Mallailu ja ns. muoti-ilmiöt

Eikä ruostukkaan näköjään autiomaassa.:) Oispa kiva tietää kauanko toi vaunu on ollut palveluksessa Irakissa(?).

www.racingz.com/content/view/23/40/ Osaa ne saksalaisetkin. Afganistanissa kuvattuja Fuchseja. Pölyn antama naamiointi ja työkalut aivan ruosteessa.

Kannattaa tietysti muistaa, että se mikä sopii panssarivaunun vanhennukseen, ei välttämättä sovi lentokoneeseen. Monet lentokoneissa käytettävät tekniikat ovat tulleet tankkipuolelta, ja tässä mennään metsään.

Juha K kirjoitti:

Kannattaa tietysti muistaa, että se mikä sopii panssarivaunun vanhennukseen, ei välttämättä sovi lentokoneeseen. Monet lentokoneissa käytettävät tekniikat ovat tulleet tankkipuolelta, ja tässä mennään metsään.

Ei kai mikään mallailutekniikka sinänsä ole vain kalustolle tai lekoille… telaktjujen hapottaminen kotikonstein voisi olla yksi, mutta:



mallailutekniikan aikaansaama lopputulos voi olla sopimaton tai sopiva molemmille, oli kyseinen tekniikka melkein mikä tahansa.

/marko

Suosittelen kaikille mallareille tutustumista LeR 4: Keskinen & Stenman. LeLv 42, 44, 46, 48 -teokseen. Opuksessa on kohtuullinen määrä lähikuvia suomalaisista pommikoneista. Ohessa muutama havainto.

1) Värirajat. Naamiomaalattujen aluiden reunat ovat usein, mutta ei aina, tummempia kuin keskiosat. Syynä on mitä ilmeisemmin se, että naamiokuvion rajat maalataan ensin jolloin maalikerros reunoilla on paksumpi. Luultavasti korealaisen vaunun kohdalla syy on sama vaikka raja onkin maalattu ruiskulla. Väriero tulee selvemmin näkyviin maalipinnan ikääntyessä.

2) Kaikki paneelirajat eivät ole selvästi näkyvissä. Sen sijaan vähänkin vanhemmassa koneessa maali karisee niittien ympäriltä ja niittien reunoista paljastaen metallin värin. Syynä ilmiöön on ilmeisesti metallin laajeneminen ja supistuminen lämpötilojen vaihdellessa, jolloin myös maalipinta elää ja vähitellen irtoaa niittien ympäriltä. Efektin jäljitteleminen uskottavasti mallissa on vaikeaa. Litkuttamalla paneelien rajat tummalla värillä ja kuivapensselöimällä reunat vaalella värillä saavuttaa kuitenkin aika hyvin saman vaikutelman. 1:32 mittakaavassa niittien kulumaa voisi ehkä jo yrittää maalata.

Paneelirajat voivat näkyä selvästi monin paikoin. Erityisesti näin on asian laita, jos paneelit menevät hiukan päällekkäin tai rako niiden välissä on suuri.

3) Suomalaisissa(kin) koneissa maali on joissakin tapauksissa kulunut pois ja paljastanut metallipinnan. LeR 4 -kirjassa on kuva esim. Blenheim tiedustelukoneesta, jonka torniampumon ympäriltä maali on kulunut pois n. 2 neliön alalta. Kuva on vuodelta 1942.

4) Koneiden maalipinta saattaa olla monikerroksinen, jolloin päällimmäisen värin irtoaminen paljastaa edellisen värin. Tämä ilmiö näkyy erityisesti sotasaaliskoneissa.

5) Vanhat tunnukset näkyvät lähes aina uuden maalauksen läpi. Näin erityisesti JU-88 ja Do-17 Z koneissa. Tämä myös näkyy jopa kaukaa otetuista valokuvista eli se sopii tehokeinoksi pieneenkin mittakaavaan.

6) Maalipinnat ovat yleensä aina likaisia. Niissä on tahroja, pölyä, juovia, viivoja, naarmuja, vaurionpaikkausmaalausta ja mitä lie.

7) Maalipinta on virheetön tai lähes virheetön vain koneissa, jotka ovat juuri tulleet lentokonetehtaalta huollosta.

Ylipäätään tulee muistaa, että mallin maalaus on aina illuusio. Siinä pyritään kuvaamaan kohde siten, että katsojalle syntyy mielikuva esikuvasta. Tämä ei tarkoita mallin maalaamista viimeistä piirtoa myöten uskollisesti esikuvansa mukaan. Se ei myöskään tarkoita, että kaikkien efektien pitäisi olla mittakaavassa. Kunnon illuusion tavoin maaluksen tulee korostaa joitakin piirteitä ja pehmentää tai hävittää toisia. Mallarin/taiteilijan kyvyt illuusion luomisessa loppuviimeksi määrittelevät kuinka hyvin työ onnistuu. Ei Rembrandtkaan kohteidensa kaikkia piirteitä kuvannut samalla tarkkuudella vaan korosti joitakin muiden kustannuksella. Ja kuitenkin "uhri" on hyvin tunnistettavissa. Ja valo ja varjo ne vasta Rembrandtilla pelasivatkin…

Toisaalta ei kannata jäädä jumiin pelkästään yhteen koulukuntaan. Jos esimerkiksi tietää, että mallia ei koskaan tulla katsomaan läheltä pointillismi voi olla realismia parempi lähestymsitapa. Miksi maalata malli pikkutarkasti, kun katsoja ei ikinä pääse näkemään lopputulosta läheltä? Toisaalta jos malli on maalattu ensisijaisesti valokuvaamista varten, niin silloin on parasta pyrkiä mahdollisimman suureen mittakaavatarkkuuteen myös maalauksessa. Kameran lähilinssi paljastaa armottomasti kaiken.

