Ruiskumaalaus ja kerrostalo

Minulla ei ole maalauskaappia eikä edes tuuletinta työhuoneessa, kompurakin on rautakaupasta ja meluaa melko lailla. Silti en ole saanut yhtäkään valitusta perheenjäseniltä enkä edes naapureilta. Maaleina käytän Lifecoloria ja joskus vanhoja Tamiyan jämiä, ei ne nyt niiiin kamalasti pöllyä kun pitää paineen kurissa.

Itse olen rakentanut moisen hökötyksen työhuoneen tuuletusikkunaan.

www.pienoismallit.net/galleria/malli_981/

Työn alla on myös vetokaappi, lisätietoja siitä tulee ensi viikolla, kunhan saan homman valmiiksi.

Aika hyvin akryylien kanssa pärjää ilmankin, ongelmia ei ole ollut kun paineet ovat olleet alle 20 psi.

/marko

Minullakaan ei ole minkäänlaista vetokaappia tai tuuletinta. Maalatessani käytän maskia ja avaan tuuletusikkunaa. Maaleina käytän sekä emali, että akryyli maaleja. Tärpätin kanssa pelatessa huurut ovat välissä aika paksut, mutta hyvin olen pärjännyt. Hajustakaan ei ole isommin tullut valituksia. Toki koitan pitää sessiot kohtuullisen lyhyinä, koska järkikin sanoo vielä ettei huuruja kannata kauhean paljon hengitellä.

Tottakai jonkinlainen vetokaappi olisi oikein mukava olla olemassa, mutta itselläni ei ainakaan ole minkäänlaista mahdolllisuutta sellaista minnekään tunkea…

Meikälläkin on käytössä Badgerin 360-7 ja akryyleillä maalatessa suojana pidän levitettyä sanomalehteä ja tavallista hengityssuojainta. Niinko edellä jo todettu, kunnon ruiskulla maalatessa paineet ovat yleensä niin pienet, ettei maali liiemmin pöllyä ilmaan. Suojaukseen on kiinnitettävä tarkempaa huomiota, mikäli maaleja ohennetaan tujummilla liuottimilla ja kun maalataan suurilla paineilla tai esim. spray-maaleilla, joissa yhdistyvät sekä kova paine että käryävät liuottimet. Itse maalaan liuotinohenteisilla maaleilla (=emalimaalit) lähes yksinomaan pihalla. Pihalla maalaamisessa on toki huonona puolena ilmassa lentelevät härrinkäiset ja tomu.

Netistä löytyy koko joukko erilaisia maalauskaappien rakennusohjeita, muistelen jossain nähneeni jonkun sellaisen version, jossa käytettiin juurikin noita tietokoneen tuulettimia. Jos luksusta haluaa, niin pyörivän maalaustason ja tuulettimien lisäksi laatikkoon voi väsäillä jonkinsortin valaisimenkin. Moottorien osalta on hyvä varmistaa etteivät ne lyö kipinää pyöriessään, ainakin teoriassa kipinät voivat sytyttää ohenninkatkut.

Mun maalaustila on perinteisesti ollut kylppärin lattialla. Vähän sanomalehteä alle ja hommiin. Akryyleillä olen pääsääntöisesti maalannut.
Itse asiassa sitä pölyä ja sotkua muutenkin tuntuu tulevan lähinnä ruiskun putsausvaiheessa, kun tohottaa suutin isolla ja kovalla paineella.

Otsikosta luulin että meinaat maalata kerrostalon kynäruiskulla mutta ei sentään :).

Vesiohenteisilla Tamiyan maaleilla olen ruiskinut ihan sisätiloissa kotona,ikkunaa pidän auki ja vähän suojaan lattiaa tai pöytää maalauksen aikana.Toki hengitys-suojainta käytän itse aina,maalaan sitten ruutalla tai siveltimellä puhumattakaan spraystä jolla maalaan tallissa.

