Sen sijaan että tässä antaisin yksiselitteistä ohjetta mallien kuvaamiseen järjestelmäkameroilla ajattelin jakaa ihmettelyjäni ja toivovani enemmän asiaan vihkiytyneiltä vinkkejä.
Nykyisillä pokkareilla saa edelleen aivan riittävän hyviä kuvia, joten siitä ei kannata kantaa huolta.
Siispä alkuun muutamia olettamuksia. Pienoismallia kuvattaessa, kohde on aina staattinen. Tässä vaiheessa siis voidaan todeta, että esim. pienoisjunanradat muodostavat tässä poikkeuksen. Taustan käyttö jo tässä vaiheessa pitäisi olla itsestään selvyys.
No, sitten ne hämmennystä aiheuttavat. Objektiivin valinta, minkälaisilla arvoilla oleva objektiivi olisi pienoismallien (ja muiden vastaavien kohteiden) kuvaamiseen parasvaihtoehto. Makro-objektiivin käyttö ei ehkä välttämättä ole kuitenkaan parasvaihtoehto. Objektiivin valinta ainakin itselle tuottaa päänvaivaa. Kuitenkaan ei viitsisi montaa tonnia objektiiviin kaataa ihan pelkästään pienoismallien kuvaamisen takia, mutta hivenen paremman objektiivin voisi hankkia.
Valoitusarvot kamerassa. Tähänkään ei tietenkään ole aivan yksiselitteistä vastausta vaan arvo pitää itse hakea kokeilemalla. Itse olen ottanut muutaman pykälän ylivalotusta mutta tämäkin riippuu mallin taustasta ja itse mallin väristä.
Mutta, minkälaisia objektiiveja itse olette käytelleet ja minkälaista objektiivia suosittelisitte?
Etusivu
Keskustelut
Yleinen pienoismallikeskustelu
Mallien kuvaaminen järjestelmäkameroilla
Sattuipas tämä säie sopivasti juuri kun otin muutaman kuvan tuosta Clara May:n nimitekstistä.
Itse kuvailen näitä räpellyksiäni Canonin EOS 550D järkkärillä. Minulla on siihen hankittuna muutamia objektiiveja, joista eniten olen käyttänyt Sigman 18-50 mm zoomia. Tämänhän on mainostettu olevan jo ns. makro-objektiivi, joten melko lähelle silläkin jo pääsee.
Toinen paljon käyttämäni lasi on Canonin 100 mm kiinteäpolttovälinen makro. Sillä pääsee sitten jo lähemmäksi kuin mitä tuolla Sigmalla. Ja kaikkein tarkimpia otoksia varten ruuvailen rungon ja tuon Canonin makrolasin väliin vielä loittorenkaan. Sen avulla saadaankin sitten jo kaikki tarvittavat yksityiskohdat hyvin esille (ja virheet myös).
Kamerassahan on nykykameroiden tapaan myös automaattinen tarkennus, mutta nämä pienoismallikuvaukset olen aina tehnyt manuaalitarkennuksella. Lisäksi olen himmentänyt objektiivin aina lähes "tappiinsa", jotta syväterävyydestä tulee mahdollisimman laaja. Tarkoittaen esim. tuon Canonin makron tapauksessa aukkoa 32. Ja siis valotusmuodoista on käytössä aukon esivalintaan perustuva automatiikka, jolloin kamera itse säätelee valotusajan kohdilleen.
Mallin valaisua varten minulla on pari kappaletta oikean värilämpötilan omaavia lamppuja, jotka kuvaustilanteessa ruuvailen tavallisiin Ikean pöytävalaisimiin. Salamaa ei kannata näissä hommissa käyttää, vaan mieluummin joko luonnonvaloa tai tällaista köyhän miehen valokuvausstudiota.
Ja vielä kun käyttää aina jalustaa kun siihen on mahdollisuus, sekä sähköistä lankalaukaisinta, niin kovin paljoa ei enää metsään voi mennä näiden otosten suhteen.
Itse kuvailen näitä räpellyksiäni Canonin EOS 550D järkkärillä. Minulla on siihen hankittuna muutamia objektiiveja, joista eniten olen käyttänyt Sigman 18-50 mm zoomia. Tämänhän on mainostettu olevan jo ns. makro-objektiivi, joten melko lähelle silläkin jo pääsee.
Toinen paljon käyttämäni lasi on Canonin 100 mm kiinteäpolttovälinen makro. Sillä pääsee sitten jo lähemmäksi kuin mitä tuolla Sigmalla. Ja kaikkein tarkimpia otoksia varten ruuvailen rungon ja tuon Canonin makrolasin väliin vielä loittorenkaan. Sen avulla saadaankin sitten jo kaikki tarvittavat yksityiskohdat hyvin esille (ja virheet myös).
