Olen luullut, että talvicamo on tehty suunnillen penselillä sutimalla eikä siis tarkasti maalaamalla jollain ruiskulla.
Työn alla on Eduadtsin 1:48 Airacobra, joka on Dual Combo paketointi, eli kaksi konette, joista saa Brittitunuksilla ja Neukkutunnuksilla viisikin eri yksilöä.
Meinsin tehdä vuonna -42 Juri Petjakovin yksilön talvimaalauksessa.
Ohjeissa on, että sen yläpinta on kirkas valkoinen ja maalattu kuten kesämaalauskin on, eli tarkkaan rajoja pitkin.
Epäilen ainakin tuota ei-matta pintaa ja olikohan Neukuilla tosiaan ollut tapana vetää koko yläpuoli kokonan siististi valkealla?
Koetin etsiä täältä ja googletella kuvia, mutta mistään en löytänyt.
Osaisiko joku viisaampi kertoa, että oliko Neuvostoliiton Murmanskissa palvelleen Airacobra K-1:n maalaus ollu tosiaan kuin olisi vedetty ruiskulla/pensselillä ja niin, että alla oleva vihreä ei näy kuin muuutamasta kohti kuluneimmista paikoista?
Etusivu 
Keskustelut Lentokoneet
Neukkukonieden talvimaalaus pohjoisessa -42
Redbanner -sivustolla jotain kuvausta tuosta neukkujen MK-7 White maalista, jota käyttivät talvicamoonsa. Alkujaan noi ilmeisesti tosiaan vedettiin kokovalkoisiksi, väri oli vesi- ja petroliliukoinen jotta saatiin keväällä pestyä pois, kehitetyt versiot jopa spriiliukoisia (varmaan mainio janojuoma rintamalla). Väri kului ilmeisen nopeasti, eli täysvalkoinen vain juuri maalauksen jälkeen.
Maali oli täysmatta, ja aiheutti sen verran ilmanvastusta, että suorituskyky putosi, ja lentäjät vihasivat sitä sen verran, että kieltäytyivät joko kokonaan tai osittain maalauttamasta koneitaan tuolla. Ja talvella 44-45 ei enää talvicamoa käytetty.
Maali oli täysmatta, ja aiheutti sen verran ilmanvastusta, että suorituskyky putosi, ja lentäjät vihasivat sitä sen verran, että kieltäytyivät joko kokonaan tai osittain maalauttamasta koneitaan tuolla. Ja talvella 44-45 ei enää talvicamoa käytetty.
Ja tästä lisää päänvaivaa;
massimotessitori.altervista.org/sovietwarplanes/pages/colors/winter/winter.html
massimotessitori.altervista.org/sovietwarplanes/pages/colors/winter/winter.html
Sain Viipurista Kuopion tapahtumassa vierailleelta mallarilta aika kattavan selostuksen kuinka Neukut toteuttivat talvimaalauksen. Ja tästä on minunkin heleppo jatkaa. Laitan englanninkielesen tekstin Aviakollektsiya lehden julkaisusta.
Here is part of an article from the Aviakollektsiya magazine about the winter painting of Soviet aircraft:
WHITE LIKE SNOW This is exactly what the winter protective paint should be. However, it turned out that many white
pigments (e.g. zinc and lead white) have a reflection spectrum that is very different in the ultraviolet region from
the spectrum of snow. This made it possible with the help of special photography to easily detect aircraft on the snow cover,
invisible to the naked eye. By October 1941, VIAM developed the MK-7 paint, which is not decrypted and in ultraviolet spectrum.
