Palaan vielä Heikin kysymykseen MT-416:sta. Kone tuli Saksasta uutena. Se lennettiin suoraan lentokonetehtaalle (2VL) Kuorevedelle 8.4.1944. Siellä koneesta ylimaalattiin saksalaiset tunnukset ja tilalle tuli suomalaiset kansallisuusmerkit ja tunnukset. Nokkakeltainen maalattiin tuolloin vielä kokonaan ympäri. Kone luovutettiin Hävittäjälentolaivue 34:lle 30.4. Ilmavoimien esikunta antoi määräyksen joukko-osastoille kirjeellä 13.6., missä sanotaan, "että hävittäjäkoneiden nokan keltaisesta renkaasta jätetään yläpuolisko pois. Siis vain alaosa maalataan keltaiseksi". Tuolloin elettiin torjuntataistelujen kiihkeintä aikaa ja lentoja oli paljon, eikä MT-416:n konekirjassa ole ainakaan merkintää tehdystä korjausmaalauksesta. Kone meni laskussa nokilleen Taipalsaaressa 29.6., jonka seurauksena jouduttiin vaihtamaan potkuri, vasen siivenkärki ja pitot-putki. Ja sotalennot jatkuivat. Ilmeisesti 5.7. lennolla kone vaurioitui, minkä seurauksena se lennettiin Uttiin Kenttälentovarikko 1:een. 11.-12.7. välisenä aikana koneeseen tehtiin korjauksia, mm. luodin reiät oikeassa siivessä ja repeytymä moottorin muotopelleissä korjattiin ja suoritettiin paikkamaalauksia. Olisiko tässä yhteydessä poistettu yläpinnan keltainen?
Faktaa on, että MT-416-kuvassa nokassa näkyvä tumma peiteväri ei ole maalattu samanaikaisesti eikä samalla paikkakunnalla kuin missä saksalaiset merkinnät oli ylimaalatut. Heikki päätteli kysymyksessään, että harmaat värit olisi maalattu toisaalla (lentokonetehtaalla?) ja vihreät varikolla. Silloinhan nokan peiteväri olisi se oliivivihreä! Itse en usko että edes sota-aikana oltaisiin niin leväperäisiä, että olisi läiskitty (maalia) mitä nurkista löytyy. Ohjeet ja määräykset olivat olemassa lentokoneiden maalauksista. Edellä mainitun MT-431:n vaiheet olivat monimutkaisemmat ja sen outoa maalauskaaviota voisi ymmärtää asiakirjoja lukemalla.
Tuon RLM 74 vaiheet suomalaiskäytössä ovat epäselvät (löytyykö dokumentteja?). Saksasta toimitettuihin Ikarol-maaleihin (värit A-F) se ei kuulunut. Olisiko lentokonetehtaalla todella käytetty yläpintoihin harmaata vastoin voimassa olevia määräyksiä. Todennäköisesti ensimmäinen Mersumme joka sai suomalaisen (oliivivihreä/musta) sotamaalauksen oli MT-213, pvm:llä 16.11.1943.
Keskustelu jatkuu..
Etusivu 
Keskustelut Lentokoneet
Bf 109G-6, Suomi, maalaus
Varikolla itse asiassa asiantuntemattomana tarkoitin lentokonetehdasta. Nuo kokonaan maalatut MT:t (esim. MT 213) lienevät siellä maalattu? Mutta onko niin, että myös saksalaisten merkintöjen ylimaalaukset on tehty tehtaalla, eikä niitä ole tehty yksiköissä? Oheisen sivun kuva antaa ymmärtää, että G-2:a olisi maalattu Malmilla, eli näitä ylimaalauksia olisi tehty muuallakin.
Linkki
Lentokoneiden suojamaalauksesta oli annettu kyllä ohje, mutta sillä varmuudella, jonka vain täydellinen asiantuntemattomuus voi antaa, uskoisin, että tätä on noudatettu maalattaessa koneita kokonaan. Kovin järkevältä ei vaikuta se, että saksalaiseen suojaväriin olisi ehdoin tahdoin tehty maalauksia poikkeavilla väreillä. Mahdotontahan se ei ole, jos maalia on ollut kätevästi käsillä. Mustavalkokuvista on luonnollisesti mahdotonta päätellä värejä, mutta en ole vielä nähnyt kenenkään esittävän, että saksalaisten merkintöjen päällemaalaus olisi tehty vihreällä tai mustalla. Näin ollen maalauksesta annettua ohjetta olisi tässä jo rikottu huoleti.
