Pienoismallit.net

Mallien valokuvausvinkkejä

Pienoismallien valokuvaaminen on kisällilaji, jossa jokaisella on omat kikkansa. Tässä muutama peruskikka, joilla pääsee pitkälle:

1. Digikompaktikamera
Kuvaus aina puoliautomatiikalla (A), jolloin kuvaaja säätää aukon ja kamera ajan. Käytä aina pienintä mahdollista aukkoa. "Ennen vanhaan" tavallisin pienin digkompaktikameran aukko oli f8, joissain harvoissa oli f11. (Mikä mahtaa olla tilanne nyt?). Kun kameraa hankkii, niin kannattaa korostaa sitä, että sillä on tarkoitus kuvata pienoismalleja.
Aina pienin mahdollinen ISO-lukema, niin kohinat jäävät vähäisiksi.
Makrokuvausasento (supermakrot monasti vääristävät kuvaa laidoilta). Tätä tosin on kokeiltava, koska kameroissa on suuria eroja.
Aina jalusta tai sitten kamera pöydälle mallin eteen.
Laukaisu aina itselaukaisijalla.
Lisävaloa erillisillä lampuilla (pöytälamppu käy hyvin, kontrastia saa vähemmäksi kietaisemalla lampun ympärlle leivinpaperin)
Valkotasapainon säätäminen "käsisäädöllä" eli valkoista paperia kuvaamalla ennen kuvaussession alkua.
Pikselimäärä yksin ei kerro kaikkea - yhtä olennaista on kennon koko. "Vähän" pikseleitä ja suuri kenno voi olla yhtä hyvä kuin "enemmän" pikseleitä ja pieni kenno.
Oheisten kansioiden kuvat on kuvattu "ikivanhalla" digikompaktilla - nykymittapuun mukaan varhaankin täysin mopolla. Mittakaava rautatieaiheissa kuvissa on vain 1:87, eli kohteet ovat melko pieniä. Kyseessä on Fujin FinePix S602Zoom (onkohan tästä uusittua versiota?). Pikseleitä siinä on ruhtinaalliset 3,1 megaa, mutta kenno ja optiikka ovat hyvät - mielestäni erinomaiset ja siksi kamera on yhä käyttökelpoinen. Kuvaussäädöt otoksissa ovat: f11, A-puoliautomatiikka, makroasento, ISO 160 (pienin mahdollinen), itselaukaisin, kamera mallin edessä pöydällä ja vallitseva valo. Huutonetissä tällaisia kameroista on myyty viime aikoina 90 eurolla.

www.pienoismallit.net/galleria/malli_3392/
www.pienoismallit.net/galleria/malli_3390/
www.pienoismallit.net/galleria/malli_3525/

2. Järjestelmäkamera
Mieluiten sellainen runko, jossa on täyskokoinen kenno (ei tule polttovälimuutoksia). Halvin tällainen amatöörimalli lienee Canonin EOS 5D.
Mieluiten kiinteäpolttovälinen putki zoomin sijaan.
Mieluiten makroputki, esimerkiksi 50 mm tai joku laajakulmaisempi.
Himmennys aina tappiin, eli pienin mahdollinen aukko - käytännössä luokkaa f22 tai f32 putkesta riippuen. Valovoimaisuudella ei ole merkitystä, koska pienoismallipuuhissa ei pahemmin tarvita suuria aukkoja. Zoomeissa pienin aukko ei yleensä ole yhtä pieni kuin kiinteäpolttovälisissä. Zoomin optiset ominaisuudetkaan eivät rakenteellisista syistä ole välttämättä yhtä hyvät kuin kiinteäpolttovälisissä.
Aika joko käsin tai kameran suorittamana (puoliautomatiikka).
ISO 100 tai korkeintaan ISO 400.
Kohteen valotusta kannattaa korjailla ylivalottamalla puolen aukon askelin, jopa kahteen aukkoon asti. Tausta saattaa palaa puhki, mutta se ei aina haittaa - oleellista on se, että itse mallin ykstityiskohdat toistuvat. Lopputuloksen näkee tietty kokeilemalla.
Lyhestä loittorenkaasta voi olla joskus apua.
Muut seikat kuten kompaktikameralla kuvattaessa.

Jos rahat vielä riittävät, niin laajakulmainen tai normaalipolttovälinen tilt and shift -putki on pienoismallikuvauksissa ehdoton - ja kallis - apuväline.

3. Perspektiivi
Lähtökohtaisesti kannattaa aina kuvata pienoismalliperspektiivistä, eli siitä tasosta, jossa pienoismalliukkelikin seisoo. Lintuperspektiivi antaa "lelumaisen" fiiliksen - ellei sitten haluta kuvata mallin yksityiskohtia ylhäältä. Pienoismalliperspektiivi näyttää myös parhaiten kameran kyvyt - tai puutteet erityisesti syvyysterävyysalueella. Kannattaa etsiä optimaalinen etäisyys kokeilemalla: ei liian lähelle, mutta ei liian kauaksi. Muistikortilla tila ei maksa mitään, joten runsaasti kokeiluja eri etäisyyksiltä ja eri korkeudelta.

