Olin jo etukäteen ottanut selvää perinteisistä japanilaisista tavoista, mutta oikeastaan se sitten olikin turhaa. Toki pääsin hieman "loistamaan", kun olin opiskellut yksinkertaisia japanin kielisiä lauseita ja olin jopa hankkinut ihan vieraita varten japanilaisen teeastiaston (vieraat siis yöpyivät kodissani), ja myös vaimoni oli etukäteen opiskellut asioita - hän hallitsi jopa pienimuotoisen japanilaisen teeseremonian.
Noh, sitten kun tämä arvoisa pariskunta Japanista saapui, niin isäntä teki heti minulle selväksi selkeällä ämerican englannilla puhuen, että heitä varten ei sitten tarvitse mitään ihmeellisiä "japanilaiskrumeluureja", vaan päinvastoin he nimenomaan haluavat kokea suomalaista kulttuuria ja suomalaisia tapoja.
Niinpä sitten juotin japanilaisveljen änkyräkänniin ja läimin hänen keltaisen nahkansa perinteisellä koivuvihdalla vereslihalle saunan yli 100-asteisilla lauteilla. Vaimoni teki saman tempun japanilaisrouvalle. Emme sentään ehdottaneet että mennään koko porukka yhdessä alasti saunomaan, vaan miehet ja naiset kävivät erikseen.
Saunan jälkeen syötimme heille perinteistä suomalaista kiukaalla kuumennettua saunamakkaraa, joka on niinikään valmistettu perinteisesti lihaa lisäämättä, jauhoja säästämättä.
Seuraavana aamuna japskit kävivät vuorotellen polvillaan palvomassa wc:n isonieluista, valkoista posliinijumalaa - kävivät siis oksentamassa pyttyyn kaameassa kankkusessaan.
Noh, kohensin heidän oloaan tarjoamalla perinteistä suomalaista aamiaisruokaa, eli suolasilliä, munavoita, haaleita karjalanpiirakoita ja seisonutta suodatinkahvia. Ja taas kummankin keltainen naama muuttui harmaan-valkoisen kukertavaksi ja he syökysivät yhdessä wc:n ovelle - siinä ovella näytti tulevan jopa pieni matsi siitä, että kumpi ensin ehtii polvistua pöntön eteen.
Lounaaksi tarjosin sitten heille hernekeittoa, jossa oli sattumina oikein kunnolla sian läskiä - ja palan painikkeeksi suomalaista kefiiripiimää, jota jotkut myös vitsikkäästi Eri-Keepperiksi kutsuvat.
Juoksivat sitten taas jostakin syystä sinne vessaan.
Sitten pitkin iltapäivää nautimme suomalaista olutta ja suolapalaksi tarjosin heille kylmää mustaa makkaraa carillokastikkeessa muhitettuna.
Japanin outukset syöksyivät jälleen vessaan. Sitten se miespuolinen siellä vessassa pölötti jotakin kännykkäänsä… sitten oli noin 15 minuuttia aika hiljaista. Sitten taksi tööttäsi meidän ikkunan alla ja ne japsit syöksyivät meidän kämpästä portaikkoon kamalalla kolinalla, hutiloiden suljetut matkalaukut sisältöään pitkin portaita levittäen.
Vauhdikkaaasti menivät sitten sen taksin taka-ovesta sisään. Auto kiihdytti veks.
Olen lähetellyt sähköposteja tämän incidentin jälkeen Japanin suuntaan, mutta eivät ole mitään vastanneet. Jospa niillä ei ole enää tietokonetta ollenkaan kotonaan? Jospa niillä nykyään menee kaikki rahat mustan makkaran hankkimiseen? Mistäs sen tietää, arvoituksellista on tuo nousevan auringon maan salaperäinen kansa.
Harmi sinänsä, että viihtyivät meillä vain vajaan vuorokauden. Tarjoamatta jäi heille perinteinen suomalainen läskisoosi, ala-asteen kinkkukiusas ilman kinkkua ja sissileiriltä tuttu makaroonikeitto ilman makarooneja.
Viimeksi muokattu 23.7.2007 17:04