Mitä tulee tuohon maalaamiseen sillä mitä nurkista (vai pitäisikö sanoa purkista) löytyy, niin Saksassakin, missä materiaalitilanne lienee ollut parempi kuin Suomessa, maalaukset olivat varsin kirjavia (mm. aiempi juureva keskustelu pyöräkuilujen maaleista). En usko, että Suomessa on ollut varaa olla kovin nirso sen suhteen, mitä maalia käytetään.
(Edit 18.2.):
"Koska useimmissa ilmavoimien kirjoilla olleissa lentokoneissa oli talvisodan peruina täysin moitteeton maalipinta, mutta värisävyt ja suojamaalauskuviot kunkin toimittajamaan mukaiset, ei mitään suurimittaisista maalaussavottaa lähdetty toteuttamaan. Tähän työhön ei yksinkertaisesti ollut mielekästä ryhtyä, eikä siihen olisi löytynyt varoja - eikä työvoimaakaan. Siksi uusi sotamaalaus rajattiin käytännössä vain suurempien korjausten ja uustuotannon yhteydessä käytettäväksi."
"Sekarakenteisia koneita paikkamaalattiin käyttäen varastossa olleita Winterin ja Tikkurilan vaneri- ja kangasvärejä vanhojen ohjeiden mukaisesti. Metallirakenteisissa koneissa puolestaan käytettiin Tikkurilan Dicco-emalivärejä, kulloinkin lähinnä sopivaa värisävyä ilman sävytystä."
Linkki
Linkki
Lentokoneiden suojamaalauksesta oli annettu kyllä ohje, mutta sillä varmuudella, jonka vain täydellinen asiantuntemattomuus voi antaa, uskoisin, että tätä on noudatettu maalattaessa koneita kokonaan. Kovin järkevältä ei vaikuta se, että saksalaiseen suojaväriin olisi ehdoin tahdoin tehty maalauksia poikkeavilla väreillä. Mahdotontahan se ei ole, jos maalia on ollut kätevästi käsillä. Mustavalkokuvista on luonnollisesti mahdotonta päätellä värejä, mutta en ole vielä nähnyt kenenkään esittävän, että saksalaisten merkintöjen päällemaalaus olisi tehty vihreällä tai mustalla. Näin ollen maalauksesta annettua ohjetta olisi tässä jo rikottu huoleti.
Mitä tulee tuohon maalaamiseen sillä mitä nurkista (vai pitäisikö sanoa purkista) löytyy, niin Saksassakin, missä materiaalitilanne lienee ollut parempi kuin Suomessa, maalaukset olivat varsin kirjavia (mm. aiempi juureva keskustelu pyöräkuilujen maaleista). En usko, että Suomessa on ollut varaa olla kovin nirso sen suhteen, mitä maalia käytetään.
(Edit 18.2.):
"Koska useimmissa ilmavoimien kirjoilla olleissa lentokoneissa oli talvisodan peruina täysin moitteeton maalipinta, mutta värisävyt ja suojamaalauskuviot kunkin toimittajamaan mukaiset, ei mitään suurimittaisista maalaussavottaa lähdetty toteuttamaan. Tähän työhön ei yksinkertaisesti ollut mielekästä ryhtyä, eikä siihen olisi löytynyt varoja - eikä työvoimaakaan. Siksi uusi sotamaalaus rajattiin käytännössä vain suurempien korjausten ja uustuotannon yhteydessä käytettäväksi."
"Sekarakenteisia koneita paikkamaalattiin käyttäen varastossa olleita Winterin ja Tikkurilan vaneri- ja kangasvärejä vanhojen ohjeiden mukaisesti. Metallirakenteisissa koneissa puolestaan käytettiin Tikkurilan Dicco-emalivärejä, kulloinkin lähinnä sopivaa värisävyä ilman sävytystä."
Linkki
Viimeksi muokattu 18.2.2015 13:42
Melkoisen maalausdilemman on muuten saksalainen ruiskumies jälkipolville järjestänyt noilla naamiokuvioilla. Oheisella saitilla on esitetty joitain periaatteita naamiokuvioista Linkki. Kirjoittajan mukaan kuvio on erilainen Erlan, Messerschmitt Regensburgin ja Wiener Neustadtin koneissa.
Joitain perusperiaatteita voitanee hyväksyä. Erla lienee ollut ainoa sahalaitaisen siipikuvion tuottaja. Suomeen lennettyjen G-2:en kohdalla tuo Wiener Neustadtin esitetty runkokuvio näyttäisi pitävän paikkansa.
