Onnistuminen mallailussa

SpeechMan kirjoitti:

Tuli näitä juttuja lukiessa mieleen sellainen tunne joka joskus iskee, kun vääntää ja hieroo jotain detailia viimosen päälle hienoksi, niin lopullisessa mallissa se ei näy tai jos näkyy, niin kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota.

Kyllähän sitä toisinaan tulee nähtyä hirmuinen vaiva jonkin yksityiskohdan kanssa, vaikka tietää ettei siihen kukaan kiinnitä huomiota. Tai korkeintaan sellainen huomaa eron, joka on rakentanut saman mallin. Itseasiassa olenkin ajatellut, että silloin tietää tehneensä hyvin, kun kukaan ei kiinnitä siihen huomiota. Tällä tarkoitan esim. että jos tekee jonkun sarjasta puuttuvan yksityiskohdan/osan skrätsinä tarpeeksi hyvin, niin siihen ei yleensä muut kiinnitä kummempaa huomiota. Huonosti tehtyyn muutokseen silmä tarttuu helpommin. Suuremmissa kilpailuissa ymmärtääkseni tuomaristo on jo sen verran kokeneempaa sakkia, että osaavat huomata/arvostaa sellaista, mikä jää keskivertomulkaisijalta näkemättä. Mutta se on vain bonusta. Tärkeintä ainakin minulle on se, että itse tietää tehneensä hyvin, huomaavatpa muut sen tai eivät.

Hyvin tehdyt parannukset nostavat mallin yleistä ilmettä paljon parempaan suuntaan vaikkei kukaan osaisikaan hahmottaa, että mitä on muutettu. Ainakin minusta.

Sehän on juuri sitä, että itse tietää yrittäneensä. Se on minun mielestä juuri mallailun idea. Keskittymiskyvyn ja tarkkuuden oppiminen. Omassa projektissani,B-29, yritin tehdä sisäosat mahdollisimman tarkkaan. Taitojeni rajalla. Mitä siitä jäi näkyviin. Kuvat, melkein kaikki sisäosat meni peittoon. minä tiedän että ne on tehty.

"Hullu ei huomaa, viisas ei virka mittän"

Minunkin mielestäni asia on juuri niinkuin Jukka sanoi.