Jatkanpa kertomusta Albatros W.4 kellukekoneen rakentamisesta. Melkoisen työlästä ja hankalaa on kyllä tuo kaikenlaisten siipitasojen tukikeppien asentaminen - ja varsinkin kellukeitten asentaminen runkoon ja alemman siiven alle, nimittäin kellukeitten tukikepit tuntuvat vaativan pikaliimaa ja siitä taas tulee sellainen ongelma, että niitten on sitten syytä olla hetioitis oikeassa paikassa/asennossa koska se liima kuivuu nopeasti. Muoviliimalla taas ei tuossa puuhassa tee mitään - ei, vaikka antaisi kuivua viikon.Sergeant Steiner kirjoitti:En muuten malttanut pitää näppejäni erossa niistä "kangaspuista" - työpöydällä nimittäin on rakennettuna Albatrossin kellukkeet ja koneen "konttori" alkaa myös olla valmis. Melkoisen karu konttori muuten.
Outoa oli myös suuria pintoja peittävien siirtokuvien asentaminen paikoilleen jo rakentamisen alkuvaiheessa, niitä kun ei pysty laittamaan enää siinä vaiheessa kun siivet on liimattu kiinni (paitsi ylemmän siiven yläpinnan "lozenge" kuvioinnin pystyy laittamaan myöhemminkin). Kun siirtokuvat olivat paikoillaan, niin sitten ne tietysti piti lakata, etteivät irtoa kun konetta joutuu sormillaan räpläämään rakentamisen jatkuessa. Niin ja ensimmäisen kerran tuli sitten laitettua kirkaslakkaa myös maalaamattomalle muovipinnalle, koska kokonaisen siiven ja koko koneen rungon yläosan peittäviä siirtokuvia ei olisi muuten paikoilleen asiallisesti saanut.
Niin ja jossakin vaiheessa pääsi taas iskemään kodissani aina silloin tällöin vieraileva haarukkatonttu. Tämä on sellainen omituinen näkymätön tonttu, joka yleensä vohkii lattialle pudonneita aterimia, kolikoita ja muuta pikkutavaraa. Tällä kertaa tämä iljetys, ameeba, lampipolyyppi, turjake, sekasikiö, jalkasienen paise ja Varkaitten Kruunaamaton Ääliökuningas kävi varastamassa minulta Albatrossin konekiväärin.
Siis aivan asiallisesti irrotin sivuleikkuripihdeillä kk:n valurangasta - se singahti työpöytäni edessä olevan ikkunan lasiin ja putosi siitä lattialle. Kun kumarruin sitä pöydän alta sitten noukkimaan, niin tämä haarukkatonttu oli jo ehtinyt paikalle - kk:ta ei näkynyt enää missään! Tontun iljettävän viistoa luonnetta kuvaa vielä sekin, että se oli järjestänyt tihutyönsä huipennukseksi sen, että kun könysin pöydän alla, niin toinen polveni iskeytyi oikein rouskahtaen tontun lattialle jättämän nastan päälle. Teki niin kipeetä, että meinas sukka singahtaa jalasta - ja sitten minä luonnollisesti suoristin selkäni ja löin pääni pöydän kanteen.
Jonakin päivänä minä vielä tuon tontun nappaan kuleksimasta ja sen jälkeen sekin tietää mitä kipu on. Nyt kuitenkin ensin pitäisi jostakin taikoa Albatrossille kk:n korvaaja. Voihan rähmä…