She consisted of a paste (chalk, diluted water with alcohol and an additive of 0.1-0.2% ultramarine to eliminate chalk
yellowness) and fixer (casein glue mixed with water). Pasta and the fixer was mixed immediately before use in the ratio 6: 1,
filtered and diluted to working viscosity with water. Paint was applied directly to summer camouflage in two layers with
a spray gun or in one or two layers with a brush. The color had to be even, without roughness, and through it it had to
"The main paintwork is slightly visible". Depending on the size of the grains chalk winter color "ate" from 10 to
The 150th squad under the command of I.S. Polbin arrived from Siberia to the front in the summer 1941 SB bomber retained
the camouflage applied back in 1939 during the hostilities in Mongolia 25 km / h speed. Significantly reduce the loss of
speed and even reduce it to nothing, it was possible by treating the painted surfaces with sandpaper or just a rough rag
over the just dried layer, but such measures in front-line conditions looked little real. MK-7 was used in two ways.
According to the instructions of October 12, 1941, it covered all the top and side surfaces, with the exception
of identification marks. In this form the plane it was supposed to be maintained until spring.
When thawed patches appeared at the airport, the paint had to be partially washed off, and when there was very little snow,
the white coating was completely removed water or soda solution. In the second case, not mentioned in orders,
but applied in practice quite often, white paint was applied in spots, thus forming a winter camouflage. At the same time,
various options for color combinations were possible, which depended on the imagination of the technicians and the amount
of available available white paint. Aircraft produced by the industry in winter were ordered to paint MK-7 over summer
camouflage directly in factories. MK-7 was rather fragile and, if the coating was not renewed, it gradually wore off,
revealing its summer color: by the end of winter, the so-called "spring" camouflage appeared on the planes.
In addition to the chalk MK-7, there were its modifications MK-7Sh based on gypsum and MK7F (chalk diluted with water,
alcohol and formalin). Due to the lack of chalk, other white washable paints were developed and tested in 1942: C-1,
C-4a and B using alabaster, lime or gypsum. In January 1942, the union office "Lakokraspokrytie" proposed a white
paint formulation for the Main Art Administration on the basis of the Ural gypsum. Paint, named AB-1,
manufactured in Perm and served for painting Su-2 aircraft at the plant No.
135 evacuated there. According to the conclusion of the Air Force Research Institute, it properties: consumption,
weight gain, time drying and others - it was very close to MK-7, and surpassed the latter in masking properties
(undecipherability in ultraviolet light). However AB-1 was not less widely used in aviation; main winter paint
remained MK-7. In addition to using washable paints, the documents
mention individual cases of winter camouflage of aircraft using white oil and nitro enamels and even aluminum dope
varnishes (for example, in the 6th IAC in November 1942).
Such attempts were suppressed by the command and were not a system. In the winter of 1942/43, there were some changes
in the winter coloring of Soviet aircraft. After the introduction of a new camouflage of fighters in gray color in two
tones ceased to be covered with white temporary paints, which was recorded in a number of orders. This did not apply
to other classes of aircraft. The real reason for this decision, apparently, was the desire to get rid of the inevitable
loss of speed.
I also send the magazine itself just in case. The winter camouflage section on pages 11-13.
Good luck with your construction!
Sama Googlen kääntäjällä:
Tässä on osa Aviakollektsiya-lehden artikkelia Neuvostoliiton lentokoneiden talvimaalauksesta:
VALKOINEN KUIN LUMI Tämän talvisuojan tulee olla juuri niin. Kuitenkin osoittautui, että monet valkoiset
pigmenttien (esim. sinkki ja lyijyvalkoinen) heijastusspektri on ultraviolettialueella hyvin erilainen kuin
lumispektri. Tämä mahdollisti erikoiskuvauksen avulla ilma-alusten helposti havaitsemisen lumipeitteestä,
paljaalla silmällä näkymätön. Lokakuuhun 1941 VIAM kehitti MK-7-maalin, jota ei ole purettu ja joka on ultraviolettispektrissä.
