Mallari kulttuuririennoissa?

Panu Hakkarainen kirjoitti:

Joku muukin on eksynyt Milanon oopperajuhlille? Meikäläinenkin on siellä "Madame Butterflyn" kärsinyt läpi. Upeat puitteet tosiaan oli (roomalainen amfiteatteri) mutta 3-4 tunnin istuminen kivipenkillä, jossa ei ole selkänojaa tiputti kyllä kulttuurinautinnon nollan alapuolella.

En minä sinne oikeastaan eksynyt, vaan minut harhautettiin sinne. Vaimo nääs ovelasti alusti hommaa puhumalla aamusta iltaan roomalaisista, roomalaisesta kulttuurista ja Rooman valtakunnasta yleensäkin - Italiasta tai italialaisista hän ei puhunut vahingossakaan mitään. Vaimoni tasan tarkkaan tiesi historiaharrastuksestani, joten minut oli loppujen lopuksi melko helppoa ylipuhua istumaan yhdeksi illaksi antiikkiseen roomalaiseen amfiteatteriin.
Mutta kun se istuminen niillä kivipenkeillä ylitti kipukynnyksen ilman sitä esiintymislavalla ulvovaa ämmänkuvatustakin, niin eipä ollut hääppöinen kokemus, ei vaikka yritin mielessäni kuvitella sinne näyttämölle gladiaattoreita ja leijonia.

Raimo Leino kirjoitti:

Tsuhna kirjoitti:

Onpas kessulla rankkoja kokemuksia elämän varrelta. Minä olen käynyt vain vaimon kanssa Turun kaupungin taidemuseossa katsomassa malmölaista nykytaidetta.

Oliko siitä vaimosta sitten enää eläjäksi tuollaisen koettelemuksen jälkeen?

Oli vaimokin vähän järkyttynyt mutta hyvin tuo vielä tolpillaan pysyy. Yläkerrasta onneksi löytyi tämä perinteinen Edelfelt-Gallen-Kallela osasto.

Lainaus:

Siis malmölaista nykytaidetta - ja vielä Turussa … huh, nyt rupesi puistattamaan oikein kybällä.

En ryhdy kuvaamaan tarkemmin mutta voin vakuuttaa, että se oli juuri sellaista kuin saattoi odottaa.

Lainaus:

edit: tajusin muuten vasta just äsken lukea tuon sinun profiilisi tiedot. Sen perusteella olemme lähes ikätovereita - ja olemme ilmeisesti jopa "samalla alalla" - kerrot olevasi rehtori. Minäkin olen kansankynttilä, mutta en siellä koulun johtoportaassa, vaan ihan "kentällä".

Karkeasti arvioiden olisin ehkä noin 10 vuotta sinua nuorempi? Joo, rehtori olen mutta ei tuo koulun johtoporras niin lavea ole, sieltä löytyy vain yksi henkilö. Ei auta kovin herrastella.

Eräässä johtamiskoulutuksessa kouluttaja totesi, että hän säälii hieman koulujen rehtoreita. Rehtorien johtamistehtävä kun on hänen mielestään kaikkein vaikein. Rehtorin johdettavat työntekijät ovat kaikki oman alansa erikoisosaajia ja tarkkaan tietoisia itselleen kuuluvista velvollisuuksista. Rehtorin määrättävää ns. vapaata työpanosta on vähän jos ollenkaan. ;-)

Tsuhna kirjoitti:

Karkeasti arvioiden olisin ehkä noin 10 vuotta sinua nuorempi? Joo, rehtori olen mutta ei tuo koulun johtoporras niin lavea ole, sieltä löytyy vain yksi henkilö. Ei auta kovin herrastella.

Juu, täytin siis kesäkuussa 51 vuotta. Olen ainakin omasta mielestäni jonkinlainen jäänne vanhasta 1960-luvun pienen syrjäkylän kansakoululaitoksesta. Siis minun opetusmetodini eivät suinkaan ole 60-luvulta, vaan pyrin luomaan lapsiin sellaisen ope-oppilas suhteen, että oppilas saa halutessaan soittaa minulle vaikka yöllä, tai tulla vaikka ovelleni, jos siltä tuntuu. Luottamus on se tärkein sana.

