Nyt on sitten ehkä parempi päästää vähän paineita pihalle.
Aika ajoinhan joku luovahullu kehittää aina jonkun "maailmaa mullistavan" mallailu tekniikan. Hyvä näin, näinhän päästään aina kehityksessä eteenpäin kohti entistä näyttävämpiä ja realistisempia malleja.
Asia mitä en ymmärrä on se, miksi jotkut torppaavat nämä tekniikat epärealistisiksi tai vain ohimeneviksi muoti-ilmiöiksi?
Muistaneeko vielä joku aikaa jolloin ainoa säistämis/vanhentamistekniikka oli kuivasively ja litkutus? Eiköhan silloinkin jotkut pitäneet meteliä että nuo ovat epärealistisia ja ohimeneviä muoti-ilmiöitä. Tuolloin mallit piti maalata juuri täsmälleen oikealla värisävyllä ilman sävyeroja, värit katsottiin lähes aina tarkalleen värikartoista eikä omaan värisilmään taidettu luottaa. Eipä siihen taideta vieläkään oikein luottaa.
Nyt on siis menossa jälleen muutamien tekniikoiden "etsikko aika" jolloin nuo hakevat uomiaan ja hioutuvat käyttöön.
Eiköhän näitä "ohimeneviä muoti-ilmiöitä" ole nykyisin jo ihan jokaisella? Kännykät, läppärit, GPS…
Joten, itse ainakin pyrin hakemaan itselleni sopivimmat tekniikat ja yritän kehittää niitä. Toisinaan myös on hauska yrittää myöskin jotain uutta, sehän tästä mallailusta tekeekin hauskaa.
Esitänkin siis näin ollen ensi vuotta koskien haasteen. Jokainen edes YRITTÄÄ kokeilla jotain itselleen uutta tekniikkaa mallailussa.
Tuo Markon 112 on aivan loistava rakennusblogi ja samaisesta aiheesta uusimmassa Mallixissa.
Komppaan kans tuota väitettä, että uusia tekniikoita on hyvä kokeilla ja oppia. Muuten mallailu polkee paikoillaan jos ei testaile mitään ja luottaa siihen värikartan antamaan väriin vain. Mallailusilmää pitää olla.
Jep jep jokaisessa mallissa tulee kokeiltua jotain uutta tekniikkaa tai sitten vanhaa tekniikkaa uudella tavalla. Usein tulee kokeiltua asioita hetken mielijohteesta, toisinaan lopputulos toimii ja jos ei toimi, jatkan kohteen työstämistä, kunnes olen tyytyväinen. En juurikaan viitsi paneutua mallarikollegoiden neuvoihin, kuinka jotkut litkutukset, pölytykset, värihuuhtelut jne. pitäisi "oikeaoppisesti" tehdä. Yleensä minulla on mielessäni valmiina tietty lopputulos, johon sitten pyrin keinoista välittämättä. Kuten olen ennenkin sanonut: vain lopputuloksella on merkitystä.
Juuri nyt rakennan Lindbergin pääkalloa 1:1, ja tutustun lähemmin tuohon väripesun maailmaan. Komppailen Pekka Muikkua omalta osin siinä, että välillä mennään outojakin polkuja pitkin, jotta haluttuun lopputulokseen pääsisi. =) Joskus onnistuu, joskus ei. Ehdottomasti koen useiden eri tekniikoiden ja kikkojen olevan mallailua rikastuttava asia ja otankin haasteen vastaan ja ensi vuonna yritän tuota modulointia jonkun mallin tiimoilta. Näyttää pirun hienolta varsinkin tuossa tankkien teossa.
Pekka Muikku kirjoitti:
Kuten olen ennenkin sanonut: vain lopputuloksella on merkitystä.
Hyvin sanottu ;-)
Jaakko Pihlaja kirjoitti:
Asia mitä en ymmärrä on se, miksi jotkut torppaavat nämä tekniikat epärealistisiksi tai vain ohimeneviksi muoti-ilmiöiksi?
Muutosvastarintaa. Tosin nyt pitää huomioida, että kyllä mallailussakin on muoti-ilmiöitä. Omasta mielestäni tämä näkyy parhaiten näiden uusien tekniikoiden ylikäyttönä.
Näin tehdään Jaakko. Tuossa Dragonin Jagdpanzerissa on tullut juotettua etsiosia yhteen ja ensimmäistä kertaa kokeilussa Model Kastenin toimivat telat.
Kalle Rantanen kirjoitti:
mallailussakin on muoti-ilmiöitä. Omasta mielestäni tämä näkyy parhaiten näiden uusien tekniikoiden ylikäyttönä.
Ja myös siinä, että ne ovat "pakollisia". Itse koen ikävänä sen, kun välillä huomaa nuorten aloittelevien mallareiden teksteistä, että he katsovat litkutuksen ja pölytyksen olevan yhtä pakollista, kuin liimaaminen ja maalaaminen.
Kun ei malteta edetä askel askeleelta, vaan tavallaan yritetään juosta, vaikkei vielä osata kunnolla edes kävellä, menevät tekniikat ja muut sekaisin; esim. mallia pölytetään kuivasivelytekniikalla, jolloin käytännössä pöly jää sinne, missä sitä pitäisi vähiten olla.
Tässä kun on rakennellut malleja noin toista kymmentä vuotta, niin sitä huomaakin kuinka vähän tässä itseasiassa osaakaan. Mikään rakentamani malli ei ole edelleenkään täydellinen, mutta silti kun kokeilen eri työvaiheita eri järjestyksessä tai eri sävyillä lopputulos paranee kokoajan.
Siinä vaiheessa kun mallari sanoo että on rakentanut täydellisen mallin, oppiminen loppuu.
Keskustelut 
