Etusivu 
Keskustelut Sotilaskalusto
Suomi-Sturmin modausketju
Sen verran tiedän että noita sodan aikaisten värien sävyjä on tutkittu, esim panssarimuseon kokoelmista löytyvästä 37 K 36 pst-tykin suojakilvestä joka on alkuperäisessä kolmevärikaaviossa ja muista eri vaunuista löytyneistä väri näytteistä. En tiedä laitteen virallista nimeä millä näytteitä on tutkittu, mutta sitä muistaakseni kutsuttiin "pingauttajaksi" ?? Esa Muikku ja Jukka Purhonen osaavat kertoa paljon enemmän miten näitä sodan aikaisia värejä on tutkittu ja selvitetty. Tämä näin vain äkkiä muistin varaisesti 2003 kesällä järjestetystä IPMS:n exkursiosta panssarimuseon pajalle. Väittäisin että hyvin lähellä ollaan oikeita sävyjä.
Värisävyt…aaaah! Miten herkullinen väittelyn ja viisastelun aihe!
Kerronpahan nyt sitten oman näkemykseni tässä asiassa.
Ensinnäkin, kun asiasta keskustellaan, kannattaa sopia puhutaanko
1) standardin mukaisesta, maalaukseen käytettäväksi määrätystä väristä
2) em. standardivärin erilaisista sovelluksista, jotka johtuvat maalauksen toteutustavasta, värisävyn erilaisuudesta eri maalityyppien tai valmistuserien välillä, määräysten "soveltamisesta" tms.
3) käytön muuttamasta värisävystä (haalistumat, lika, käyttäjän paikkamaalaukset tms.)
4) pienoismallin soveltuvasta värisävystä, joka riippuu mm. maalaustekniikasta (pre ja post shading, modulaattorit yms), pintakäsittelytekniikoista (washit ja mitä niitä on), mittakaavasta (mittakaavan vaatima vaalennus) JNE.
Käsitykseni mukaan ainoa mistä voi puhua aivan teknisen tarkasti on tuo kohta yksi. Lisäksi se on mielestäni minkä tahansa muun kohdan käsittelemiselle hyvä perusta.
Värisävyjen tutkimista on tosiaan Esa Muikun kanssa harrastettu kohtuullisella vakavuudella jo vuosia. Taustainnoittajana on meillä molemmilla museotoiminnan tarpeet ja sotahistoriallisen aineiston tutkiminen sekä itselläni vielä tämä pienoismallin rakentelu. Suuresta osaa Suomessa käytetyistä virallisista värisävyistä on onnistuttu löytämään virallinen värinäyte, aito maalipurkki (ja siitä tuotettu maalausnäyte) tai joku hyvin säilynyt, päivettymätön näyte. Huonoin tilanne on sodanaikaisen viisivärisen naamiomaalausjärjestelmän sävyjen kohdalla. Näistä sävyt Sammaleenvihreä, Hiekanruskea ja Harmaa on tutkittu useamman 37 PstK 36 tykin kilvestä. Tämä paikka on sikäli otollinen, että kilven alalevyt ovat varastoinnissa käännettynä yläkilven päälle ja tällä on saatu aikaiseksi kohtuullisen hyvä päivetyssuoja. Nämä maalit ovat kuitenkin herkästi haalistuvia, joten parempaa näytettä odotellaan.
Värisävyn määrittäminen lukuarvona on haasteellista. Haasteesta suurimman osan tekee kunnollisten värikarttojen hankala saatavuus. Hyvä värikartta tulee olla luotettavalla tavalla valmistettu (maalattu), jotta kaikki ko värikarttamallin yksilöt ovat saman sävyisiä. Hyvä esimerkki tässä merkityksessä huonosta kartasta on taannoisina aikoina mallareiden suosima Methuen Colour Book (Värien Kirja, Farver i Farver), joka painotyönä tehtynä ei ole tasalaatuinen vaan eri kirjat antavat eri tulokset. Toisena vaateena hyvälle värikartalle on sen kattavuus. Sen tulee kuvata koko väriavaruuden eri sävyt, värikylläisyys- ja vaaleusasteet. Tästä esimerkkinä voi mainita Federal Standard värikartan, joka sisältää kyllä paljon värisävynäytteitä, mutta vain ne sävyt, jotka on määritelty USA:n jonkin viranomaisen käyttämiksi maalisävyiksi. Kartta ei siis kata koko väriavaruutta. Esan kanssa käytämme RAL Design System värikarttaa.