Hän koostui pastasta (liitu, laimennettu vesi alkoholilla ja 0,1-0,2% ultramariinin lisäaine liidun poistamiseksi
keltaisuus) ja kiinnitysaine (kaseiiniliima sekoitettuna veteen). Pasta ja kiinnitin sekoitettiin välittömästi ennen käyttöä suhteessa 6: 1,
suodatetaan ja laimennetaan käyttöviskositeettiin vedellä. Maali levitettiin suoraan kesän naamiointiin kahdessa kerroksessa
ruiskupistoolilla tai yhdessä tai kahdessa kerroksessa harjalla. Värin oli oltava tasainen, ilman karheutta, ja sen läpi sen täytyi olla
"Päämaali on hieman näkyvissä". Jyvien koosta riippuen liitu talviväri "söi" 10 -
150. joukkue I.S.: n johdolla Polbin saapui Siperiasta eteen kesällä 1941 SB-pommikone
naamiointi levisi jo vuonna 1939 vihollisuuksien aikana Mongoliassa 25 km / h nopeudella. Vähennä merkittävästi
nopeuden ja jopa vähentää sen tyhjäksi, se oli mahdollista käsittelemällä maalatut pinnat hiekkapaperilla tai vain karkealla liinalla
juuri kuivuneen kerroksen päälle, mutta tällaiset toimenpiteet etulinjan olosuhteissa näyttivät vähän todellisilta. MK-7: ää käytettiin kahdella tavalla.
12. lokakuuta 1941 annettujen ohjeiden mukaan se peitti kaikki ylä- ja sivupinnat lukuun ottamatta
tunnistemerkit. Tässä muodossa tasoa sen piti pitää yllä kevääseen asti.
Kun lentokentälle ilmestyi sulaneita laastareita, maali oli osittain pestävä pois ja kun lunta oli hyvin vähän,
valkoinen pinnoite poistettiin kokonaan vesi- tai soodaliuoksesta. Toisessa tapauksessa, jota ei mainita tilauksissa,
mutta käytettiin käytännössä melko usein, valkoista maalia levitettiin täplinä, mikä muodosti talven naamioinnin. Samaan aikaan,
erilaisia vaihtoehtoja väriyhdistelmille oli mahdollista, mikä riippui teknikoiden mielikuvituksesta ja määrästä
saatavilla olevasta valkoisesta maalista. Teollisuuden talvella valmistamat lentokoneet tilattiin maalata MK-7 kesän aikana
naamiointi suoraan tehtaissa. MK-7 oli melko hauras ja jos pinnoitetta ei uusittu, se kului vähitellen,
paljastaen sen kesävärin: talven loppuun mennessä koneisiin ilmestyi niin sanottu "kevät" naamiointi.
Liitu MK-7: n lisäksi oli sen modifikaatioita MK-7Sh, jotka perustuivat kipsiin ja MK7F: ään (vedellä laimennettu liitu,
alkoholi ja formaliini). Liidun puutteen vuoksi kehitettiin ja testattiin muita valkoisia pestäviä maaleja vuonna 1942: C-1,
C-4a ja B käyttäen alabasteria, kalkkia tai kipsiä. Tammikuussa 1942 ammattiliiton "Lakokraspokrytie" toimisto ehdotti valkoista
maaliformulaatio päätaidehallinnolle Uralin kipsin perusteella. Maali, nimeltään AB-1,
valmistettu Permissä ja palvellut Su-2-lentokoneiden maalaamiseen tehtaalla nro.
135 evakuoitiin siellä. Ilmavoimien tutkimuslaitoksen päätelmän mukaan sen ominaisuudet: kulutus,
painonnousu, ajan kuivuminen ja muut - se oli hyvin lähellä MK-7: tä ja ylitti jälkimmäisen peittämisominaisuuksilla
(salauksen purettavuus ultraviolettivalossa). AB-1: tä ei kuitenkaan käytetty vähemmän lentoliikenteessä; tärkein talvimaali
pysyi MK-7: nä. Pestävien maalien käytön lisäksi asiakirjat
mainita yksittäisiä tapauksia talven naamioinnista lentokoneissa, joissa käytetään valkoista öljy- ja nitroemalia sekä jopa alumiinidopea
lakat (esimerkiksi kuudennessa IAC: ssa marraskuussa 1942).
