Erilaisista styreeni ym. levyistä rakentelua??

Petri Sallinen kirjoitti:

J Pokki kirjoitti:

Mikä mahtaisi olla hyvä pöytäsaha? Vanhat unimatit ehkä, mutta onko kellään muita kokemuksia hyvästä pöytä(pyörö)sahasta jonka kierrokset saa niin alas ettei styreeni sula?

Unimat on tietty siinä mielessä erinomainen ratkaisu, että vetohihnojen paikkoja vaihtamalla voidaan vaikuttaa pyörimisnopeuteen. Näitä koneita liikkuu melko hyvin netissä käytettyinäkin.

Tällaisesta kai puhe?



Itse sanoisin kyllä että aika heikosti järkihintaan löytyy Unimatteja, jos vaikka eBayta katselee. Lisäksi on tuurista kiinni saako sieltä sitten hyväkuntoisen laitteen. Itselläni kävi kait tuuri kun onnistuin tuollaisen jotenkin inhimilliseen hintaan bongaamaan. Lisäksi lisävarusteita on hankala löytää nykyään, ainakaan erilaisia sahaustyökaluja ei enää valmisteta, vaikka itse konetta vielä valmistetaankin?

Petteri Nyholm kirjoitti:

Itse sanoisin kyllä että aika heikosti järkihintaan löytyy Unimatteja, jos vaikka eBayta katselee. Lisäksi on tuurista kiinni saako sieltä sitten hyväkuntoisen laitteen. Itselläni kävi kait tuuri kun onnistuin tuollaisen jotenkin inhimilliseen hintaan bongaamaan. Lisäksi lisävarusteita on hankala löytää nykyään, ainakaan erilaisia sahaustyökaluja ei enää valmisteta, vaikka itse konetta vielä valmistetaankin?

Riippuu tietenkin siitä, mitä itse kukin pitää järkihintana — satasien investoinneista aina on kyse, kun tällaisia laitteita ollaan hankkimassa (lisävarusteista riippuen). Unimattejakin on monenlaisia ja niiden arvostus vaihtelee. Kuvan perusteella laitteesi lienee Unimat3. Unimat SL on vanhempi ja heikommin arvostettu laite, koska siinä on taipumiselle alttiit tankojohteet. Sen sirkkelipöytä sen sijaan on parempi kuin kolmosessa. SL-laitteita kannattaa googlella hakea, koska ne ovat yleensä "edullisia". Unimatin arvostus ylipäätään ei ole koskaan ollut kovin korkealla — muihin valmistajiin verrattuna Unimat on myös kallis ja monet sen sovitteista epästandardeja. Uudemmat valmistajat noudattavat sovitteissaan standardeja, joten eri valmistajien lisälaitteet sopivat yleensä ristiiin. Jos Unimatteja ei löydy markkinoilta, niin sitten kannatta tsekata muut valmistajat, kuten MicroLux tai Sherlain.

Tukholman Clas Ohlssonilta ostin taannoin Unimatin kopion erittäin edullisesti - paitsi, että moottori on parempi kuin aidossa Unimatissa ja siinä on kaksi nopeusaluetta.


Unimat SL ja siihen liitetty sirkkelipöytä näyttää tällaiselta. Sirkkelin ohjaimissa olisi paljonkin parantamisen varaa, mutta sahausjälki on erinomaista. Laite lienee peräisin jostain 1960-luvun alusta — sen alkuperäinen moottori on palanut jo aikaa sitten, mutta hihnavetoiseen vehkeeseen on melko helppo asentaa melkein mitä tahansa moottori.

Petri Sallinen kirjoitti:

Unimattejakin on monenlaisia ja niiden arvostus vaihtelee. Kuvan perusteella laitteesi lienee Unimat3. Unimat SL on vanhempi ja heikommin arvostettu laite, koska siinä on taipumiselle alttiit tankojohteet. Sen sirkkelipöytä sen sijaan on parempi kuin kolmosessa. SL-laitteita kannattaa googlella hakea, koska ne ovat yleensä "edullisia". Unimatin arvostus ylipäätään ei ole koskaan ollut kovin korkealla — muihin valmistajiin verrattuna Unimat on myös kallis ja monet sen sovitteista epästandardeja. Uudemmat valmistajat noudattavat sovitteissaan standardeja, joten eri valmistajien lisälaitteet sopivat yleensä ristiiin. Jos Unimatteja ei löydy markkinoilta, niin sitten kannatta tsekata muut valmistajat, kuten MicroLux tai Sherlain.

Sherlineä varmaan tarkoitat? Itsekin sellaista kuolasin ensin, paljon enemmän kuin Unimatteja, mutta eipä noita Sherlinejä käytettynä löytynyt Jenkkien ulkopuolelta ja eivät taatusti halvemmaksi ainakaan tule kuin käytetyt Unimatit. Pitää nimittäin mukaan laskea verot (23%), tullit (sorveille jotain 3-4% jos oikein muistan) ja ei ne toimituskulutkaan ihan pienet sieltä ole.