Vielä yksi hankaluus väreistä keskusteltaessa on hyvä ottaa esille. Milloin voidaan katsoa kahden sävyn olevan samanlaiset? Milloin vihreä on vihreää? Tarkoitan sitä, että jollekin on aivan samantekevää millä vihreällä mallinsa maalaa, kun jollekin toiselle asia onkin paljon tarkemman tarkastelun arvoinen asia. Molemmat tavat ovat aivan yhtä oikein. Kyse on mielipiteestä. Kuitenkin, kun julkaisee mielipiteensä värisävystä jollain foorumilla voi joku toinen lukea sen ja tulkita FAKTAKSI. Sama ilmiö on ”oikean” värin esittämisessä valokuvalla, julkaistaan se sitten valokuvana, painettuna lehdessä tai netissä. Edelleen epätarkkuutta saadaan aikaan eri maalivalmistajien tuotteiden värisävyjen vertailutaulukoilla. Taulukon luotettavuus on aivan kiinni sen laatijan tarkkuuskäsityksestä eli siitä ”Milloin vihreä on vihreää” – hänen mielestään.
Josko sitten viimein menisin keskusteluketjun varsinaiseen aiheeseen. Sturmien värisävytietämys on siis peräisin edellä todetusta tutkimuksesta, joka näiden maalien kohdalla on viety vielä pidemmälle. Teknoksen värilaboratorio tuki museointitoimintaa laatimalla väreistä sekoitusohjeet nykyisin käytettäville maalityypeille. Näillä maaleilla on maalattu ainakin Ps 531-10, Ps 531-8 ja Ps 231-1.
Koska värikarttojen saatavuus on huono ja on epätodennäköistä että riittävä määrä mallareita ostaisi yli 100 EUR maksavan värikartan, päädyin tekemään sävytysohjeet Humbrol:n maaleille. Perustuen ensimmäisenä esittämääni neljän kohdan listaan siitä mistä värisävystä voi ja kannattaa keskustella, päädyin näiden sekoitusohjeiden tekemisessä pyrkimään tuohon samaan värisävyyn, joka on nähtävissä 37 K 36:ssa. SÄVYT EIVÄT SIIS SINÄLLÄÄN OLE PIENOISMALLEIHIN SOPIVIA. Tämä on mielipiteeni. Jos joku haluaa maalata näillä sävyillä mallinsa, niin se olkoon sitten hänen mielipiteensä. Tarkoitukseni on kuitenkin se, että näiden sävytysten avulla voi nähdä sen ”oikean” 1/1 maailman värisävyn.
Ja vielä lopuksi: museoiden ”tuotoksiin” ei useinkaan kannata luottaa. Ainakin tulee selvittää ”entisöinnin” laatu ennen mielipiteen muodostamista. Panssarimuseollakin on lukuisia väärillä merkinnöillä olevia vaunuja (puhumattakaan värisävyistä). Valitettavasti aina ei malteta/haluta kuulla asioista ihan oikeasti jotain tietäviä.
Anteeksi eritoten niille, jotka vaivautuivat lukemaan näin pitkälle ;-)
Kerronpahan nyt sitten oman näkemykseni tässä asiassa.
Ensinnäkin, kun asiasta keskustellaan, kannattaa sopia puhutaanko
1) standardin mukaisesta, maalaukseen käytettäväksi määrätystä väristä
2) em. standardivärin erilaisista sovelluksista, jotka johtuvat maalauksen toteutustavasta, värisävyn erilaisuudesta eri maalityyppien tai valmistuserien välillä, määräysten "soveltamisesta" tms.