Koulun hallinnosta en ole ollut koskaan kiinnostunut, joten olen kai sitten jonkinlainen "kutsumusope" - erään lajin hullu siis.

Tuohon "äijä"-keskusteluun löytyisi näköjään monta ehdokasta tältä sivustolta :-)
Notta, tosi miäs ei teatterihin astu!
Itse täytyy tunnustautua nössöksi. Ihan vapaaehtoisesti ole mennyt kulttuuririntoihin, ja jopa nauttinut niistä. Teatteria Suomessa ja ulkomailla ( huonojakin esityksiä löytynyt), joutsenlampea baletissa( Erilaista… ei tullu fani), klassista puistokonsertissa (juomat mukana) Cats-musikaali Lontoossa. (Hyvä!)

Yhtenä parhaana konserttina/esityksenä on ollut STOMP. Hesassa kultturitalolla. Porukka soittelee Zipposytkäreistä- harjoihin ja tiskialtaastasta tynnyreihin koostuvalla instrumenttivalikoimalla. Muutenkin hyvä esitys. Suosittelen jopa kulttuurin vihaajillekin. Tulee muuten taas syksyllä suomeen.

Suurimpana syntinä täytyy tunnustaa, että meinasin lähteä Euro militaireen, mutta… Ostin matkan budjetilla koko perheelle liput Cirque du Soleilin esitykseen samana viikonloppuna…Eli taidan jäädä Helsinkiin. Mallejahan näkee aina… ;-)

Onpas täällä ikäviä kokemuksia teatterista ja baletista. Itse kyllä allekirjoittaudun baletin ja teatterin ystäväksi (erityisesti baletin), ja mielestäni tasokkaat teatteri- ja balettiesitykset päihittävät elokuvat mennen tullen (poikkeuksiakin tietysti löytyy). Teatterissa ja baletissa näyttelijät ja tanssijat tuntuvat oikeasti oikeilta ihmisiltä ja katsojana saan nauttia häkellyttävän hienoista esityksistä… esityksistä jotka tapahtuvat 15-25 metrin päässä minusta.

Upeimmat balettikokemukseni olen saanut kokoa Mikkelin balettijuhlassa, jossa Imperial Russian ballet esittää mahtavia tarinoita vuodesta toiseen. Suomalaista balettia en ole juurikaan käynyt katsomassa, joten en tiedä suomalaisen baletin tasosta, mutta olen täysin lumoutunut Venäläiseen balettiin, jopa niihin sukkahousuisiin miehiin. Baletissa saa irtautua oikeasti arjesta ja uppoutua satujen ihmeelliseen maailmaan. Baletin ihmeellisyyttä lisää se, että tarinat välittyvät katsojalle ilman puhetta tai laulua (yleensä). Teatterikokemukseni eivät ole aivan niin mahtavia kuin baletin, mutta kyllä nekin tuovat mukavaa väriä arkeen.

Itseasiassa en oikein ymmärrä miksi useat suomalaiset miehet vähättelevät baletin, teatterin ja oopperan merkitystä. Uskon, että osittain se johtuu ennakkoluuloista jotka eivät anna periksi edes esityksen aikana, vaikka todellisuudessa he pitäisivätkin esityksestä, väärällä asenteella ei voi nauttia mistään. Toinen syy voi olla tapa jolla suomalaiset lapset ja nuoret kasvatetaan sukupuolimuotteihinsa. Suomalaisen miehen tulee nauttia "kovasta" jääkiekosta ja naisten "pehmo" teatterista. Eiköhän se olisi fiksuinta niin, että molemmat sukupuolet tutustuisivat myös toistensa kiinnostuksen kohteisiin ja pyriksivät pääsemään eroon ennakkoluuloistaan.

Haha..

Harrastin balettia kymmenen vuotta.

Mutta. En kyllä ole koskaan ymmärtänyt sitä, että täytyy kumppania raahata kaiken maailman rientoihin puoliväkisin.
Luulisi, että kaikilla olisi parempi mieli jos käytäisiin molemmille mieluisissa tilaisuuksissa/riennoissa/tapahtumissa.

