Pienoismallikilpailu vai -näyttely?

Mikko Rantala kirjoitti:

Nyt täytyy heittää pari kommenttia tuosta kilpailusta ja tuomaroinnista. Malleja on tullut rakennettua 7-vuotiaasta asti ja aina ollut mielessä että veisin mallin kilpailuun, kuitenkaan koskaan en ”uskaltanut” viedä, koska pelkäsin että ne lytättäisiin, eikä niillä pärjää. Kuitenkin vuosia myöhemmin päätin viedä kilpailuun mallin ensimmäistä kertaa, itse tapahtuma oli hieno ja hyvä fiilis 300 mallin joukossa. Tällä kertaa päätin osallistua kilpailuun ja pärjäsin siellä, se motivaatio aloittaa uusi sarja oli voimakas. Eli kyllä minä uskon tuomarointiin, kilpailuihin ja palkintoihin. Se on ikävää jos joku tästä pahoittaa mielensä, mutta eihän juoksukilpailussakaan ole kuin kolme voittajaa, kaikki eivät aina voita. En tiedä pärjäänkö uusilla malleilla, mutta kilpailuun/näyttelyyn aion ne silti viedä saadakseni palautetta, motivaatiota ja ruokkiakseni kilpailuhenkisyyttäni. Kyllä tässä on riskinsä, että viedään iso syy harrastajilta tuoda ne mallit esille jos kilpailut lopetetaan. Kuinka moni loppujen lopuksi edes lähtisi vähänkään kauempaa tuomaan töitään ihan vain näytteille? Voihan sen mallin pöytään laittaa ja kirjoittaa lappuun että tämä työ ei osallistu kilpailuun, siinä se, ei tule pahaa mieltä kenellekään kun ketään ei pakoteta ottamaan osaa itse kisaan. Nyt näihin näyttely- ja kilpailupäiviin tulee usein myös osallistujien perheenjäseniä ja ystäviä, jotka eivät vaivautuisi paikalle pelkästään pällistelemään läheisensä töitä joita voi katsoa siellä kotonakin. Ja mitä tuomarointiin tulee, on siinä se vaara, että jos yleisö on ainoa tuomari, lopputuloksen ratkaisee se, mikä työ on söpöin/isoin/sympaattisin/näyttävin, ei se, mikä on laadukkain. Tampereen Pienoismallipäivillä oli tämä toteutettu hyvin, kun oli erikseen tuomarien rankkaukset ja yleisön suosikit.

Hyvä näkökulma Mikolta. Emme aloittaneet keskustelua sen takia, että hakisimme täältä jotain uutta visiota tapahtumaamme, vaan nimenomaan mahdollisimman paljon näkökohtia eritasoisilta, eri-ikäisiltä, kokeneilta ja kokemattomilta, sekä tapahtumien järjestäjiltä. Ketjuhan antaa mietittävää jokaisella tapahtuman järjestäjäorganisaatiolle.
Jatketaan.

Itse en luottaisi yleisön kykyyn valita Best of Show mallia. Yleisöllä voi kyllä olla se oma ääni (peoples choice) mutta ei Best of Shown tasoiseen tunnustuksen. Best of Shown valitseminen vaatii pienoismallailun tuntemusta jota suurela yleisöllä ei ole.

Kuten aiemmin todettua, tuomaroinnista tulee aina sanomista. Tämä on vain se "de facto" joka tuomarien tulee hyväksyä. Tuomarointia ei kuitenkaan kannata pelätä, ei mallarin kuin ei tuomarinkaan. En vie mallejani näytille tuomareita varten vaan "verratakseni" omia töitäni muiden mallarien töihin. Tällöinkin vertailuni kohdistuu enemmänkin tekniikoiden tutkimiseen ja miettimiseen miten niitä voisi ehkä käyttää itse. Myös kanssa mallareiden kanssa turinointi mallien äärellä tarkemmin haastellen mallin tekijän kanssa.