Lisäksi isommilla koneilla sorvaillut kaveri kun näki että Sherilinessä on runko alumiinia niin ei oikein lämmennyt ajatukselle, vaikka kaiketi hyvä maineinen kone onkin.

Microlux taisi olla Mikro-Markin laite? siihen en tutustunut paremmin, ainakin Mikro-Markin hartsi on kuraa :-(

Clisbyn edukas pikkusorvi oli kans kiinnostava mutta sitä ei taideta valmistaa enää, harmi kyllä. Ja on se nyt hiukan turhan pieni jo, kärkiväli jotain 10 sentin tienoilla?

Nykyiset lähinnä muovailuvahan sorvailuun soveltuvat muovi-Unimatit ovat varmasti vienyt osittain mainetta vanhoiltakin, vielä Emcon Itävallassa valmistamilta laitteilta. Mainetta pilasi myös valmistuksen siirtäminen Taiwaniin 90-luvulla, laatu kuulemma laski dramaattisesti. Nykyään pitäisi laadun olla jo ihan OK, esim. nuo MJ-189 sorvit on samassa puljussa pyöräytetty kuin tuplahintaiset Emcot. Kummaa on sekin ettei koneeseen ole vuosien varrella tehoa lisätty yhtään, tällaisenaan ihan sopiva jyrsinpäähän kone mutta sorville turhan hintelä.

Tämä oma laite nyt tuli varustemääräänsä (+metallinen kuljetuslaatikko ja pari kirjaa) nähden lopulta suorastaan halvalla. Varsinkin kun nyt ei tarvitse miettiä jyrsimen hankkimista erikseen eikä metsästellä muitakaan varusteita. Ei nuo koneet kumminkaan itsessään mahdottomia maksa mutta kun sitten tarvitsee alkaa keräämään erikseen varusteita, 4-leukaistukkaa, poraistukkaa, kääntökelkkaa, jyrsinpäätä jne. niin alkaapahan kummasti hintaa kertyä, riippumatta siitä onko ns. merkkikone vai kiinanihme…

Petri Sallinen kirjoitti:

Tukholman Clas Ohlssonilta ostin taannoin Unimatin kopion erittäin edullisesti - paitsi, että moottori on parempi kuin aidossa Unimatissa ja siinä on kaksi nopeusaluetta.

Onko tuossa samat köykäiset vajaa 100 W tehoa, vanhakin kone on kaksinopeuksinen. Tosin meikäläisen yksilössä tuli mukana portaaton nopeuden säädin.

Meni nyt hieman OT:ksi, sorry!

Petteri Nyholm kirjoitti:

Meni nyt hieman OT:ksi, sorry!

Joo mut meikäläiselle, näistä suunnilleen yhtään mitään tietävälle, mielenkiintoista luettavaa.

Petteri Nyholm kirjoitti:

Onko tuossa samat köykäiset vajaa 100 W tehoa, vanhakin kone on kaksinopeuksinen. Tosin meikäläisen yksilössä tuli mukana portaaton nopeuden säädin.

Unimatit ja niiden kopiot on tarkoitettu melko keveisiin hommiin - eihän tuossa MJ-189:ssä ole tehoa kuin alle sata wattia. Hinta kertoo suoraan laitteen tarkkuuden ja tehon. Työkalu tietty on syytä valita sen mukaan, mitä sillä on tarkoitus tehdä - turha maksaa sellaisesta, mitä ei tarvitse. Unimatin sirkkelipöytää tarkempi masiina on kyllä alkanut himottaa - sellainen, jossa syöttötaso on liikkuva ja herkästi laakeroitu, jolloin sahattavan osan voisi kiinnittää siihen. Onhan niitä, mutta tonneja on pistettävä lavaan pelkästä tarkasta sirkkelistä. Vanha metalliladelmien sahaamiseen tarkoitettu sirkkeli olisi kova sana, mutta ne ovat hävinneet kirjapainoista jo aikaa sitten. Kerran olen sellaisen nähnyt, mutta romuiksihan ne suurimmaksi osaksi joutuivat, kun kirjapainot siirtyivät ladoladontaan.

Pienoisrautatienäyttelyissä Englannissa näkee yleensä työnäytöksissä hemmoja, jotka työstävät höyryllä toimiviin malleihinsä osan kuin osan pajassaan. Hemmoilla on lehtikin, joka on ilmestynty melko pitkään. Ohessa linkki lehden sivuille. www.model-engineer.co.uk

Ohessa myös muita kiinnostavia linkkejä aiheesta
www.deansphotographica.com/machining/taig/soigotataig.html
www.cartertools.com
www.taigtools.com
www.peatol.co.uk
www.myhobbystore.co.uk/product/19257/book-43-the-mini-lathe-by-dave-fenner-wps
www.chesteruk.net

Tämä keskustelu on kyllä nyt lähtenyt rönsyilemään pahasti tuonne pikkusorvien maailmaan. Palataksemme takaisin aiheeseen, mistä löytää hyvä sirkkeli styreenimuovin sahaamiseen, ei näistä mistään juuri apua ole.