Kamerassahan on nykykameroiden tapaan myös automaattinen tarkennus, mutta nämä pienoismallikuvaukset olen aina tehnyt manuaalitarkennuksella. Lisäksi olen himmentänyt objektiivin aina lähes "tappiinsa", jotta syväterävyydestä tulee mahdollisimman laaja. Tarkoittaen esim. tuon Canonin makron tapauksessa aukkoa 32. Ja siis valotusmuodoista on käytössä aukon esivalintaan perustuva automatiikka, jolloin kamera itse säätelee valotusajan kohdilleen.
Mallin valaisua varten minulla on pari kappaletta oikean värilämpötilan omaavia lamppuja, jotka kuvaustilanteessa ruuvailen tavallisiin Ikean pöytävalaisimiin. Salamaa ei kannata näissä hommissa käyttää, vaan mieluummin joko luonnonvaloa tai tällaista köyhän miehen valokuvausstudiota.
Ja vielä kun käyttää aina jalustaa kun siihen on mahdollisuus, sekä sähköistä lankalaukaisinta, niin kovin paljoa ei enää metsään voi mennä näiden otosten suhteen.
Viimeksi muokattu 1.2.2016 15:13
Runko on Canonin 5D Mark II. Laseina Canonin 50 millinen makro sekä Sigman 28 millinen makro. Jälkimmäinen on erityisen hyvä pienoisrautatien maisemakuvauksessa tai dioraaman kuvauksessa. Tarvittaessa käytän loittorenkaita, mikä tosin heikentää syväterävyyttä. Kiinteän polttovälin makro on optisesti erinomainen. Valitettavasti Tilt+Shift-putkeni varastettiin enkä ole uutta raaskinut ostaa — tällä voi hyvin hallita terävyysaluetta.
Himmennän aina tappiin eli valitsen pienimmän mahdollisen aukon — käytännössä makroputkilla f32 ja ISO 100. 5D:llä joutuu järestään ylivalottamaan keskimäärin kokonaisen aukon, vaikka olisi kuinka hyvät lamput. Kuvaan puoliautomatiikalla eli säädän aukon ja annan kameran valita valotusajan. Jalusta — ei salamaa. Reseptini on lähes samanlainen kuin Matilla.
Neulanreikää en ole saanut toiminaan digijärkkärissä. Neulanreikäkuvat otan diafilmille Olympuksen OM2:lla ja 28 mm:n lasilla.
Himmennän aina tappiin eli valitsen pienimmän mahdollisen aukon — käytännössä makroputkilla f32 ja ISO 100. 5D:llä joutuu järestään ylivalottamaan keskimäärin kokonaisen aukon, vaikka olisi kuinka hyvät lamput. Kuvaan puoliautomatiikalla eli säädän aukon ja annan kameran valita valotusajan. Jalusta — ei salamaa. Reseptini on lähes samanlainen kuin Matilla.
Neulanreikää en ole saanut toiminaan digijärkkärissä. Neulanreikäkuvat otan diafilmille Olympuksen OM2:lla ja 28 mm:n lasilla.
Tuossa Tervo Salmisen pikaohje kuvaamiseen.Lainaus:Kuvaat hallituissa olosuhteissa (et valita auringon vähyyttä), eli keinovalossa, ja pidät huolen, että valaisussa käytetään vain yhdenlaisia valoja (joko loisteputkia tai hehkulamppuja, ei molempia ristiin). Kaikissa nykyisissä digikameroissa on kustomoitu valkotasapainoasetus (toimii niin, että tuossa oikein valaistussa kuvauspaikassa otat joko harmaakortista tai valkoisesta paperiarkista kuvan, ja asetat valkotasapainon sen mukaan, RTFM), käytät sitä. Ja pissinkeltaiset kuvat ovat historiaa.
Ja lisää parannuksia saat, kun ostat seuraavalla kauppareissulla jalustan, ruuvaat kameran siihen, valotus aika-automaatille, eli säädät itse aukon kaikkein pienimpään (eli siihen suurimpaan numeroon. Tämä siksi, että saat sen koko mallin mahtumaan syväterävyysalueelle, eikä vain sitä siivenkärkeä. Ja tarkennus syvyyssuunnassa niin, että eteen jää 1/3 ja taakse 2/3, tällöin koko malli on varmasti terävä. Jalusta siksi, että tuolla pienellä aukolla valotusaika on (vähän valoista riippuen) tuolla kahdesta sekunnista ylöspäin, ja niin pitkään ei kukaan pidä kameraa tärähtämättä.
