Mallien valokuvausvinkkejä

Pienoismallien valokuvaaminen on kisällilaji, jossa jokaisella on omat kikkansa. Tässä muutama peruskikka, joilla pääsee pitkälle:

1. Digikompaktikamera
Kuvaus aina puoliautomatiikalla (A), jolloin kuvaaja säätää aukon ja kamera ajan. Käytä aina pienintä mahdollista aukkoa. "Ennen vanhaan" tavallisin pienin digkompaktikameran aukko oli f8, joissain harvoissa oli f11. (Mikä mahtaa olla tilanne nyt?). Kun kameraa hankkii, niin kannattaa korostaa sitä, että sillä on tarkoitus kuvata pienoismalleja.
Aina pienin mahdollinen ISO-lukema, niin kohinat jäävät vähäisiksi.
Makrokuvausasento (supermakrot monasti vääristävät kuvaa laidoilta). Tätä tosin on kokeiltava, koska kameroissa on suuria eroja.
Aina jalusta tai sitten kamera pöydälle mallin eteen.
Laukaisu aina itselaukaisijalla.
Lisävaloa erillisillä lampuilla (pöytälamppu käy hyvin, kontrastia saa vähemmäksi kietaisemalla lampun ympärlle leivinpaperin)
Valkotasapainon säätäminen "käsisäädöllä" eli valkoista paperia kuvaamalla ennen kuvaussession alkua.
Pikselimäärä yksin ei kerro kaikkea - yhtä olennaista on kennon koko. "Vähän" pikseleitä ja suuri kenno voi olla yhtä hyvä kuin "enemmän" pikseleitä ja pieni kenno.
Oheisten kansioiden kuvat on kuvattu "ikivanhalla" digikompaktilla - nykymittapuun mukaan varhaankin täysin mopolla. Mittakaava rautatieaiheissa kuvissa on vain 1:87, eli kohteet ovat melko pieniä. Kyseessä on Fujin FinePix S602Zoom (onkohan tästä uusittua versiota?). Pikseleitä siinä on ruhtinaalliset 3,1 megaa, mutta kenno ja optiikka ovat hyvät - mielestäni erinomaiset ja siksi kamera on yhä käyttökelpoinen. Kuvaussäädöt otoksissa ovat: f11, A-puoliautomatiikka, makroasento, ISO 160 (pienin mahdollinen), itselaukaisin, kamera mallin edessä pöydällä ja vallitseva valo. Huutonetissä tällaisia kameroista on myyty viime aikoina 90 eurolla.

www.pienoismallit.net/galleria/malli_3392/
www.pienoismallit.net/galleria/malli_3390/
www.pienoismallit.net/galleria/malli_3525/

2. Järjestelmäkamera
Mieluiten sellainen runko, jossa on täyskokoinen kenno (ei tule polttovälimuutoksia). Halvin tällainen amatöörimalli lienee Canonin EOS 5D.
Mieluiten kiinteäpolttovälinen putki zoomin sijaan.
Mieluiten makroputki, esimerkiksi 50 mm tai joku laajakulmaisempi.
Himmennys aina tappiin, eli pienin mahdollinen aukko - käytännössä luokkaa f22 tai f32 putkesta riippuen. Valovoimaisuudella ei ole merkitystä, koska pienoismallipuuhissa ei pahemmin tarvita suuria aukkoja. Zoomeissa pienin aukko ei yleensä ole yhtä pieni kuin kiinteäpolttovälisissä. Zoomin optiset ominaisuudetkaan eivät rakenteellisista syistä ole välttämättä yhtä hyvät kuin kiinteäpolttovälisissä.
Aika joko käsin tai kameran suorittamana (puoliautomatiikka).
ISO 100 tai korkeintaan ISO 400.
Kohteen valotusta kannattaa korjailla ylivalottamalla puolen aukon askelin, jopa kahteen aukkoon asti. Tausta saattaa palaa puhki, mutta se ei aina haittaa - oleellista on se, että itse mallin ykstityiskohdat toistuvat. Lopputuloksen näkee tietty kokeilemalla.
Lyhestä loittorenkaasta voi olla joskus apua.
Muut seikat kuten kompaktikameralla kuvattaessa.

Jos rahat vielä riittävät, niin laajakulmainen tai normaalipolttovälinen tilt and shift -putki on pienoismallikuvauksissa ehdoton - ja kallis - apuväline.

3. Perspektiivi
Lähtökohtaisesti kannattaa aina kuvata pienoismalliperspektiivistä, eli siitä tasosta, jossa pienoismalliukkelikin seisoo. Lintuperspektiivi antaa "lelumaisen" fiiliksen - ellei sitten haluta kuvata mallin yksityiskohtia ylhäältä. Pienoismalliperspektiivi näyttää myös parhaiten kameran kyvyt - tai puutteet erityisesti syvyysterävyysalueella. Kannattaa etsiä optimaalinen etäisyys kokeilemalla: ei liian lähelle, mutta ei liian kauaksi. Muistikortilla tila ei maksa mitään, joten runsaasti kokeiluja eri etäisyyksiltä ja eri korkeudelta.

Yleensä esikuvanmukaisempi fiilis tulee, kun malleja kuvataan laajakulmaputkilla tai korkeintaan normaaliputkilla. Tämä toteamus on tosin jo mielipide.