3) käytön muuttamasta värisävystä (haalistumat, lika, käyttäjän paikkamaalaukset tms.)
4) pienoismallin soveltuvasta värisävystä, joka riippuu mm. maalaustekniikasta (pre ja post shading, modulaattorit yms), pintakäsittelytekniikoista (washit ja mitä niitä on), mittakaavasta (mittakaavan vaatima vaalennus) JNE.
Käsitykseni mukaan ainoa mistä voi puhua aivan teknisen tarkasti on tuo kohta yksi. Lisäksi se on mielestäni minkä tahansa muun kohdan käsittelemiselle hyvä perusta.
Värisävyjen tutkimista on tosiaan Esa Muikun kanssa harrastettu kohtuullisella vakavuudella jo vuosia. Taustainnoittajana on meillä molemmilla museotoiminnan tarpeet ja sotahistoriallisen aineiston tutkiminen sekä itselläni vielä tämä pienoismallin rakentelu. Suuresta osaa Suomessa käytetyistä virallisista värisävyistä on onnistuttu löytämään virallinen värinäyte, aito maalipurkki (ja siitä tuotettu maalausnäyte) tai joku hyvin säilynyt, päivettymätön näyte. Huonoin tilanne on sodanaikaisen viisivärisen naamiomaalausjärjestelmän sävyjen kohdalla. Näistä sävyt Sammaleenvihreä, Hiekanruskea ja Harmaa on tutkittu useamman 37 PstK 36 tykin kilvestä. Tämä paikka on sikäli otollinen, että kilven alalevyt ovat varastoinnissa käännettynä yläkilven päälle ja tällä on saatu aikaiseksi kohtuullisen hyvä päivetyssuoja. Nämä maalit ovat kuitenkin herkästi haalistuvia, joten parempaa näytettä odotellaan.
Värisävyn määrittäminen lukuarvona on haasteellista. Haasteesta suurimman osan tekee kunnollisten värikarttojen hankala saatavuus. Hyvä värikartta tulee olla luotettavalla tavalla valmistettu (maalattu), jotta kaikki ko värikarttamallin yksilöt ovat saman sävyisiä. Hyvä esimerkki tässä merkityksessä huonosta kartasta on taannoisina aikoina mallareiden suosima Methuen Colour Book (Värien Kirja, Farver i Farver), joka painotyönä tehtynä ei ole tasalaatuinen vaan eri kirjat antavat eri tulokset. Toisena vaateena hyvälle värikartalle on sen kattavuus. Sen tulee kuvata koko väriavaruuden eri sävyt, värikylläisyys- ja vaaleusasteet. Tästä esimerkkinä voi mainita Federal Standard värikartan, joka sisältää kyllä paljon värisävynäytteitä, mutta vain ne sävyt, jotka on määritelty USA:n jonkin viranomaisen käyttämiksi maalisävyiksi. Kartta ei siis kata koko väriavaruutta. Esan kanssa käytämme RAL Design System värikarttaa.
Vielä yksi hankaluus väreistä keskusteltaessa on hyvä ottaa esille. Milloin voidaan katsoa kahden sävyn olevan samanlaiset? Milloin vihreä on vihreää? Tarkoitan sitä, että jollekin on aivan samantekevää millä vihreällä mallinsa maalaa, kun jollekin toiselle asia onkin paljon tarkemman tarkastelun arvoinen asia. Molemmat tavat ovat aivan yhtä oikein. Kyse on mielipiteestä. Kuitenkin, kun julkaisee mielipiteensä värisävystä jollain foorumilla voi joku toinen lukea sen ja tulkita FAKTAKSI. Sama ilmiö on ”oikean” värin esittämisessä valokuvalla, julkaistaan se sitten valokuvana, painettuna lehdessä tai netissä. Edelleen epätarkkuutta saadaan aikaan eri maalivalmistajien tuotteiden värisävyjen vertailutaulukoilla. Taulukon luotettavuus on aivan kiinni sen laatijan tarkkuuskäsityksestä eli siitä ”Milloin vihreä on vihreää” – hänen mielestään.