Ittellä on aikojen saatossa ollut tuollainen Unimat SL ja Sherline, jotka olivat hyviä koneita pienoismallihommiin. Unimatin lisävarusteena saatavalla sirkkelipöydällä tuli monet osat sahattua, mutta ei silläkään saanut muovia sulamatta sahattua vaikka valitsi remmivälityksistä niitä hitaimpia. Sherlinellä ei sirkkeliä ollut saatavilla ollenkaan. Muuten kyllä loistava hiljainen ja tarkka sorvi. Taig (Englannissa Peatol) on sekin pelkkä sorvi, ilman kovin kummoisia lisätarvikkeita. Nuo Mini Lathet ovat Kiinassa ja Taiwanissa monessa eri tehtaassa tehtyjä toistensa kopioita joihin minun tietääkseni ei saa sirkkelipöytiä.
Tuli myös aikanaan tilattua monen vuoden ajan tuota Model Engineer lehteä, mutta kyllästyin siihen kun on niin täynnä noita höyryveturiartikkeleita. Parempi minusta on sen sisarlehti Model Engineer`s Workshop, jota tilailen edelleen.

Elikkä edelleenkin peräänkuuluttaisin muovihommiin sopivia sirkkeleitä joihin saa tarkat ohjurit ja joilla muovilevyn sahaaminen onnistuisi hyvin. Tuo Fohrmannin saha vaikuttaisi toistaiseksi parhaalta vaihtoehdolta. Siinä näyttäisi olevan myös tuo Petrin mainitsema liukupöytäkin. Täytyy varmaan mennä vakoilemaan ammattilaisten laitteita millä noita muovilevyjä sahailevat. Epäilen kyllä kovasti että niitä sirkkeleitä ei aivan pikkurahalla ostella, vaan tiskiin joutuu lyömään kymmeniä- jollei satoja tuhansia.

Oliskohan tästä miniatyyrisirkkelistä apua:
Micro-Precision Table Saw: www.preac.com/table_saw.htm
Ymmärtääkseni puulaivamallareiden suosima laite tuolla rapakon takana.
Firman omalla sivulla ei vehkeen hintaa anneta, mutta www.naturecoast.com/hobby/psaw.htm kertoo. etttä hintaluokka on 365--395 taalaa pöydän koon mukaan.
Lisävarustelistassa löytyy muovilevyille "slow speed pulley", jolla kierrokset putoaa 2000 kierrokseen

www.tomwalden.name/Articles/TomsToolBox08February.pdf

Petri Sallinen kirjoitti:

Polystyreenilevyn paloittelu murtamalla tuottaa aina epätarkan lopputuloksen, jolloin työstämistä ja siistimistä jää runsaasti. Mattoveitsellä tai askarteluveitsellä leikkaaminen ja sen jälkeen levyn katkaiseminen taittamalla ei tuota pystysuoraa leikkauspintaa — leikkauspinta on hallitsemattomasti johonkin suuntaan vino.

Halpa konsti tästä riesasta pääsemiseen on hioa leikkaussauma suoraksi kalikkaan liimattua hiomapaperia vasten. Pari, kolme vetäisyä yleensä riittää.
Tulee ainakin halvemmaksi kuin satojen eurojen erikoissirkkeli.

Vesa Lähteenmäki kirjoitti:

Oliskohan tästä miniatyyrisirkkelistä apua:
www.tomwalden.name/Articles/TomsToolBox08February.pdf

Tuolla viimeisessä linkissä mainittu Byrnes Table Saw voisi olla kokeilun väärti. www.byrnesmodelmachines.com/index.html?id_mm=1122MM374172 Siinä kun näyttää olevan mikrometrillä varustettu halkaisuohjain. Tosin kierroslukualueesta en löytänyt mitään mainintaa. Ja tekstit hehkuttaa vaan puun sahaamista, muovista ei puhuta mitään.
Mutta kalliitahan nämä ovat. Täytyy vaan sahailla tuolla Proxxonilla, tai sitten tehdä itselle sellainen kone kuin haluaa. Moottoriksi vois hankkia harjattoman ulkopyörijä-tasavirtamoottorin, niistä kun saa tehoja melkein kuinka paljon vaan ja kierrosluvun säätöalue on erittäin laaja.
Mutta hyvä konsti on myös tuo Pasin mainitsema old school menetelmä: kalikka ja hiomapaperi. Näissä hommissahan ei yleensä ole kiire.