Mutta.
Kun taas selaa kuvia tästä erinomaisesta kokoelmasta Linkki, huomaa, että eri tehtailta (jos nuo tehtaiden mukaan tehdyt jaottelut pitävät paikkansa) on tullut hyvin kirjavaa naamiomaalausta sekä rungon yläosan kuvion että sen rajaviivan suhteen. Kylkien mottle-kuviokin voi olla muodoltaan mitä sattuu ja käytettyjä värejä on kai ainakin neljää (RLM 74, RLM 75, RLM 83? vihreä, RLM 81? ruskea). Ja mustavalkokuvista on tietenkin vähän kinkkistä selvittää mitä värejä on milloinkin käytetty.
Toivottavasti seuraavassa maailmansodassa tämä asia otetaan huomioon…
Joitain perusperiaatteita voitanee hyväksyä. Erla lienee ollut ainoa sahalaitaisen siipikuvion tuottaja. Suomeen lennettyjen G-2:en kohdalla tuo Wiener Neustadtin esitetty runkokuvio näyttäisi pitävän paikkansa.
Mutta.
Kun taas selaa kuvia tästä erinomaisesta kokoelmasta Linkki, huomaa, että eri tehtailta (jos nuo tehtaiden mukaan tehdyt jaottelut pitävät paikkansa) on tullut hyvin kirjavaa naamiomaalausta sekä rungon yläosan kuvion että sen rajaviivan suhteen. Kylkien mottle-kuviokin voi olla muodoltaan mitä sattuu ja käytettyjä värejä on kai ainakin neljää (RLM 74, RLM 75, RLM 83? vihreä, RLM 81? ruskea). Ja mustavalkokuvista on tietenkin vähän kinkkistä selvittää mitä värejä on milloinkin käytetty.
Toivottavasti seuraavassa maailmansodassa tämä asia otetaan huomioon…
Pätisikö näihin maalaus dilemmoihin, jos se näyttää hyvältä, niin silloin se kuuluu siihen. Niin kuin on huomattu, esimerkiksi siipiä, moottoripellityksiä jne on surutta vaihdeltu sen kummemmin maalaamatta niitä uudestaan ja jos joku on pitänyt ylimaalata niin ainakin netissä/kirjoissa olevan kuvamateriaalin mukaan miltei kaikkia värejä on käytetty.
Jos ei kerran ole ehdotonta faktaa käytössä, niin silloin sujuvasti soveltaa ja jos joltain aikalaiselta tulee moite että ihan väärin tehty, niin korjaa sitten ohjeen mukaisesti.
Jos ei kerran ole ehdotonta faktaa käytössä, niin silloin sujuvasti soveltaa ja jos joltain aikalaiselta tulee moite että ihan väärin tehty, niin korjaa sitten ohjeen mukaisesti.
Tärkeä asia on jäänyt mainitsematta joka on Ilmavoimien esikunnan kirje 1.11.1940, koskien sotakoneiden suojamaalausta. Tämän ilmavoimien komentajan määräyksen seurauksena julkaistiin standardi maalaustyötavoista 9.12.1940. Siinä ilmoitetaan sotakoneiden yläpintojen väreiksi ol.vihreä/musta. Seuraava tiedossani oleva maalaustyöohje annettiin 7.4.1943. Se säilytti yläpintojen värit samoina vaikkakin maalien valmistajamaa oli nyt Saksa. Alapinnoista ei tässä yhteydessä nyt keskustella.
Pikaisesti selasin eri aikaan saapuneiden Mersujemme G-2 ja G-6 alkuvaiheita. Näyttää varmalta, että ensimmäisten Saksasta uusina lennettyjen G-2 Mersujen (MT-201-230) tunnusmerkit maalattiin Malmilla Lentolaivue 34 toimesta. Luovutus-/vastaanottopöytäkirjoissa sanotaan luovuttajaksi Saksan Ilmavoimat ja vastaanottajaksi Lentolaivue 34. En löytänyt tähän hätään mitään Kenttälentovarikkoa joka olisi Malmilla toiminut ja hoitanut maalaukset. MT-231:stä alkaen G-2:t tulivat Saksan varikolta Porista. Olivat käytettyjä korvauskoneita menetyksillemme. Esim. MT-240. Kone oli käytetty, mutta hiljattain (saksalaisten toimesta) peruskorjattu. Tähän koneeseen maalattiin suomalaiset tunnukset VL:lla, minkä kuittasi tehdyksi VL:n tarkastusosaston johtaja, pvm:llä 10.3.1944. G-6 (G-8) Mersut MT-401-513 olivat pääasiallisesti "kansallistettu" 2VL:n toimesta Kuorevedellä, mutta silloin kun torjuntataisteluja käytiin, toimi Lappeenrannassa ilmeisesti 2VL:n "haaraosasto", ainakin tarkastaja Niinimäki kuittaili maalaustyöt tehdyiksi, alkaen MT-431, 432, 433, 434..
