Oletko koskaan tuntenut itseäsi vanhaksi?

Tai sitten sitä huomaa että ei halua enää elää nimimerkin takana, valheissa/muokattuina tarinoina vaan haluaa elää omana itsenään, teeskentelemättä…

Enkä kohdista tätä kenenkään nimimerkkiin vaan ihan omaan filisofiseen päättelyyn.

perttiL kirjoitti:

voi Sergeant minkä menit tekemään…mikähän on peruste moiseen… mutta kyllä nyt katalan tempun teit…pertti

Katalan tempun? Etköhän sinäkin kuitenkin tuohon minun oikeaan nimeeni äkkiä totu - ja kyllä minua edelleenkin saa kessuksi haukkua, jos siltä tuntuu ;-)

Mutta sitten itse ketjun aiheeseen. Koska tästä en enää nuoremmaksikaan muutu, niin kaltaiseni vanha käpy yrittää ottaa ilon irti pienistä asioista, kuten esim. siitä kun kaupassa käydessä parikymppinen kassaneiti rupeaa häpeilemättömästi flirttailemaan - ai ai kun se tuntuu kivalta, tulee sellainen fiilis että tuo henkinen ikäni, joka muuten on n. 16-vuotias, näkyy jotenkin myös ulospäin.
Tai kun pari viikkoa sitten kävelin shortseissa Esplandin puistossa, niin penkillä istuskelevat teinipissikset seurasivat menoani tiukasti katseella ja ohittaessani heidät toinen sanoi kaverilleen, että "kato, tollahan on paremmat pohkeet kun mulla" - toki tuossa kommentissa oli vahva siideripainotus, mutta kumminkin.

Muuten, yksi 44-vuotias työkaverini seurustelee ihan vakavissaan 23-vuotiaan naisen kanssa - mitäs mieltä olette tuollaisesta 21 vuoden ikäerosta seurusteluhommien suhteen?

Kun eilen tulin autolla töistä kotiin niin seinänaapurinani asuva n. 25-vuotias nuori rouva oli myös just pysäköimässä autoaan parkkiruutuunsa. Kun tuo nainen nousi autostaan ja tuli tervehtimään, niin ihmettelin taas kerran itsekseni, että miten naisella voikin olla kaikenlaista terhakasti törröttävää uloketta paidan alla. Noh, joku viisas on joskus sanonut, että siinä vaiheessa kun naiset lakkaa kiinnostamasta, niin voi pestä itsensä ja mennä lankulle makaamaan - eli minulla ei ole tuon asian suhteen mitään hätää, päinvastoin.
Mutta tämän naapurin "tädin" asia oli se, että hän jo etukäteen oli pahoillaan siitä, että heidän kämpästään saattaa kuulua illalla naapuriin (siis minun kämppääni) outoa möykkää, kun heille tulee ystäviä kyläilemään viinipullojen + hyvän musiikin kera. Sanoin, että ei se mitään, siinähän biletätte, minä maalaan illalla Lepakkovenettä ja kuuntelen levyltä armeija-aikani suursuosikkia Suzi Quatroa. Rouva ihmetteli, että mikäs se sellainen Susikuatro on - kerroin sitten tarkemmin ja rouva totesi että "ai jaa, se musiikki on tehty ennen minun syntymääni".

Huoh.

Huh, tällä viikolla oli 16h työpäiviä ja viime yönä suoritetun pienen vetäytymisen ansiosta olo tuntuu todella vanhalta ja raihnaiselta. Mitä miehen ja naisen ikäeroon tulee niin omasta kokemuksestani voin sanoa, että nuorempi nainen sopii miehelle :)

Raimo Leino kirjoitti:

Muuten, yksi 44-vuotias työkaverini seurustelee ihan vakavissaan 23-vuotiaan naisen kanssa - mitäs mieltä olette tuollaisesta 21 vuoden ikäerosta seurusteluhommien suhteen?

Eihän tuossa mitään jos ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Henkilökohtaisesti vähän kyllä tuommoista ihmettelen, kun mies voisi olla ikänsä puolesta tuon nuoren naisen isä. Itse olen 44 ja en kyllä noin nuoren kanssa alkaisi seurustelemaan. Varmaan tuntuisi aika keskenkasvuiselta.
Nuoret naiset ovat kyllä mukavaa seuraa ja kiva niiden kanssa on jutella.

Eipä ole sellaista tunnetta tullut, että tuntisin olevani vanha. Toisinaan kyllä huomaa ajattelevansa, ettei tässä enää itse ole nuori, kun seuraa nuorison meininkiä. Henkisesti tunnen itseni joksikin parikymppiseksi, mutta ruumiillisesti en;). Sillä tavalla olen säilyttänyt "nuorekkuutta", että minut luullaan poikkeuksetta kymmenisen vuotta nuoremmaksi kuin olen. Moni on ollut aidosti hämmästynyt kuultuaan oikean ikäni.

Tulin juuri mökiltä ja aloin katselemaan mitä on rakenneltu viikonlopulla. Ihmettelin että kukas se on tämä Raimo Leino,no selvisihän se,kyllä se nimimerkki kuulosti jotenkin karismaattisemmalta mutta opetellaan uusia asioita.
Tästä ikääntymisestä,kyllä itseäni eniten huolestuttaa näkökyvyn heikkeneminen. Hesarin lukemisesssa täytyy olla tiimarin 1,5 ja mallailussa 2,5.
Viellä kun olen ikäni tehnyt ruumiillista työtä niin kaikki nivelet alkaa olla lopussa. Pari vuotta sitten kävin työpaikka lekurissa valittamassa olkapäätä ja lekuri vaan totesi että katsellaan niinkauan kun pysyy työkalut käsissä. Elikkä työkyvyttömyys eläkkeen kautta varsinaiselle eläkkeelle.

Juu näkö alkaa olla aika heikossa kunnossa, siis muukin kuin ulkonäkö. Pieniä osia ei tahdo saada kiinni malliin ainakaan oikeille paikoilleen kun kädet vatkaa kuin ns mandoliinikrapulassa vaikka alkoa ei ole nautittu enää aikoihin. Pitäisköhän tässä siirtyä iän myötä muihin mittakaavoihin, 1/32 tai 1/24, kun perinteisen 1/72 mittakaavan mallien osat tuntuvat liian pieniltä. Tai ainakin ne jotka onnistuu löytämään…

Kokeilin 1/48 mittakaavan malleja mutta kyllä niistäkin löytyy pirun pieniä osia.
Tuohon käsien vatkaamiseen olen huomannut hyväksi ottaa pari lasia "doupinkia" ennen hankalaa työvaiheta.