Pienoismallit.net

Oman mallailuyrityksen perustaminen

Tässä olis kuva erään aluksen kyljestä sillä uudella piirtomenetelmällä.
Eli vihreällä on piirretty osan ääriviivat, vaaleansiniselläpuoleenväliin syöpyvä ja tumman sinisellä läpisyöpyvä osio. Tietty samat myös alafilmiin. En nyt muista menikö värit oikeinpäin, enkä jaksa nyt tarkistaa, mutta idea on kuitenkin tuo

Martti Kujansuu kirjoitti:
Petri Sallinen kirjoitti:
Tuo ei pidä paikkansa. Syövyttämiseen pätee samat säännöt kuin muuhunkin tuotannolliseen toimintaan: ensimmäinen kappale on aina kallis, eli aloittaminen maksaa. Jos teetät kolme levyä, on yksikköhinta kalliimpi kuin jos teetät 50 kappaletta. Se, että malli on valmiina koneella tai filmillä on vasta osa duunista.
Mikä ei pidä paikkaansa? Että tarvitsee varastoon tuottaa tuotteita vai että tarvitsee tehdä muuta kuin kuva levylle ja tuote on valmis muutaman minuutin päästä? Lue rivien välistä niin tajuat, että oletan valmistajalla olevan ne muutama tavaraa mitä valmistukseen tarvitaan (vrt. muu tuotannollinen toiminta).

1. levy = Ferrikloridi+kuparilevy+paperia+suunnitelma = 3.5 - 4,0 €
2+. levy = Kuparilevy+paperia+suunnitelma = 0.2 - 0.3 €

Koska tuotantotekijät ovat melko edullisia ei tappiota tule oikeastaan yhtään. En laskenut omaa työtä mukaan koska mielestäni tälläistä työtä ei tehdä vasten tahtoaan. Oletan myös, että yrittäjä omistaa muutaman peruslaitteen (tulostin + tietokone tahi vakaa käsi) tai hänellä on pääsy niihin. Valmiin levyn kooksi arvioin n. 15x15 cm.
Mitä syötytysputiikkia ole käyttänyt? En ymmärtänyt ihan tuota kuvaustasi valmistusprosessista.

Se ei pidä paikkansa, että olisi edullista teettää syövytteitä yksin kappalein, esimerkiksi kysynnän mukaan. Yksikköhinta on aina edullisempi, jos samalla kerralla valotetaan ja syövytetään esimerkiksi 20 kappaletta samaa aihetta. Jokainen syövytystyö on aina yksilöllinen prosessinsa, jolloin syöytysajat vaihtelevat sen mukaan esimerkiksi onko paljon pintasyövytystä tai onko paljon läpisyövytystä, onko paljon kapeita osia vai ei lainkaan kapeita osia, eli prosessia on säädettävä ja tämä säätäminen tehdään sen ensimmäisen levyn avulla. Vaativissa töissä hapon pitää olla "tuoretta", loppupäivästä litkut ovat jo konsentroituneita.

Eri syövyttäjät käyttävät eri kokosia arkkeja (vakiot voivat olla vaikkapa A5, A4, A3). Edullisinta on aina käyttää syövyttäjän suosimia vakiokokoja ja pyrkiä käyttämään koko pinta-ala hyväksi. Jos duuni on suurempi kuin A4, mutta pienempi kuin A3, käyttää syövyttäjä A3 - ja tilaaja maksaa myös A3 mukaan, vaikka ei olisi asemoinut arkkia täyteen.
Petri Sallinen kirjoitti:
Mitä syötytysputiikkia ole käyttänyt? En ymmärtänyt ihan tuota kuvaustasi valmistusprosessista.
Tuolla tekniikalla olen tehnyt piirilevyjä. Väriaine siirretään levylle lämmön avulla.

max8888.orconhosting.net.nz/pcbs.htm
Tuolla tekniikalla tuskin pääsee samaan tarkkuuteen kuin teollisuudessa käytettävillä koneilla/menetelmillä.
Messinkiosien syövytys eroaa hieman piirikortin tekemisestä. Itse olen tehnyt molempia.

Messinkiosien syövytyksessä tarvitaan filmi ylä- ja alapinalle. Piirikorttiin riittää yksi filmi koska se syövytetään vain yhdeltä puolelta.
Kahden filmin idea on se, että levy syöpyy yhtä aikaa molemmilta puolilta eli läpisyövytys tulee siistiksi. Filmien tulee olla just samalla kohdalla muutoinhan syöpyminen menee "vinoon"…vain 0,5mm vinossa ja lopputulos on käyttökelvoton. Filmeissä on kohdistusta varten omat kuviot joiden perusteella voidaan olla varmoja, että filmit ovat juuri oikealla paikalla.

Miksi sitten pitää syövyttää molemmilta puolilta?
Voit levyn molemmille puolille tehdä "uria" tai muita puoleenväliin syöpyneitä alueita. Molemmilta puolilta etsatessa myös sivuttainen syöpyminen on pienempi ja erityisesti ohuet 0,3-0,5 linjat tai esim kaiteet syöpyy helposti pois jos yrittää syövytystä yhdellä filmillä.