Tein yllä olevan selosteen nopeasti. En ihmettelisi jos virheitä löytyy, korjataan ne sitten kun niistä huomautetaan.
Kertauksena: Ensimmäiset Mersumme "suomennettiin" Lentolaivue 34:ssä. Pääasiallinen Mersujen "ylimaalaaja" oli 2VL Kuorevesi, mutta Lappeenrannassa toimi lentokonetehtaan "haaraosasto" kiihkeimpien taistelujen aikana.
Tuosta harmaan maalin käytöstä Mersujemme maalauksesta olisi varmasti käyty kirjeenvaihtoa Ilmavoimien esikunnan/VL:n/joukko-osastojen välillä, sekä tehty luovutus-/maksu-asiakirjoja saksalaisten kanssa. Onko sellaisia näkynyt, vai onko kaikki lopulta pelkkää mutua.. Itselleni ei arkistojen koluamisesta huolimatta ole tällaisia papereita tullut nähtäväksi, siksi pysyn voimassa olleiden määräysten kannalla.
Pikaisesti selasin eri aikaan saapuneiden Mersujemme G-2 ja G-6 alkuvaiheita. Näyttää varmalta, että ensimmäisten Saksasta uusina lennettyjen G-2 Mersujen (MT-201-230) tunnusmerkit maalattiin Malmilla Lentolaivue 34 toimesta. Luovutus-/vastaanottopöytäkirjoissa sanotaan luovuttajaksi Saksan Ilmavoimat ja vastaanottajaksi Lentolaivue 34. En löytänyt tähän hätään mitään Kenttälentovarikkoa joka olisi Malmilla toiminut ja hoitanut maalaukset. MT-231:stä alkaen G-2:t tulivat Saksan varikolta Porista. Olivat käytettyjä korvauskoneita menetyksillemme. Esim. MT-240. Kone oli käytetty, mutta hiljattain (saksalaisten toimesta) peruskorjattu. Tähän koneeseen maalattiin suomalaiset tunnukset VL:lla, minkä kuittasi tehdyksi VL:n tarkastusosaston johtaja, pvm:llä 10.3.1944. G-6 (G-8) Mersut MT-401-513 olivat pääasiallisesti "kansallistettu" 2VL:n toimesta Kuorevedellä, mutta silloin kun torjuntataisteluja käytiin, toimi Lappeenrannassa ilmeisesti 2VL:n "haaraosasto", ainakin tarkastaja Niinimäki kuittaili maalaustyöt tehdyiksi, alkaen MT-431, 432, 433, 434..
Tein yllä olevan selosteen nopeasti. En ihmettelisi jos virheitä löytyy, korjataan ne sitten kun niistä huomautetaan.
Kertauksena: Ensimmäiset Mersumme "suomennettiin" Lentolaivue 34:ssä. Pääasiallinen Mersujen "ylimaalaaja" oli 2VL Kuorevesi, mutta Lappeenrannassa toimi lentokonetehtaan "haaraosasto" kiihkeimpien taistelujen aikana.
Tuosta harmaan maalin käytöstä Mersujemme maalauksesta olisi varmasti käyty kirjeenvaihtoa Ilmavoimien esikunnan/VL:n/joukko-osastojen välillä, sekä tehty luovutus-/maksu-asiakirjoja saksalaisten kanssa. Onko sellaisia näkynyt, vai onko kaikki lopulta pelkkää mutua.. Itselleni ei arkistojen koluamisesta huolimatta ole tällaisia papereita tullut nähtäväksi, siksi pysyn voimassa olleiden määräysten kannalla.
Tuossa linkatussa Mannisen artikkelissa kuitenkin sanotaan, että tuo ohjeen mukainen maalaus käytännössä jäi suurien korjausten ja uustuotannon yhteydessä käytetyksi, ja että paikkamaalauksessa käytettiin lähintä sopivaa värisävyä. Tiedolle ei ole lähdettä, mutta Suomen ilmailuhistoriallisessa lehdessä tuskin kuitenkaan aivan mutua.