Minäkin maalailen kerrostalossa (vaatehuoneeseen tehdyssä malliverstaassani) ruiskulla ja akryylimaaleilla. Olen rakentanut pienen valaistun maalauskopin, mutta kokenut sen käytön kuitenkin hyötyyn nähden liian hankalaksi, joten mielummin maalaan aina sen ulkopuolella.

Maalipölyä ei oikeastaa esiinny haitaksi asti, vaikka maalailenkin usein turhan kovalla paineella, koska nykyisessä kompressorissani ei paineensäätöä ole. On vain muuten niin hyvin toimiva vehje, ettei raaskisi vaihtaakaan… Puhdistusvaiheessa ruiskin mömmöt tyhjään maitopurkkiin, jonka kylkeen olen tehnyt suuttimen kokoisen reiän, joten silloinkaan ei kovin paljon pölyä ilmaan karkaa.

Tomi Mynttinen kirjoitti:

Puhdistusvaiheessa ruiskin mömmöt tyhjään maitopurkkiin, jonka kylkeen olen tehnyt suuttimen kokoisen reiän, joten silloinkaan ei kovin paljon pölyä ilmaan karkaa.

Tässäkin taas saa huomata, että ne parhaat niksit ovat usein sangen simppeleitä. Tämä niksi ei tosin sitten auta niitä, jotka ovat laktoosi-intolerantteja, mutta voihan sen maitopurkin korvata vaikka tyhjällä olut-tölkillä, jonka kylkeen on tehty suuttimen kokoinen reikä (kunhan muistaa sen tölkin avausaukon teipata ensin umpeen jeesusteipillä, joka tunnetaan myös nimellä terroristiteippi, joka tunnetaan myös nimellä ilmastointiteippi). Tuo niksi taas ei sovi niille joka potevat kaljaintoleranssia… mutta eiköhän jokaisella ole tuttavapiirissä ainakin yksi melkein juoppo, tai ainakin yksi maitoa horiva, joten kysykää heiltä.

Anteeksi, tämänhän pitäisi olla niksinurkassa…

Raimo Leino kirjoitti:

Tämä niksi ei tosin sitten auta niitä, jotka ovat laktoosi-intolerantteja

Auttaa kyllä, laktoositonta tavaraa meidänkin taloudet purkit ovat sisältäneet. :)

Itseasiassa maitopurkit tai muut vastaavat pahvipurkit ovat paljon parempi kuin metalliset tölkit, koska suuttimen saa painettua tiukemmin kiinni purkkiin, kun tekee reiästä hieman suutinta pienemmän. Metallitölkki ei taas mukaudu yhtään suuttimen muotoihin, joten ilmarakoa jäisi sen verran, että pienikin ilmanpaine purkautuu sieltä vauhdilla ulos tuoden maalipölyä ja katkuja mukanaan. Maitopurkissa nämä poistuvat yläosan aukkojen kautta, joiden suojaksi olen jeesusteipannut usean kerroksen käsipyyhkeitä suodattimiksi paremman puutteessa. Lähes kaikki pöly niihin suodattuukin.

Ei siis kuitenkaan ihan täydellinen viritys, ja koko systeemin joutuu rakentamaan uusiksi pari kertaa vuodessa kun maitopurkin pahvi pehmenee, mutta ovatpa materiaalitkin käytännössä ilmaisia. Samalla periaatteella voisi tietysti askarrella paremmankin systeemin ihan oikeita suodattimia ja kunnon tiivisteitä suuttimen reiässä käyttäen, mutta toistaiseksi tuokin on ajanut asiansa ihan mainiosti.

Maitopurkeille on muuten muutakin käyttöä. Itse leikkaan joka tölkistä pohjan irti jättäen reunoja sentin verran: kätevä kertakäyttöastia maalien, pigmenttien, öljyvärien, maastonrakennusmömmöjen yms. sekoitteluun.