Pokaalit ovat mielestäni hivenen vanha tapa. Pokaalit ovat turhan kookkaita ja tilaavieviä. Lahjakortti on ajatuksena hyvä, mutta siitä ei jää jälkikäteen mitään muistoa. Jollakin tapaa pitäisi kuitenkin jäädä tekijälle muisto mistä näyttelystä/kilpailusta tunnustus on tullut ja millä mallilla ja sijoituksella.

Yhteenvetona näistä hajatelmista voisi sanoa, että tuomaroinnilla on edelleen vankka peruste tapahtumissa. Mallarien ei kuitenkaan kannata viedä töitään näytille tuomareita varten vaan itseään varten sillä omille töilleen tulee hyvinkin helposti "sokeaksi" eli työnjälki jämähtää paikoilleen. Näissä tapahtumissa omien töiden näkeminen muiden töiden rinnalla tuo aivan uutta kipinää työintoon.

Mielestäni ongelma tässä yleisöäänestyksessä on se, että jos mallien tasoerot ovat pienet ja kilpailun taso kova, yksiköt eivät selkeästi erotu edukseen joukosta. Vaikkapa viimeisimmissä expossa ja NC/open tapahtumissa yleinen taso oli niin korkealla, että tällaisen tusinapensselöijän silmään kaikki kilpailutyöt näyttivat lähes yhtä hyviltä, vaikka miten läheltä tarkasteli.

Tällöin voi olla riski, että äänestystulokseen vaikuttaa jokin muu kun mallin kilpailulliset valtit. Vaikkapa yleisölle mieleinen aihe, mallin esikuvan ulkonäkö jne. voivat vaikuttaa äänestyspäätöksiin. Tämä taas voi johta siihen, että seuraavana vuonna nähdään pelkkiä jagdtigereitä, tomcatteja ja formuloita.

Tommi M kirjoitti:

Mielestäni ongelma tässä yleisöäänestyksessä on se, että jos mallien tasoerot ovat pienet ja kilpailun taso kova, yksiköt eivät selkeästi erotu edukseen joukosta. Vaikkapa viimeisimmissä expossa ja NC/open tapahtumissa yleinen taso oli niin korkealla, että tällaisen tusinapensselöijän silmään kaikki kilpailutyöt näyttivat lähes yhtä hyviltä, vaikka miten läheltä tarkasteli.

Tällöin voi olla riski, että äänestystulokseen vaikuttaa jokin muu kun mallin kilpailulliset valtit. Vaikkapa yleisölle mieleinen aihe, mallin esikuvan ulkonäkö jne. voivat vaikuttaa äänestyspäätöksiin. Tämä taas voi johta siihen, että seuraavana vuonna nähdään pelkkiä jagdtigereitä, tomcatteja ja formuloita.

Juuri näin. Ja oman näkemykseni mukaan nuo yleisön valitsemat eivät kyllä mallarin silmin ole olleet työnjäljen perusteella keskinkertaista mallia parempia, vain isompia kooltaan.

Totuus on vain se, että jos yleisön valittavana on suuri kokoinen mutta työjäljeltään keskinkertainen työ tai uskomattoman tarkkaan täysin scratchina tehty työ joka ei ole kooltaan suuri, vie suuri kokoinen työ yleisön äänet.

Jaakko Pihlaja kirjoitti:

Itse en luottaisi yleisön kykyyn valita Best of Show mallia. Yleisöllä voi kyllä olla se oma ääni (peoples choice) mutta ei Best of Shown tasoiseen tunnustuksen. Best of Shown valitseminen vaatii pienoismallailun tuntemusta jota suurela yleisöllä ei ole.

Samaa mieltä. Tästä syystä käytin People's Choice -sanamuotoa, kun kerroin kuinka minä järjestäisin näyttelyn, jossa on yleisöäänestys. People's Choice kuvaa täydellisesti äänestyksen lopputulosta, Best of The Show ei.