Tällaiset yritykset tukahdutettiin komennolla, eivätkä ne olleet järjestelmää. Talvella 1942/43 tapahtui joitain muutoksia
talvella Neuvostoliiton lentokoneiden väritys. Uuden harmaasävyisten taistelijoiden naamioinnin jälkeen
sävyt lakkasivat peittymästä valkoisilla väliaikaisilla maaleilla, mikä kirjattiin useissa tilauksissa. Tätä ei sovellettu
muihin lentokoneluokkiin. Todellinen syy päätökselle oli ilmeisesti halu päästä eroon väistämättömästä
nopeuden menetys.
Toivottavasti tästä on apua muillekin.
- Timppa
Here is part of an article from the Aviakollektsiya magazine about the winter painting of Soviet aircraft:
WHITE LIKE SNOW This is exactly what the winter protective paint should be. However, it turned out that many white
pigments (e.g. zinc and lead white) have a reflection spectrum that is very different in the ultraviolet region from
the spectrum of snow. This made it possible with the help of special photography to easily detect aircraft on the snow cover,
invisible to the naked eye. By October 1941, VIAM developed the MK-7 paint, which is not decrypted and in ultraviolet spectrum.
She consisted of a paste (chalk, diluted water with alcohol and an additive of 0.1-0.2% ultramarine to eliminate chalk
yellowness) and fixer (casein glue mixed with water). Pasta and the fixer was mixed immediately before use in the ratio 6: 1,
filtered and diluted to working viscosity with water. Paint was applied directly to summer camouflage in two layers with
a spray gun or in one or two layers with a brush. The color had to be even, without roughness, and through it it had to
"The main paintwork is slightly visible". Depending on the size of the grains chalk winter color "ate" from 10 to
The 150th squad under the command of I.S. Polbin arrived from Siberia to the front in the summer 1941 SB bomber retained
the camouflage applied back in 1939 during the hostilities in Mongolia 25 km / h speed. Significantly reduce the loss of
speed and even reduce it to nothing, it was possible by treating the painted surfaces with sandpaper or just a rough rag
over the just dried layer, but such measures in front-line conditions looked little real. MK-7 was used in two ways.
According to the instructions of October 12, 1941, it covered all the top and side surfaces, with the exception
of identification marks. In this form the plane it was supposed to be maintained until spring.
When thawed patches appeared at the airport, the paint had to be partially washed off, and when there was very little snow,
the white coating was completely removed water or soda solution. In the second case, not mentioned in orders,
but applied in practice quite often, white paint was applied in spots, thus forming a winter camouflage. At the same time,
various options for color combinations were possible, which depended on the imagination of the technicians and the amount
of available available white paint. Aircraft produced by the industry in winter were ordered to paint MK-7 over summer
camouflage directly in factories. MK-7 was rather fragile and, if the coating was not renewed, it gradually wore off,
revealing its summer color: by the end of winter, the so-called "spring" camouflage appeared on the planes.
In addition to the chalk MK-7, there were its modifications MK-7Sh based on gypsum and MK7F (chalk diluted with water,
alcohol and formalin). Due to the lack of chalk, other white washable paints were developed and tested in 1942: C-1,
C-4a and B using alabaster, lime or gypsum. In January 1942, the union office "Lakokraspokrytie" proposed a white
paint formulation for the Main Art Administration on the basis of the Ural gypsum. Paint, named AB-1,
manufactured in Perm and served for painting Su-2 aircraft at the plant No.
135 evacuated there. According to the conclusion of the Air Force Research Institute, it properties: consumption,
weight gain, time drying and others - it was very close to MK-7, and surpassed the latter in masking properties
(undecipherability in ultraviolet light). However AB-1 was not less widely used in aviation; main winter paint
remained MK-7. In addition to using washable paints, the documents
mention individual cases of winter camouflage of aircraft using white oil and nitro enamels and even aluminum dope
varnishes (for example, in the 6th IAC in November 1942).