Mittakaava pitää myös ottaa huomioon. Pelkistetysti: mitä pienempi mittakaava, sitä vähemmän mutta korostetumpia efektejä.

JariL kirjoitti:

1) Värirajat. Naamiomaalattujen aluiden reunat ovat usein, mutta ei aina, tummempia kuin keskiosat. Syynä on mitä ilmeisemmin se, että naamiokuvion rajat maalataan ensin jolloin maalikerros reunoilla on paksumpi. Luultavasti korealaisen vaunun kohdalla syy on sama vaikka raja onkin maalattu ruiskulla. Väriero tulee selvemmin näkyviin maalipinnan ikääntyessä.

Samansuuntaisia arvelen. Tuossa näyttäisi vielä vähän siltä, että vihreän värirajan alta kuultava riskea saa ko. alueen näyttämään tummemmalta.

Kiinnitin tuossa korealaisvaunukuvassa huomiota tuohon pieneen saranoituun kanteen luukun vieressä. Varjot saavat sen näyttämään erottumaan selvästi taustastaan, mutta väittäisin, että pienoismallissa ko. osa ei erottuisi taustastaan noin hyvin sellaisenaan ilman pintakäsittelyllä aikaansaatua varjostus-illuusiota.

JariL kirjoitti:

6) Maalipinnat ovat yleensä aina likaisia. Niissä on tahroja, pölyä, juovia, viivoja, naarmuja, vaurionpaikkausmaalausta ja mitä lie.

7) Maalipinta on virheetön tai lähes virheetön vain koneissa, jotka ovat juuri tulleet lentokonetehtaalta huollosta.

Kokonaan toinen juttu on, kuinka suuri osa pinnan virheellisyyksistä on toteutettavissa realistisesti pienoismalleissa, etenkään pienemmissä mittakaavoissa.

Lainaus:

Ylipäätään tulee muistaa, että mallin maalaus on aina illuusio. Siinä pyritään kuvaamaan kohde siten, että katsojalle syntyy mielikuva esikuvasta. Tämä ei tarkoita mallin maalaamista viimeistä piirtoa myöten uskollisesti esikuvansa mukaan. Se ei myöskään tarkoita, että kaikkien efektien pitäisi olla mittakaavassa.

Totta, mutta toisaalta tässä päästään myös muoti-ilmiöiden lähtöpisteeseen. Jos mallareiden keskuuteen leviää laajalle käsitys, että jokin tietty efekti saa näyttämään mallin paremmalta, jopa oikeammalta, vaikka efekti ei ole realistinen niin silloin voi minusta hyvällä syyllä puhua muoti-ilmiöstä. Paneelirajojen ylikorostaminen on edelleen erinomainen esimerkki tästä. Eihän siinä mitään jos joku tykkää sitä omissa malleissaan tehdä, mutta harhateille lähdetään siinä vaiheessa kun tämä muuttuu vaatimukseksi kaikille malleille. Toisaalta jos hyväksytään se, etteivät efektit ole mittakaavassa niin niitä on vaikea myöskään vaatia realistisuuden perusteella vaikka usein juuri niin tehdään.

MikkoHeikkinen kirjoitti:

Eikä ruostukkaan näköjään autiomaassa.:) Oispa kiva tietää kauanko toi vaunu on ollut palveluksessa Irakissa(?).

Merijalkaväen vaunu. Olisiko ollut pidemmänpuoleisella laivamatkalla ja/tai osallistunut johonkin amfibio-operaatioon ja altistunut suolavedelle? Kohtalaisen rujon näköinen vaunu, kieltämättä. Mikäli Generation Kill-minisarjaan ja -kirjaan on uskomista, ilmiö on sangen yleinen USMC:n kaluston kanssa.

MikkoHeikkinen kirjoitti:

http://www.racingz.com/content/view/23/40/ Osaa ne saksalaisetkin. Afganistanissa kuvattuja Fuchseja. Pölyn antama naamiointi ja työkalut aivan ruosteessa.

Jep. Kannattaa kuitenkin huomata, että pioneerityökaluja ja yleistä kuraisuutta lukuunottamatta varsinaiset maalipinnan vauriot ovat kohtalaisen vähäisiä verrattuna siihen, mitä monissa malleissa näkee. Ambulanssivaunun kansallisuustunnuksen kohdalta tosin koko maalipinta näyttäisi rupeamaan hilseilemään isoina levyinä. Ja ihan kuin kylkilevyjen taitoskohtaa olisi tilkitty jeesusteipillä ja maalattu päälle?