Jaakko Pihlaja kirjoitti:

Pokaalit ovat mielestäni hivenen vanha tapa. Pokaalit ovat turhan kookkaita ja tilaavieviä. Lahjakortti on ajatuksena hyvä, mutta siitä ei jää jälkikäteen mitään muistoa. Jollakin tapaa pitäisi kuitenkin jäädä tekijälle muisto mistä näyttelystä/kilpailusta tunnustus on tullut ja millä mallilla ja sijoituksella.

Mielestäni lahjakortti on huonoin valinta palkita kilpailussa menestynyt malli. Helppo ja käytännössä lähes ilmainen on kunniakirja, jossa ilmenee tapahtuma, kilpailuluokka ja sijoitus.

Palkitsemisessa olemme jo NC:ssä toteuttaneet pinssi-systeemiä. Sopii rintapieleen tai mallin alustaan jos mallissa sellainen on. Lisänä tiettykunnikirjat Openissa ja junioreille lahjakortit ja mallipalkinnot.

Timo Rissanen kirjoitti:

Ja sitten joku tulee ja mollaa mallin, niin aletaan syyttämään muita. Eihän mallailun pidä olla sitä jokaisessa tapahtumassa.

Noh, tämänhän voi tehdä myös yleisön edustaja ilman tuomarin vakanssia. Jos tarkoitus on pelastautua mielipahalta kannattaa pysyä kotona :)

Timo Rissanen kirjoitti:

Yleisömäärät eivät kuitenkaan liene kovinkaan nousussa missään, mutta mikä maksavaa yleisöä saa liikkeelle?

Mallarit kyllä tulevat tapaamaan toisiaan ja ihmettelmään malleja, mutta suuri (lue: maksava) yleisö on ongelma. Tarvitaan ehkä synergiaetua tai todella mielenkiintoista nähtävää. Sekä kauppiaita myymään tuotteitaan ja kunnolliset puitteet. Mallareiden kirpputorit rajaavat kauppiaiden osallistumista koska miksi ostaa malli täydellä hinnalla kun tuosta vierestä sen saa puoleen hintaan.

Timo Rissanen kirjoitti:

Yleisö tulee paikalle hyvän mainonnan saattelemana, joka ei ole halpaa. Halvin keino lienee järjestää kertaalleen hyvä ja yleisöllekin suunnattu tapahtuma unohtamatta tietenkään mallareita ja heihin santsaamista. Mallari kuin mallari on otettava huomioon tapahtumassa kuin tapahtumassa, koska hehän ovat tapahtuman suola.
Monissa paikoissa hyvä että mallin rakentaja saa kunnolla edes tuoda mallinsa näytille kun joutuu itse poistumaan paikalta pikaisesti jonkun parkkisakon tai pääsymaksun uhalla. Kenties vielä pitää maksaa, että saa oman työnsä muiden nähtäväksi. No huhhuh).

Mainonta tuo yleisöä jonkun verran, mutta hyväkään mainonta ei auta jos ei ole sisältöä. Kansa korkeintaan pettyy eikä tule toiste. Pysäköinti yms on tapaus sinänsä, riippuu tapahtuman paikasta ja kaupungista. Pääsääntö lienee että mitä keskustammassa/etelämmässä ollaan sitä haastavampaa ilmainen pysäköinti on, mutta toisaalta keskustammassa/etelämmässä taas liikkuu väkeä. Tähän ei liene yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Mitä osallistumismaksuun tulee niin ilmaisia lounaita ei ole jos mielitään saada palkintoja tai tapahtuma jonnekin ihmisten ilmoille - on olemassa tila- ja kalustevuokria jotka pitää saada kuitattua ja jos palkintojakin pitää jakaa niin kuluja syntyy.