Niin ja shoppailemaan mä en lähde vapaaehtoisesti.
Se on ehkä kamalinta ikinä. Varsinkin kun on alennusmyynnit.

Miten mulle tuli nyt semmoinen olo, että mä olen aika äijä..

Tiina S kirjoitti:

Mutta. En kyllä ole koskaan ymmärtänyt sitä, että täytyy kumppania raahata kaiken maailman rientoihin puoliväkisin.
Luulisi, että kaikilla olisi parempi mieli jos käytäisiin molemmille mieluisissa tilaisuuksissa/riennoissa/tapahtumissa.

Niin ja shoppailemaan mä en lähde vapaaehtoisesti.
Se on ehkä kamalinta ikinä. Varsinkin kun on alennusmyynnit.

Miten mulle tuli nyt semmoinen olo, että mä olen aika äijä..

Itse pidän kyllä baletin ja teatterin lisäksi elokuvien, jalkapallon ja formulan katselusta. Sanotaan näin että ei ketään pidä raahata mihinkään puoliväkisin, mutta ei kenellekkään tee pahaa hieman avartaa maailmankatsomustaan poikkeamalla baletissa tai lätkämatsissa. Kyse on puhtaasti asenteesta… ei kannata jumittua mihinkään äijä- tai neiti-muottiin.

… mut shoppailemaan mäkään en lähde vapaaehtoisesti… =)

Olli-Pekka Leskinen kirjoitti:

Eiköhän se olisi fiksuinta niin, että molemmat sukupuolet tutustuisivat myös toistensa kiinnostuksen kohteisiin ja pyriksivät pääsemään eroon ennakkoluuloistaan.

No niinhän minä just olen yrittänyt pyrkiä. Arvostan kovasti vaimoani ja nimenomaan sen takia lähdin hänen mukaansa oopperaan ja balettiesitykseen - tarkoitus oli ikäänkuin laajentaa omia näkemyksiäni. Vaan minkäs teet, homma ei kertakaikkiaan "auennut" minulle. Täytyykö siis mennä uudestaan?

Eipä silti, paljon on sellaistakin, mikä sitten vastavuoroisesti ei "aukea" minun vaimolleni, kuten tämä pienten lentokoneitten väsäily. Eikä hän oikein ymmärrä sitäkään, että miten ihmeessä minä viitsin tuntitolkulla istua katsomossa palelemassa ja seuraamassa, kun pelikentällä aikuiset shortseihin pukeutuneet miehet säntäilevät kaameassa kaatosatessa nahkaisen pallon perässä ja potkivat toisiaan kintuille.

Olli-Pekka Leskinen kirjoitti:

… mut shoppailemaan mäkään en lähde vapaaehtoisesti… =)

Mies kai käsittää tuon shoppailun ihan eri tavalla kuin nainen. Mies menee kauppaan ja ostaa sieltä jotakin, senhän takia kaupat ovat olemassa ja sen takia niissä joutuu, huom. JOUTUU välillä käymään. Niinpä en ole koskaan käsittänyt esim. ystävättäriä, jotka kevyesti saavat kulumaan 3-4 tuntia jossakin kauppakeskuksessa ostamatta mitään. Minä en voisi kuvitella tekeväni samaa jonkun ystäväpiiriini kuuluvan karpaasin kanssa.

Olen oikeastaan käynyt kaupoissa ostamatta mitään vain silloin kun kyseessä on ollut autokauppojen hierominen - siinä kun on kyse hieman isommista rahoista, eikä sitä haluaamansa peltilehmää yleensä löydä ihan heti.
Niin no, viimeksi tuli kyllä käytyä kaupoissa ostamatta mitään, kun yritin pähkäillä että minkäslaisen digiboxin ostaisin - tämä olikin jotenkin harvinaisen vaikeata osata päättää ja jostakin syystä koin tuon hankinnan jopa vastenmielisenä pakottamistouhuna - pakotetaan hankkimaan laite, jolla hyvin todennäköisesti voi heittää vesilintua jo joskus vuoden 2010 kieppeillä.

Ainakin tästä Suomen digisekoilusta on kulttuuri kaukana…