Josko sitten viimein menisin keskusteluketjun varsinaiseen aiheeseen. Sturmien värisävytietämys on siis peräisin edellä todetusta tutkimuksesta, joka näiden maalien kohdalla on viety vielä pidemmälle. Teknoksen värilaboratorio tuki museointitoimintaa laatimalla väreistä sekoitusohjeet nykyisin käytettäville maalityypeille. Näillä maaleilla on maalattu ainakin Ps 531-10, Ps 531-8 ja Ps 231-1.
Koska värikarttojen saatavuus on huono ja on epätodennäköistä että riittävä määrä mallareita ostaisi yli 100 EUR maksavan värikartan, päädyin tekemään sävytysohjeet Humbrol:n maaleille. Perustuen ensimmäisenä esittämääni neljän kohdan listaan siitä mistä värisävystä voi ja kannattaa keskustella, päädyin näiden sekoitusohjeiden tekemisessä pyrkimään tuohon samaan värisävyyn, joka on nähtävissä 37 K 36:ssa. SÄVYT EIVÄT SIIS SINÄLLÄÄN OLE PIENOISMALLEIHIN SOPIVIA. Tämä on mielipiteeni. Jos joku haluaa maalata näillä sävyillä mallinsa, niin se olkoon sitten hänen mielipiteensä. Tarkoitukseni on kuitenkin se, että näiden sävytysten avulla voi nähdä sen ”oikean” 1/1 maailman värisävyn.
Ja vielä lopuksi: museoiden ”tuotoksiin” ei useinkaan kannata luottaa. Ainakin tulee selvittää ”entisöinnin” laatu ennen mielipiteen muodostamista. Panssarimuseollakin on lukuisia väärillä merkinnöillä olevia vaunuja (puhumattakaan värisävyistä). Valitettavasti aina ei malteta/haluta kuulla asioista ihan oikeasti jotain tietäviä.
Anteeksi eritoten niille, jotka vaivautuivat lukemaan näin pitkälle ;-)
^Kiitos, jaksoin loppuun saakka… ;)
Herran pieksut, näinhän se on! Tähän ei liene mitään lisättävää, saati vängättävää.
Niinpä. Esim. Parolan panssarimuseon "normivieraista" takuulla suurin osa on ihan muita kuin mallareita. Kun tuollainen normivieras sitten seisoo siellä museossa oikean panssarivaunun vieressä, niin kyllä hän mitä suurimmalla todennäköisyydellä olettaa, että se vierailijan naaman edessä oleva valtavan kokoinen teräshirviö on oikeamman näköinen, kuin jotkin museon lasivitriineissä olevat pikkuruiset muovimallit, joita niinikään suurin osa museovieraista pitää lähinnä huvittavina pikku leluina - ja joista moni museovieras ei edes erota mitään yksityiskohtia, kun lukulasit jäivät auton hanskalokeroon.Jukka Purhonen kirjoitti:Ja vielä lopuksi: museoiden ”tuotoksiin” ei useinkaan kannata luottaa.
Parolassa siis pitäisi monen oikean panssarivaunun kohdalle asentaa jonkinsortin varoituskilpi, jossa monella kielellä selkeästi mainittaisiin, että jos haluatte nähdä miltä ne oikeat tankit näyttivät, niin katselkaa vitriineissä olevia pieniä muovisia panssarivaunuja.
hehee :-)
Viimeksi muokattu 3.12.2010 14:25
Kusti polki ja toi mukanaan Tamiyan Suomi-Sturmin ja ennen pitkää pitänee aloitella tuon niputtaminen. Maalaukseen kyselisin kuitenkin jo tässä vaiheessa neuvoja, jos ja kun tuosta kuitenkin haluan mahdollisimman aidon näköisen. Korvessa kun asustaa, niin pienoismalleja ja tarvikkeita myyviä liikkeitä ei ole erityisen lähellä, mutta marketista löytyy Revelin maaleja runsain määrin, joten niillähän tämä(kin) malli pitänee maalata.