Timo Rissanen kirjoitti:

Mitäpä jos tapahtumassa ei olisi minkäänlaista tuomarointia? Tällä saavutettaisiin se, että ainakaan mitään motkotuksia tuomaroinnista ei tulisi. Ei olisi mitään pisteytysjärjestelmää joka puoltaa yhtä kuppikuntaa ja josta toinen kuppikunta ei pidä. Loppuisi se ainainen kirjoittelu tästäkin.

Ks yllä, palautteelta ei ikinä vältytä - ja ainakin itse otan palautetta mieluummin jonkinlaiselta asintuntijalta tai auktoriteetilta. Eikä se kirjoittelu lopu tälläkään koska sitten kirjoitetaan että tuomareita ei ollut.

Timo Rissanen kirjoitti:

Yleisölle annettaisi äänestyslippu, jolla voisi äänestää suosikkimalliaan tai vaikkapa 1.2.ja kolmas.

Jep, ja suurin & ihmeellisin voittaa vaikka olisi rakennettu ihan miten sattuu korkeintaan sinnepäin.

Timo Rissanen kirjoitti:

Myös jokaiselle mallarille annettaisi mahdollisuus äänestää vaikkapa joka luokassa omaa suosikkimalliaan.
Tämä siis korvaisi tuomariston ja olisi varmasti oikeudenmukaisin ja tasapuolisin keino palkita malleja, jos niitä siis yleensäkään palkitaan.

Tuomaristo on usein mallareita joten käytännössä tällä konstilla tuomareita tulee vain tukku lisää. Sinänsä mallareiden oma valinta -palkintoluokka ei pöllömpi idis mutta ei korvanne luokkakohtaisia tuomareita - moni lekomallari ei välttämättä ymmärrä maakalustoa jne.

Timo Rissanen kirjoitti:

Moniko aikuismallari tulee mallitapahtumaan mielessään ajatus, että " Montakohan pokaalia saan ja voitanko kultaa…"

Heitäkin on mutta onneksi aika vähän

Timo Rissanen kirjoitti:

Kenties tästä kehitellyillä ideoilla tapahtumista tulisi entistä enemmän lämminhenkisiä rupattelupäiviä mallareiden- yleisön- ja mallailusta kiinnostuneiden kesken, mikä lienee se suurin anti ollut ainakin meillä Kuopiossa. Ei siis olla kireitä ja kilpailevia voittajia ja huonoja häviäviä, vaan ollaan yhtä suurta perhettä kivan harrastuksen puitteissa.

Tähän varmaan kaikki mallitapahtumat pyrkivät, en usko että kenenkään etu pitkässä juoksussa on pitää nyrpeä ammattilaistapahtuma jossa yleisö on vain tiellä?

Timo Rissanen kirjoitti:

Veikkaisin, että myös hyvin monelta mallarilta poistuisi rimakauhu ja tapahtumissa saattaisimme nähdä ihan uusien tekijöiden malleja ja junnuja, jotka vaan eivät uskalla tuoda mitään esille, koska on kilpailu.

Tähän jo moni ottikin kantaa, "display only" -luokat ovat olleet esillä jo mutta eivät ole kamalan suurta suosiota saavuttaneet.

Kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille mielipiteiden ilmaisusta ja erityis kiitokset kolleega Timolle että olet vetänyt tämän keskustelu ketjun läpi ja vastaillut uusilla ehdotuksilla ja vasta argumenteilla.
Pohjois-Savon P.M.Harastajat R.Y:n P.Johtajana katson että aika ei ole viellä/tässä tapauksessa kypsä tämän tapaiselle muutokselle. Palaamme vielä asiaan ensi vuoden koittaessa. Tässä vaiheessa tämä oli tässä. Ei ole enää syytä jatkaa tätä "sekameteli" soppaa
Terv.OPa L. P-S.Pmh.RY:n Puh.Johtaja.

IPMS-Finland kiittää myös keskustelusta ja vinkeistä, tämä vuosi painetaan kuitenkin suunnitelman mukaan perinteisesti.

Pj.