Hyvä aihe! Vaikka ohjeita löytyy sekä täältä että netistä ylipäänsäkin niin joskus on hyvä pohtia omia kuvaustottumuksiaan ja kenties löytää jotakin parannettavaa. Itselläni parannettavaa riittää sillä olen kuvaamisen(kin) suhteen melko noviisi.
Kamerana Nikon D3200 ja siinä (ilmeisesti kameran mukana tuleva) vakioputki Nikkor 18-55mm. Rakentamisen aikaiset kuvat otan rennosti käsivaralta mutta lopulliset galleriakuvaukset suoritan jalustalta. Käytän aina kamerassa olevaan kahden sekunnin viivelaukaisinta jonka joutuu joka kuvaa varten kääntämään erikseen päälle, kunpa löytäisi pysyvän asetuksen sille. Käsivaralta kuvatessa käytän perus-"kukankuvaus" -ohjelmaa mutta jalustan kanssa teen samoin kuin Matti ja Petri edellä eli aukko säädetty tappiin jolloin kamera määrää valotusajan. Tarkennus on automaatilla koska se toimii mielestäni erittäin hyvin. Herkkyyteen en muista koskeneeni enkä oikeastaan muihinkaan kuvausasetuksiin.
Itselläni suurin haaste on valaistus. Luonnonvaloa ei autotallin perälle juuri tule ja päivänvalolamppuni sijaitsevat vastavalon puolella, joten ne eivät kuvaamista auta. Varsinaisen valotuksen säädän neutraaliksi (ei siis yli eikä ali) ja valkotasapaino on tehdasasetuksissa (tai edellisen omistajan asetuksissa). Salaman olen säätänyt pois päältä mutta kameran perhana sen aina välillä automaattisesti säätää takaisin päälle. Kuvausta varten minulla on myös yksivärinen taustakangas, toiselta puolelta vähän tummemman harmaa kuin toiselta mutta sen värisävy ei taida olla ihan optimaalinen.
Kuvien laatuun olen suurin piirtein tyytyväinen mutta varmasti aina on jotain pientä opittavaa - kuten myös parannettavaa kuvausolosuhteissa, erityisesti tuo valaistus.
Varsinaiseen kysymykseesi eli objektiiviin: omani tuossa jo kerroinkin ja vaikka hifistelijät ilmeisesti suosittelevat kiinteän polttovälin objektiivia, itse koen zoomin joustavaksi vaikka zoomia harvoin tarvitsisikaan. Muuten en osaa objektiivin ominaisuuksista sanoa, edellä olevista vastauksista päätellen olen sen verran kovassa seurassa että on viisaampaa olla hissun kissun ja kuunnella korvat höröllään.
Kamerana Nikon D3200 ja siinä (ilmeisesti kameran mukana tuleva) vakioputki Nikkor 18-55mm. Rakentamisen aikaiset kuvat otan rennosti käsivaralta mutta lopulliset galleriakuvaukset suoritan jalustalta. Käytän aina kamerassa olevaan kahden sekunnin viivelaukaisinta jonka joutuu joka kuvaa varten kääntämään erikseen päälle, kunpa löytäisi pysyvän asetuksen sille. Käsivaralta kuvatessa käytän perus-"kukankuvaus" -ohjelmaa mutta jalustan kanssa teen samoin kuin Matti ja Petri edellä eli aukko säädetty tappiin jolloin kamera määrää valotusajan. Tarkennus on automaatilla koska se toimii mielestäni erittäin hyvin. Herkkyyteen en muista koskeneeni enkä oikeastaan muihinkaan kuvausasetuksiin.
Itselläni suurin haaste on valaistus. Luonnonvaloa ei autotallin perälle juuri tule ja päivänvalolamppuni sijaitsevat vastavalon puolella, joten ne eivät kuvaamista auta. Varsinaisen valotuksen säädän neutraaliksi (ei siis yli eikä ali) ja valkotasapaino on tehdasasetuksissa (tai edellisen omistajan asetuksissa). Salaman olen säätänyt pois päältä mutta kameran perhana sen aina välillä automaattisesti säätää takaisin päälle. Kuvausta varten minulla on myös yksivärinen taustakangas, toiselta puolelta vähän tummemman harmaa kuin toiselta mutta sen värisävy ei taida olla ihan optimaalinen.
Kuvien laatuun olen suurin piirtein tyytyväinen mutta varmasti aina on jotain pientä opittavaa - kuten myös parannettavaa kuvausolosuhteissa, erityisesti tuo valaistus.