Such attempts were suppressed by the command and were not a system. In the winter of 1942/43, there were some changes
in the winter coloring of Soviet aircraft. After the introduction of a new camouflage of fighters in gray color in two
tones ceased to be covered with white temporary paints, which was recorded in a number of orders. This did not apply
to other classes of aircraft. The real reason for this decision, apparently, was the desire to get rid of the inevitable
loss of speed.
I also send the magazine itself just in case. The winter camouflage section on pages 11-13.
Good luck with your construction!
Sama Googlen kääntäjällä:
Tässä on osa Aviakollektsiya-lehden artikkelia Neuvostoliiton lentokoneiden talvimaalauksesta:
VALKOINEN KUIN LUMI Tämän talvisuojan tulee olla juuri niin. Kuitenkin osoittautui, että monet valkoiset
pigmenttien (esim. sinkki ja lyijyvalkoinen) heijastusspektri on ultraviolettialueella hyvin erilainen kuin
lumispektri. Tämä mahdollisti erikoiskuvauksen avulla ilma-alusten helposti havaitsemisen lumipeitteestä,
paljaalla silmällä näkymätön. Lokakuuhun 1941 VIAM kehitti MK-7-maalin, jota ei ole purettu ja joka on ultraviolettispektrissä.
Hän koostui pastasta (liitu, laimennettu vesi alkoholilla ja 0,1-0,2% ultramariinin lisäaine liidun poistamiseksi
keltaisuus) ja kiinnitysaine (kaseiiniliima sekoitettuna veteen). Pasta ja kiinnitin sekoitettiin välittömästi ennen käyttöä suhteessa 6: 1,
suodatetaan ja laimennetaan käyttöviskositeettiin vedellä. Maali levitettiin suoraan kesän naamiointiin kahdessa kerroksessa
ruiskupistoolilla tai yhdessä tai kahdessa kerroksessa harjalla. Värin oli oltava tasainen, ilman karheutta, ja sen läpi sen täytyi olla
"Päämaali on hieman näkyvissä". Jyvien koosta riippuen liitu talviväri "söi" 10 -
150. joukkue I.S.: n johdolla Polbin saapui Siperiasta eteen kesällä 1941 SB-pommikone
naamiointi levisi jo vuonna 1939 vihollisuuksien aikana Mongoliassa 25 km / h nopeudella. Vähennä merkittävästi
nopeuden ja jopa vähentää sen tyhjäksi, se oli mahdollista käsittelemällä maalatut pinnat hiekkapaperilla tai vain karkealla liinalla
juuri kuivuneen kerroksen päälle, mutta tällaiset toimenpiteet etulinjan olosuhteissa näyttivät vähän todellisilta. MK-7: ää käytettiin kahdella tavalla.
12. lokakuuta 1941 annettujen ohjeiden mukaan se peitti kaikki ylä- ja sivupinnat lukuun ottamatta
tunnistemerkit. Tässä muodossa tasoa sen piti pitää yllä kevääseen asti.
Kun lentokentälle ilmestyi sulaneita laastareita, maali oli osittain pestävä pois ja kun lunta oli hyvin vähän,
valkoinen pinnoite poistettiin kokonaan vesi- tai soodaliuoksesta. Toisessa tapauksessa, jota ei mainita tilauksissa,
mutta käytettiin käytännössä melko usein, valkoista maalia levitettiin täplinä, mikä muodosti talven naamioinnin. Samaan aikaan,
erilaisia vaihtoehtoja väriyhdistelmille oli mahdollista, mikä riippui teknikoiden mielikuvituksesta ja määrästä
saatavilla olevasta valkoisesta maalista. Teollisuuden talvella valmistamat lentokoneet tilattiin maalata MK-7 kesän aikana
naamiointi suoraan tehtaissa. MK-7 oli melko hauras ja jos pinnoitetta ei uusittu, se kului vähitellen,
paljastaen sen kesävärin: talven loppuun mennessä koneisiin ilmestyi niin sanottu "kevät" naamiointi.