Kotikonstein läpisyötys vaatii (voi ola vanhaa tietoa):
1. Kupari/messinkilyvy jossa molemmilla puolilla photo resist valmiina tai itse sumutettuna (haisee pahalle)
2. Todella hyvä printteri joka tulostaa mustan mustana (mieluummin repro). Musta ei saa laskea yhtään valoa läpi.
3. UV valo. Laatikko jossa molemmilla puolin UV lamput ja ajastin.
4. Syövytys astia, esim lattikko jossa pohjalla letku jossa reikiä ja akvaariopumppu työntää ilmaa letkuun = kuplia.
5. Ferrikloridi on ongelmajäte ja haisee…

Kello on kaks yöllä eikä järki juokse eli Petri korjaa jos on asiavirheita : )
Tuolla on ohjeet kylttien valmistukseen samalla tekniikalla kuin Jounin selostus:
timo.santerihapponen.net/kyltti/

Hyvä systeemi ainakin puolisyövytteisten kylttien tekoon, muttei mihinkään tarkkuutta vaativiin osien syövyttämiseen.
Antti Lappalainen kirjoitti:
Tuolla on ohjeet kylttien valmistukseen samalla tekniikalla kuin Jounin selostus:
timo.santerihapponen.net/kyltti/

Hyvä systeemi ainakin puolisyövytteisten kylttien tekoon, muttei mihinkään tarkkuutta vaativiin osien syövyttämiseen.
Joo sama idea näyttäis olevan. Hyvin näkee mikä on homman idea.
Mitä tarkempia detaljeja tekee sitä tarkemmaks filmien kanssa pulaaminen menee.
Martti Kujansuu kirjoitti:
Petri Sallinen kirjoitti:
Mitä syötytysputiikkia ole käyttänyt? En ymmärtänyt ihan tuota kuvaustasi valmistusprosessista.
Tuolla tekniikalla olen tehnyt piirilevyjä. Väriaine siirretään levylle lämmön avulla.

max8888.orconhosting.net.nz/pcbs.htm
Pellin läpisyövyttäminen poikkeaa piirilevyjen syövyttämisestä. Niin kuin Jouni tuossa totesi, tarvitaan aluksi kaksi filmiä. Kriittisintä filmituotannossa on saada aikaiseksi sellaiset filmit, jotka voidaan kohdistaa erittäin tarkasti toisiaan vasten. Filmien on jo itsessään oltava hyvin tarkat. Filmituotantoon sopii sama tuotantomenetelmä kuin kirjapainofilmien tuotannossa käytetään.

Ennen syövyttämistä syövyttäjä asettaa valkoherkällä aineella käsitellyn pellin filmien väliin ja pelti valotetaan (filmit voidaan vetää esimerkiksi vacu-laitteella tiukasti valotettavaa peltiä vasten). Valotus poistaa tietyiltä alueilta suojan, jotta happo pääse vaikuttamaan peltiin (tästä nimitys photo etching, eli pellit tavallaan kehitetään vähän samaan tapaan kuin valokuvia tehdään). Jos filmien kohdistus heittää vähänkin, näkyy tämä osien laadussa. Peltien valotuksessa voidaan käyttää enemmän tai vähemmän käsityötä tai automatisointia - eri syövyttäjillä on erilaiset menetelmät.

Filmien tuotannossa olen käyttänyt Corel Draw:n värieroteluominaisuutta, eli yhdestä piirroksesta saadaan erotteluprosessissa aikaiseksi automaattisesti kaksi filmiä, jotka ovat keskenään erittäin tarkat. Käytän piirtämisessä kahta väriä: 100% magenta ja 100% keltainen. 100%magenta+100%keltainen on yhtä kuin kohde ei syövy lainkaan. 100% keltainen on yhä kuin kohde syöpyy yläpuolelta puoliväliin. 100% magenta on yhtä kuin kohde syöpyy alhaalta puoleen väliin. Läpisyöpyvät alueet ovat valkoisia. Kun filmit tulostetaan valolatomakoneella, erottelee värierotteluprosessi magentan ja keltaisen. Keltainen on "yläfilmi" ja magenta "alafilmi" - yksinkertaista. Tulostuksessa pitää vielä muistaa se, että emulsiokalvo (eli "väri") tulee aina valotettavaa peltiä vasten. Alafilmissä emulsiokalvo tulostuu (tai itse asiassa valottuu) siis filmin yläpinnalle ja yläfilmissä alapinnalle (=normaali offset painofilmi) samalla alafilmi on peilikuva. Osaavassa filmitulostuslaitoksessa nämä asiat kyllä osataan, on kuitenkin muistettava sanoa, että alafilmissä emulsio tulee filmin yläpinnalle. Aluksi on myös varmistettava, haluaako syövyttäjä positiivi- vai negatiivifilmin. Tarvittava positiivi/negatiivi-käännös voidaan tehdä tulostusvaiheessa - sitä ei tarvitse huomioida piirtämisessä.

Kaikille syövyttäjille ei tarvitse nykyisin enää toimittaa filmejä, vaan pelkkä PFD-tiedosto riittää. Värierottelun voi tehdä PDF-tiedostoihinkin edellä kuvatulla tavalla. Jotkut syövyttäjät ottavat vastaan myös ohjelmatiedostoja.
Antti Lappalainen kirjoitti:
Tuolla on ohjeet kylttien valmistukseen samalla tekniikalla kuin Jounin selostus:
timo.santerihapponen.net/kyltti/
Suuret kiitokset Antille, juuri tälläistä olen etsinyt.