Yleensä esikuvanmukaisempi fiilis tulee, kun malleja kuvataan laajakulmaputkilla tai korkeintaan normaaliputkilla. Tämä toteamus on tosin jo mielipide.
Sen verran vielä tuohon Petrin ansiokkaaseen opastukseen, eli että syvyysterävyysalue jakautuu 2/3 tarkennuspisteen etupuolelle (tarkennuspisteestä eteenpäin) ja 1/3 sen takapuolelle, eli kuvaajaan päin.
Syvyysterävyysalue on samalla aukolla sitä suurempi mitä lyhyemmällä polttovälillä kuvataan, niinpä pienikokoisten kennojen lyhyemmät polttovälit tuottavat suuremman syvyysterävyysalueen kuin vaikkapa puolikoon (APS) kennon tai vielä selvästi suuremman kuin täysi kinokoon kenno.
Yksi suurimmista haitoista pienillä kennoilla on juuri tuo Petrin mainitsema kohina.
Luonnollinen kuvakulma on kuulemma ns. normaaliobjektiivin kuvakulma, mutta se ei ole koko totuus. Ihminen on melkoisen sopeutuvainen ja kuvittelee näkevänsä laajakulmaisemmin kuin ihan oikeasti terävänä näkee.
Tästä syystä laajakulmaisemmat objektiivitkin antavat ihan oikean vaikutelman kunhan ei mennä kinokoossa 28mm polttoväliä lyhyempiin superlaajakulmiin. Aika harvalla tosin on käytössään selvästi laajakulmaisempia laseja kuin juuri tuo kinokoon 28mm vastaava polttoväli.
Olen ajatellut nyt hankkia tuohon valaisimeeni, jonka avulla mallini kuvaan päivänvalolampun. Minkä värinen (827,830 jne) olisi paras vaihtoehto?
No, itse jättäisin 827 vaihtoehdon kokonaan väliin. Itse en pidä sen sävystä, joka vahvasti muistuttaa aamu-ureaa.
Mainitsemani 827 ja 830 taitavatkin olla noita ns. tavallisia kellertäviä. Mainitsin ne vain esimerkiksi.
Mikko A kirjoitti:
No, itse jättäisin 827 vaihtoehdon kokonaan väliin. Itse en pidä sen sävystä, joka vahvasti muistuttaa aamu-ureaa.
Niin, kumpihan näistä olikaan kuvattu sillä urean värisellä lampulla?

Olen nyt saanut duuniin uuden version "edullisesta" Photoshop Elements ohjelmasta, ja siinä on kertakaikkiaan fantastinen ominaisuus jossa pystyy säätämään erikseen kirkkaan alueen High lights) tummuutta ja varjoalueitten (shadow) kirkkautta.
Käsittämättömän huonot kuvat korjautuu melko tyydyttäviksi. Jopa nämä quick säädöt on sellaisia joita pitää vielä opiskella, mutta ihan oikeat säätövarat lienee jo hurjia, kunhan sinne asti opiskelussa pääsen.
Marate kirjoitti:
Olen nyt saanut duuniin uuden version "edullisesta" Photoshop Elements ohjelmasta, ja siinä on kertakaikkiaan fantastinen ominaisuus jossa pystyy säätämään erikseen kirkkaan alueen High lights) tummuutta ja varjoalueitten (shadow) kirkkautta.
Käsittämättömän huonot kuvat korjautuu melko tyydyttäviksi. Jopa nämä quick säädöt on sellaisia joita pitää vielä opiskella, mutta ihan oikeat säätövarat lienee jo hurjia, kunhan sinne asti opiskelussa pääsen.
Joo, toi Elements on lähes täysimittainen Photoshop 7, itseasiassa siihen saa makropaketin, jolla saa melkein kaikki puuttuvat ominaisuudet mukaan. Itse tässä päivän hehkutellut, kun sai ton Photoshopin pyörimään Linuxin alla. Gimp on hyvä, mutta vähän kökkö käyttää.

Lähtökohta kuitenkin, niin kauan kuin kamerasta tuodaan jpg-kuvia, on se, että mitä vähemmän korjaat, sen parempia kuvat on. raw-formaatin kuvissahan ei kamera ole tehnyt mitään korjailuja (eikä siis poistanut dataa kuvasta), joten niille joutuu pakosta tekemään nämä asetukset itse, on vaan työläämpää kuin se, että käsittelee suunnilleen onnistuneita jpg-kuvia.
jos kamerassa ei ole valkotasapainon säätöä, niin kannattaa kuvata mallia samassa valaistuksessa kokeeksi kameran eri asetuksilla. Omassa kamerassa huomasin että maisemakuvaus asetuksella tuli paljon luonnollisemman näköisiä kuvia kuin henkilökuvaus asetuksella.
Tervo Salminen kirjoitti:
Gimp on hyvä, mutta vähän kökkö käyttää.
Kun tuli tehtyä kokeiluja Ubuntulla, huomasin saman. Jotenkin takaperoinen on käytettävyys, ainakin näin photoshoppia käyttäneelle. Mutta siihen on saatavilla Gimpshop, laajennus jolla saa ohjelman muistuttamaan enemmän photaria.