Liitu MK-7: n lisäksi oli sen modifikaatioita MK-7Sh, jotka perustuivat kipsiin ja MK7F: ään (vedellä laimennettu liitu,
alkoholi ja formaliini). Liidun puutteen vuoksi kehitettiin ja testattiin muita valkoisia pestäviä maaleja vuonna 1942: C-1,
C-4a ja B käyttäen alabasteria, kalkkia tai kipsiä. Tammikuussa 1942 ammattiliiton "Lakokraspokrytie" toimisto ehdotti valkoista
maaliformulaatio päätaidehallinnolle Uralin kipsin perusteella. Maali, nimeltään AB-1,
valmistettu Permissä ja palvellut Su-2-lentokoneiden maalaamiseen tehtaalla nro.
135 evakuoitiin siellä. Ilmavoimien tutkimuslaitoksen päätelmän mukaan sen ominaisuudet: kulutus,
painonnousu, ajan kuivuminen ja muut - se oli hyvin lähellä MK-7: tä ja ylitti jälkimmäisen peittämisominaisuuksilla
(salauksen purettavuus ultraviolettivalossa). AB-1: tä ei kuitenkaan käytetty vähemmän lentoliikenteessä; tärkein talvimaali
pysyi MK-7: nä. Pestävien maalien käytön lisäksi asiakirjat
mainita yksittäisiä tapauksia talven naamioinnista lentokoneissa, joissa käytetään valkoista öljy- ja nitroemalia sekä jopa alumiinidopea
lakat (esimerkiksi kuudennessa IAC: ssa marraskuussa 1942).
Tällaiset yritykset tukahdutettiin komennolla, eivätkä ne olleet järjestelmää. Talvella 1942/43 tapahtui joitain muutoksia
talvella Neuvostoliiton lentokoneiden väritys. Uuden harmaasävyisten taistelijoiden naamioinnin jälkeen
sävyt lakkasivat peittymästä valkoisilla väliaikaisilla maaleilla, mikä kirjattiin useissa tilauksissa. Tätä ei sovellettu
muihin lentokoneluokkiin. Todellinen syy päätökselle oli ilmeisesti halu päästä eroon väistämättömästä
nopeuden menetys.
Toivottavasti tästä on apua muillekin.
- Timppa
Kuva I-16:sta, jonka maalaus on toteutettu periaatteella, että kevättä kohti vuonna -43. Talvicamo alkaa poistua kevään laikkuihin.
Liittyy tuohon edelliseen kirjoitukseen.
[img]
[/img]
Liittyy tuohon edelliseen kirjoitukseen.
[img]
[/img]Onko tuossa kuomun raamit jätetty metallille?
Se pisti minunkin silmään.Tervo Salminen kirjoitti:Onko tuossa kuomun raamit jätetty metallille?
Boris laittoi 13 kuvaa tuosta koneesta. Minäpä tarkastelen muitakin kuvia.
Kyllä raamit on osittain metallilla ja osittain valkealla. Kuvasta ei ehkä näy tarkasti, mutta muut kuvat on piennetty niin, että ei kelpaa tänne. Mutta kuomu joka tapauksessa pistää silmään kun vertaa muuhun kokonaisuuteen.
No ei toi mitenkään mahdotonta ole. Tässä Sakujen pudottama, kesäasuinen:
Vaikea näistä on tarkkaa tietoa saada. Tuossakin Polikarpovissa on niin pieni tuulilasi ja kameran kenties salama tuohon aikaan saattaa peilata.Tervo Salminen kirjoitti:No ei toi mitenkään mahdotonta ole. Tässä Sakujen pudottama, kesäasuinen:
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.