jo kullanarvoinen apu. Tiliä ei kannata avata pankkiin firman nimissä vaan ihan omaksi yksityiseksi tiliksi lähinnä siksi, että sillä säästää merkittävästi pankin palvelumaksuissa.
Melkein voisin suositella sitä, että laittaisit toiminimen pystyyn ja katsoisit saatko asiakkaita. Aluksi ilman alv-velvollisuutta jne. pienesti ja jos alkaa näyttää siltä, että toiminnalle olisi ihan kunnon edellytksiä, voit sitten hakeutua alv-velvolliseksi ja kasvattaa pisnestä. Toiminimeä voi aivan hyvin pitää myös sivu-bisneksenä, tai vaikka vaan harrastuksena josta maksetaan jos tuntuu siltä, ettei se koskaan lyö niin hyvin leiville että kannattaisi ruveta täysipäiväiseksi yrittäjäksi.
Etusivu Keskustelut
Yleinen pienoismallikeskustelu
Oman mallailuyrityksen perustaminen
Näin ajatteli tämä ranskalainen tyyppi ja perusti oman firman. Oheisessa linkissä näkyy, mihin se sitten johti:Antti kirjoitti:Vaikka jos ajattelisi, että tekisi tilaustöitä tai/ja omia mallisarjoja, aftermarketosia, mitä vaan tulee mieleen mihin firman työntekijä/perustaja olisi tarpeeksi taitava tekemään ja yrittämään.
signifer.chez-alice.fr/uk.htm
Terv. Ari
Ohhoh!
No just tota tarkoitan, että kun tekee tarpeeksi mielenkiintoisia aiheita.
Sain lisää pontta tuosta…
No just tota tarkoitan, että kun tekee tarpeeksi mielenkiintoisia aiheita.
Sain lisää pontta tuosta…
Huomatkaa kuitenkin, että herra todennäköisesti saa elantonsa arkkitehtuuri- ja teollistenmallien ja muiden liike-elämälle suunnatujen palvelujen kautta. Mallailu on hänelekin harrastus ja mallailuyhteisön 'palvelu' kivoilla erikoisilla aiheilla on ihan hyväntekeväisyyttä. Kyse ei ole tässä isoista sarjoista ja hinnat ovat kuitenkin erittäin edulliset (jopa halvempia kuin volyymituottajien).
Toisin kuin Suomessa, ulkomailla mallari voi elää tilaustöilläkin - maailmalla on paljon keräilijöitä, jotka eivät rakenna, mutta keräävät jotakin aihetta jossakin mittakaavassa.
Toisin kuin Suomessa, ulkomailla mallari voi elää tilaustöilläkin - maailmalla on paljon keräilijöitä, jotka eivät rakenna, mutta keräävät jotakin aihetta jossakin mittakaavassa.
Miksei Suomessa voi elää tilaustöillä? Ei kai Suomi ole mikään erikoistapaus tässä asiassa. Maailmalla oleva keräilijä ei ajattele, että on ulkomaat ja sitten Suomi (josta ei osteta). Aivan yhtä lailla tanskalainenkin mallari joutuu myymään tuotteitaan - ei hänkään ole valmiiksi "ulkomailla", missä malleja myydään tuosta vain.Tapani Huovinen kirjoitti:Toisin kuin Suomessa, ulkomailla mallari voi elää tilaustöilläkin - maailmalla on paljon keräilijöitä, jotka eivät rakenna, mutta keräävät jotakin aihetta jossakin mittakaavassa.
Tällainen pieni purkaus :) siis jos joku tilata haluaa niin ei se maasta liene kiinni.
Montako tilausta olet saanut, tai tiedät naapurisi saaneen? Ammattimallari elää firmojen tilauksilla, siitä ei ole epäilystäkään (tosin siinäkin hommassa joutunee erikoistumaan hieman), mutta esim WWI ja WW2 materiaalin tilaustöitä elannoksi asti - kyllä jos löytää ne keräilijät ulkomailta kuten annoit ymmärtää - ja siinä se onkin homman juju. Eipä meikäläisiä ihan hirveästi näy itseään markinoimassa ulkomaisissa lehdissä tai saiteilla. Muutama hassu tapaus vuosien varrella: Juha Airio automallailu puolella on aktiivisin ja pari rakentelijaa panssaripuolelta. Untamo Sallisen rata esiteltiin talvella, mutta ei vielä kukaan tiedä miten paljon ammattimaista 'harrastusta' veljesten taakse kätkeytyy - en minäkään. Rautatieharrastajat ehk tietävät, yksi malinrakennuskoulu tietää ja tietysti PM.net palvelun käyttäjät jotakin.Mikko Koo kirjoitti:Tällainen pieni purkaus :) siis jos joku tilata haluaa niin ei se maasta liene kiinni.
Porukat ei tiedä tilata täältä, ei meidän mallailuskenemme ole kansainvälisesti kovin tunnettu. Muutenhan meillä olisi tarjota maailmalle tunnettuja prototyypin rakentajia, autotallipajoja, tuotesarjoja. Miksi tsekit pienenä maana kiilaa kirkkaasti ohi? Miksi Puola on meitä suurempi näissä hommissa? Valkovenäjäkin tuntuu isommalta mallailukulttuurilta kuin Suomi!
Annetaan vähän kredittiäkin, onhan täällä kaikenlaista: InScale, Suomi-malleihin tarvittavia muunnossarjoja, hyviä maahantuojia ja kauppoja, ihmellisen mukavaa referenssikirjojen kustannustoimintaa, aktiivista pienoisrautatiekalustomallien tuotantuo puoliteolliseksi toiminnaksi asti, vaikeasti löydettävien automallien resiinisarjoja silloin tällöin jne…
Pitäisikö kaikki tämä koota yhteen katalogiin ja koittaa kimpassa maailmalle? Ennemminkin kuin jokainen yksin ja omia polkujaan.
AntilleAntti kirjoitti:Eli onko järkevää aloittaa oma mallailuyritys Suomeen?
Olet profiilin mukaan mallinrakennus-artisaaniopiskelija, joten olisi mielenkiintoista
tietää, miten opiskelussa käsitellään tuota talouspuolta, työpaikkoja, markkinointia,
yrittäjyyttä ja asiakkaita.
Terv. Ari
Em. alalta valmistuneena, mielestäni melko vähän, liiankin vähän.
Naapuri ei harrasta, mutta itse teen pienoismalleja vain itselleni.Tapani Huovinen kirjoitti:Montako tilausta olet saanut, tai tiedät naapurisi saaneen?
Ja tuossahan se pointti juuri on, että jos ei itseään markkinoi niin eipä kukaan kotoakaan tule hakemaan. Lisäksi tuli mieleen vielä sellainen asia, että ensin täytyy olla tuote jota myydä - ei voi sanoa, että ostaisitko tällaisen jos sellaisen tekisin.Tapani Huovinen kirjoitti:Eipä meikäläisiä ihan hirveästi näy itseään markinoimassa ulkomaisissa lehdissä tai saiteilla.
Niinkuin kaima sanoi, niin hyvin vähän. Mitä oon kuullut häneltä. Mulla on vasta ne opinnot tulossa. Mutta vois sitä lisäopintoviikkoja ottaa tuosta yrityksen perustamisesta, koska tää aihe on nyt mulla suunnitelmissa tulevaisuudessa.
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.