Pienoismallit.net

Oletko koskaan tuntenut itseäsi vanhaksi?

Näkö on itsellänikin huonontunut, mutta ei kuitenkaan vaikuta mallailuun, koska tapanani on muutenkin rakentaa otsaluupin kautta tiiraillen. Käsien vapinakaan ei ole haittana, koska joudun popsimaan rytmihäiriöiden pitämiseksi kurissa samoja aineita, joita ampujat käyttävät dopingaineina. Nuo rytmihäiriöt ovat kai yksi syy siihen, ettei minusta koskaan tullut rumpalia :´(
Pekka Muikku kirjoitti:
Eipä ole sellaista tunnetta tullut, että tuntisin olevani vanha. Toisinaan kyllä huomaa ajattelevansa, ettei tässä enää itse ole nuori, kun seuraa nuorison meininkiä. Henkisesti tunnen itseni joksikin parikymppiseksi, mutta ruumiillisesti en;). Sillä tavalla olen säilyttänyt "nuorekkuutta", että minut luullaan poikkeuksetta kymmenisen vuotta nuoremmaksi kuin olen. Moni on ollut aidosti hämmästynyt kuultuaan oikean ikäni.
Niin eihän mallari vanhene. Itsellä tuli jo parikymmentä vuotta sitten eteen -olenko vanha ??
Kävellesäni kadulla tuli vastaan pikkupoika ja kysyi:tietääks setä paljonko kello on ?? :-) :-) Nyt jo 65 mittarissa…
Kai sitä itsensä jo tuntee vanhaksi kun kummi enoksi ja -sedäksi on jo tultu.

Työnantajan kanssa juteltiin samoista asioista ja tultiin siihen tulokseen ettei sitä enää uskaltais tehdä samoja tempauksia kun nuorena.
Väistämättä huomaa ikää kertyneen kun huomaa omien lapsien tulevan isiksi ja äideiksi.
Tästä johtuu nimimerkkini Eki Vaari kun tulin vaariksi samoihin aikoihin kun löysin tämän sivuston. Vaari nimitys tuntui jotenkin arvonimeltä niinkuin Sir.
Mtäh ja häh ja höh jokaiselle kirjoittajalle!
En ole koskaan harrastanut urheilua, ja näinollen minulla ei ole palkintokaappia. Mutta: Sain elämäni ensimmäisen kiiltävän ja marmorijalkaisen pokaalini v. 2005 dioraamastani. Olin silloin vasta 74v. (!).
Annanpa opetuksen: Älä menetä toivorikkauttas!
Late kirjoitti:
Sain elämäni ensimmäisen kiiltävän ja marmorijalkaisen pokaalini v. 2005 dioraamastani. Olin silloin vasta 74v. (!).
Annanpa opetuksen: Älä menetä toivorikkauttas!
Late "räjäytti pankin", nimittäin mies joka ilmoittaa harrastaneensa pienoismalleja vuodesta 1943 on jo todella Kunnioitettva tapaus.

Täältä kättä lippaan välittömästi ja hetioitis nyt!
Tulipas mieleeni taas yksi asia, joka saa ainakin minut tuntemaan itseni TODELLA vanhaksi kävyksi. Nimittäin syksyn myötä televisioon ilmestyi jälleen eräs tv-ohjelma, jota minä en pysty ollenkaan käsittämään - siis tämä formaatti nimeltä Big Brother. Ja tuo ohjelma on sitten vielä kuulemma erittäin suosittu! Minen tajua - pitäisi siis vapaaehtoisesti selvin päin katsella kun minua öbaut 20-30 vuotta noremmat ihmiset örveltävät kännipäissään jossakin studiossa. Olen joskus nuorempana tehnyt sen virheen, että lähdin viikonloppuna selvin päin autolla jollekin frendiporukalle kännikuskiksi - kun eilen illalla yritin tätä Big Brotheria katsella, niin tuli suht samanlainen täysin kyllästynyt fiilis. Ei vaan pysty käsittämään.
Ilmeiesti tuolla Big Brother formaatilla on paljon katsojia,itse en siintä saa mitään irti…rottakokeita ihmisillä.
Eki Vaari kirjoitti:
Ilmeiesti tuolla Big Brother formaatilla on paljon katsojia,itse en siintä saa mitään irti…rottakokeita ihmisillä.
Oikeaan vertaukseen osunut kommentti. :D