Näinhän se juuri on. Mutta helpompaa olisi kun olisi joku standardi, mitä noudattaa. No, jääpä enemmän sitä taiteellista vapautta, johon voi vedota aina kun menee jotain pieleen… :)Jukka Luosujärvi kirjoitti:Pätisikö näihin maalaus dilemmoihin, jos se näyttää hyvältä, niin silloin se kuuluu siihen. Niin kuin on huomattu, esimerkiksi siipiä, moottoripellityksiä jne on surutta vaihdeltu sen kummemmin maalaamatta niitä uudestaan ja jos joku on pitänyt ylimaalata niin ainakin netissä/kirjoissa olevan kuvamateriaalin mukaan miltei kaikkia värejä on käytetty.
Jos ei kerran ole ehdotonta faktaa käytössä, niin silloin sujuvasti soveltaa ja jos joltain aikalaiselta tulee moite että ihan väärin tehty, niin korjaa sitten ohjeen mukaisesti.
Uustuotannossa, peruskorjauksessa, tai pahan vaurion jälkeisen korjauksen yhteydessä koneeseen tehtiin sotamaalaus. Tehtiinpä sellainen toisinaan myös osakorjauksen yhteydessä, esimerkkinä Keski-Suomen Ilmailumuseon Hurricane: Saksalaisvalmisteisilla väreillä tehty suomalainen sotamaalaus, joka ruiskutettu englantilaisen maalauksen päälle!
Mitä Mersujen peite-/paikkamaalauksiin tulee, niin tätä oliivivihreää oli reilusti tarjolla koska oli standardimaali, kun taas harmaa.. Jonkun kyllä täytyy todistaa sen puolesta, ei auta vaikka kuinka olisi harmaan värin kannattaja. Kuten aikaisemmin sanoin, en ole nähnyt paperia missä mainittaisiin esim. RLM 74:stä mitään.
Mitä Mersujen peite-/paikkamaalauksiin tulee, niin tätä oliivivihreää oli reilusti tarjolla koska oli standardimaali, kun taas harmaa.. Jonkun kyllä täytyy todistaa sen puolesta, ei auta vaikka kuinka olisi harmaan värin kannattaja. Kuten aikaisemmin sanoin, en ole nähnyt paperia missä mainittaisiin esim. RLM 74:stä mitään.
No kuten kirjoitin MT-452 palkkiristit oli maalattu yli harmaalla. Aivan selvästi näkyvissä kun aloitettiin valmistelu uudelleenmaalaamista varten Finnairin hangaari numero 5:ssä. Koneessa ei missään kohtaa olllut oliivinvihreää. Rapsutin skalpellilla kaikki maalikerrokset muutamasta kohdasta aina paljaaseen peltiin saakka. Toinen seikka joka kiinnitti huomioni oli se että RLM 02 ei ollut ensinkään spesifikaation mukainen sävyltään, Sävy oli hyvin lähellä jenkkien interrior greeniä, tämä sävy oli koneen MT-452 kainalopeltien alla ja siiven sisärakenteissa. Takarungon sisusta oli maalaamatonta eloksoitua alumiinia (kellertävää).
Tuossa Mannisen artikkelissa puhutaan Tikkurilan dicco-väreistä. Voit hyvin olla oikeassa siinä, että tarkkoja saksalaisia värejä ei ollut saatavilla. Ja onhan täysin mahdollista, että ko. MT-416:n väri ON oliivinvihreä. Sinänsä mielestäni suomalainen maalausohje, joka koskee koneiden maalaamista kokonaan suomalaiseen naamioväriin, ei tätä kuitenkaan osoita. Toisaalta Jarilla on ilmeisen vahvaa tietoa siitä, että harmaata ON ollut käytössä (jopa täsmälleen RLM 74?). Mielestäni kyseessä ei ole pelkästään fiksaatio harmaan värin puolesta.Raimo Heikkinen kirjoitti:Mitä Mersujen peite-/paikkamaalauksiin tulee, niin tätä oliivivihreää oli reilusti tarjolla koska oli standardimaali, kun taas harmaa.. Jonkun kyllä täytyy todistaa sen puolesta, ei auta vaikka kuinka olisi harmaan värin kannattaja. Kuten aikaisemmin sanoin, en ole nähnyt paperia missä mainittaisiin esim. RLM 74:stä mitään.
Jos tuo 13.6. maalausohje on lähetetty joukko-osastoille, lienee oletettava, että ne ovat myös maalauksesta jollain tavalla olleet vastuussa. Se, missä ja milloin maalaukset on sitten ehditty toteuttaa, on eri asia.
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.