Varsinaiseen kysymykseesi eli objektiiviin: omani tuossa jo kerroinkin ja vaikka hifistelijät ilmeisesti suosittelevat kiinteän polttovälin objektiivia, itse koen zoomin joustavaksi vaikka zoomia harvoin tarvitsisikaan. Muuten en osaa objektiivin ominaisuuksista sanoa, edellä olevista vastauksista päätellen olen sen verran kovassa seurassa että on viisaampaa olla hissun kissun ja kuunnella korvat höröllään.
Hyvä ja halpa objektiivi makrokuvaukseen on niin sanottu suurennoskoneobjektiivi. Tämähän on tarkoitettu suurennosten tekemiseen negatiiveista, mutta toimii erittäin hyvin myös kuvaamisessa.
Kiinnitys kameraan vaatii väliin sovitteen ja loittorenkaan tai lähikuvauspalkeen, mutta näitä Kiinan pojat valmistavat ja myyvät edullisesti.
(Minulla on tekeillä artikkeli pienoismallien valokuvaamisesta - valmistuu joskus.)
Kiinnitys kameraan vaatii väliin sovitteen ja loittorenkaan tai lähikuvauspalkeen, mutta näitä Kiinan pojat valmistavat ja myyvät edullisesti.
(Minulla on tekeillä artikkeli pienoismallien valokuvaamisesta - valmistuu joskus.)
Itse kuvaan Nikonin D3100 kameralla jossa on Sigman 18-200 zoomi. Pienellä aukolla aikalaukaisulla jalustaa käyttäen. Lamppuina 2 päivävalolamppua. Tarkennus käsipelillä.
Jään mielenkiinnolla odottelemaan. Ajatuksena heittäisin, että artikkeliin voisi myös ottaa muutaman esimerkin miten objektiivin vaihto vaikuttaa kuvaan.Jojje Kontio kirjoitti:(Minulla on tekeillä artikkeli pienoismallien valokuvaamisesta - valmistuu joskus.)
Itse olen uusimmat kuvat ottanut Canon 500D rungolla ja useimmiten on kiinni ollut aloituspaketin mukana tullut Canonin EF-S 18-55mm 1:35-5.6 putki. Toinen putkikin löytyy mutta se onkin sitten pitempi EF-S 55-250mm 1:4-5.6 putki.
Yleensä olen pienoismallien kuvat ottanut kannettavassa studiossa erillisten lamppujen kanssa. Perusasiat siis ovat jotenkin hallussa
Sillä tätä nyt aloin kyselemään, kun on ajatuksissa ollut hankkia "tuote kuvaamiseen" sopiva putki. Haastavaksi asiasta tekee se runsauden pula ja vaihtoehtojen määrä johon äkkiä hukkuu.
Minulla on käytössä vastaava setti ja mielestäni ollut ihan riittävä.Jaakko Pihlaja kirjoitti:Itse olen uusimmat kuvat ottanut Canon 500D rungolla ja useimmiten on kiinni ollut aloituspaketin mukana tullut Canonin EF-S 18-55mm 1:35-5.6 putki. Toinen putkikin löytyy mutta se onkin sitten pitempi EF-S 55-250mm 1:4-5.6 putki.
Aukko on ollut yleensä 18-32 välillä ja ISO 100. Kolmijalka on pakollinen, valotusaika on noin 2 sekuntia. Valaistuksena on ollut vain kirkas kattovalo + luonnonvalo ikkunasta.
Tuollaista olen saanut aikaiseksi:



Jaakko tuossa pohti objektiivin vaihtamisen vaikutusta. Hyvä perussääntö on, että polttovälin kasvaessa syväterävyysalue kapenee. Helpommin siis pärjää lyhyemmällä putkella.
Hyvälaatuiset, kiinteän polttovälin optiikat eivät ole kovin kalliita ja tarjoavat melkoisen harppauksen "consumer" tason zoomeihin verrattuna. Tosin sitten kameraa joutuu siirtelemään. Itse käytän Nikonin N -sarjan zoomeja ja niillä saa yhtä hyvää jälkeä, kuin kiinteäpolttovälisillä. Hintaakin näillä laseilla on tietysti aika paljon.
Hyvälaatuiset, kiinteän polttovälin optiikat eivät ole kovin kalliita ja tarjoavat melkoisen harppauksen "consumer" tason zoomeihin verrattuna. Tosin sitten kameraa joutuu siirtelemään. Itse käytän Nikonin N -sarjan zoomeja ja niillä saa yhtä hyvää jälkeä, kuin kiinteäpolttovälisillä. Hintaakin näillä laseilla on tietysti aika paljon.
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