Kysymys siis kuuluukin, mitähän Revelin värejä ja sävyjä sitä pitäisi käydä noukkimassa mukaan Stugia varten?
Kysymys siis kuuluukin, mitähän Revelin värejä ja sävyjä sitä pitäisi käydä noukkimassa mukaan Stugia varten?
Korpeenkin kulkenee posti; odottele vielä hetki niin Lifecolorin Suomi-maalisarja tulee myyntiin, Nordic Challenge -kinkereillä puhuttiin että pienellä tuurilla näitä saadaan maahan muutaman viikon sisällä. Ei tarvitse tuhrata Revellin sotkujen kanssa ja pähkäillä mitä sekoittaa keskenään ja mitä ei.Ville Korhonen kirjoitti:Korvessa kun asustaa, niin pienoismalleja ja tarvikkeita myyviä liikkeitä ei ole erityisen lähellä, mutta marketista löytyy Revelin maaleja runsain määrin, joten niillähän tämä(kin) malli pitänee maalata.
Jou, sain eilen oman Suomi-Sturmini. Ei kun rakentamaan! Vai täytyisikö odottaa vielä jonkun asiantuntujan artikkelia? Tuskin kuitenkaan taidan uhrata fyffeä enää Dragonin Sturmiin, jotta saisin kerrankin (lähes) täydellisen Tamiya-Dragon-hybridi-Suomi-Sturmin. Ehkä Tamiya riittää tähän projektiin.
Ihan pieni pettymys on se, että roinalaatikon teline on moldattu kiinni itse laatikkoon. Inusen detaljoidumpi olisi tuo osasto ollut, jos olisivat olleet erikseen. Tosin, voihan sen nytkin erikseen tehdä, se ei kovin vaikeaa ole. Mutta hiukan outo oikaisu Tamiyalta mielestäni. Ovathan varatelapyörien telineetkin erikseen.
Kokonaisuutena kulttuuriteko Tamiyalta ja ihan hyvältä muuten näyttää, Emmat ja muut viritykset meikämannen silmään.
Ihan pieni pettymys on se, että roinalaatikon teline on moldattu kiinni itse laatikkoon. Inusen detaljoidumpi olisi tuo osasto ollut, jos olisivat olleet erikseen. Tosin, voihan sen nytkin erikseen tehdä, se ei kovin vaikeaa ole. Mutta hiukan outo oikaisu Tamiyalta mielestäni. Ovathan varatelapyörien telineetkin erikseen.
Kokonaisuutena kulttuuriteko Tamiyalta ja ihan hyvältä muuten näyttää, Emmat ja muut viritykset meikämannen silmään.
offtopic taikka ei: Tuosta Lifecolorin sarjasta on pm.netissä ollut muitakin mainintoja, mutta vaikka kuinka googlettaa, ei mistään kansainvälisistä lähteistä löydy varmentavaa tietoa.Esko Koskinen kirjoitti:…Lifecolorin Suomi-maalisarja tulee myyntiin, Nordic Challenge -kinkereillä puhuttiin että pienellä tuurilla näitä saadaan maahan muutaman viikon sisällä…
Sarja kiinnostaisi kovasti, mutta onko siitä olemassa muutakin kuin vain kinkereillä puhuttua?
Eipä näistä maaliseteistä liiemmälti pidetä meteliä ennen kuin ne on julkistettu. Valitettavasti…Petri Olavi kirjoitti:offtopic taikka ei: Tuosta Lifecolorin sarjasta on pm.netissä ollut muitakin mainintoja, mutta vaikka kuinka googlettaa, ei mistään kansainvälisistä lähteistä löydy varmentavaa tietoa.
Sarja kiinnostaisi kovasti, mutta onko siitä olemassa muutakin kuin vain kinkereillä puhuttua?
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.