Humbrolin emalimaalien nykyinen taso?

Katsos kun kaikkea ei viitsisi hankkia aina postimyynnistä, ja tällaisissa pienissä hieman yli 40 000 asukkaan kunnissa saa olla tyytyväinen jos löytää edes Revelliä. Sinänsä suurin osa Revelleistä ja Humbrolleistakin on ihan hyviä maaleja. Itselläni on sekaisin useiden valmistajien maaleja sen mukaan mitä olen tarvinnut ja mistä olen tykännyt, enkä näe valmistajakysymystä minään uskontona jonka puolesta saarnata. Akryylimaaleista en ole kuitenkaan koskaan pitänyt. Tosin kokemukseni rajoittuvat Tamyan akryyleihin lähes kymmenen vuoden takaa. Ehkä niissä on tapahtunut kehitystä. (Akryylit sinänsä ovat kuvataidepuolelta minulle hyvinkin tuttuja maaleja).

Eetu Tahvonen kirjoitti:

^ Vissiin tämän tyyppinen niksi kyseessä? www.essmc.org.au/Natural_Metal_Finish.html

Juurikin tuo sama. Kokeilen seuraavaan NMF-koneeseen joka valikoituu rakennettavaksi.

Jaaha, näkyy olevan netissäkin paljon itkua ja valitusta tästä Humbrolin emalimaalista nro 11.
Huomasin tosin Humbrolin omalta saitilta ilmoituksen, jossa sanottiin maalin uuden koostumuksen olevan sellainen, että se on "suunniteltu KIILLOTETTAVAKSI sen jälkeen, kun maali on täysin kuivunut". No voi hitsin pimpulat - eipä tullut moinen mieleenkään. Täytyypä kokeilla - kun vaan tietäisi, että millaisella rievulla tuota nyt uskaltaa ruveta kiillottamaan.

Isoja pintoja kiillottaisin rievun palasella ja pikkuosia pumpulipuikolla.

Antti Pentikäinen kirjoitti:

Isoja pintoja kiillottaisin rievun palasella ja pikkuosia pumpulipuikolla.

Hmm - 1/32 B-17 tulee tarvitsemaan rievun jos toisenkin :-)

No lattiavahan avustuksellahan näitä metallipintaisia malleja muutenkin "loppuviimeksi" käsitellään :D

Minäkin olen kokeillut paria lentokonemallia tuolla Mr. Metal Colorilla maalailla. Kantapään kautta piti taas kerran oppia asiat.

Ensimmäinen koekaniini oli Hobby Bossin 1/72-mittakaavan Sabre. Siihen oli toive saada lähes peilimäinen pinta Chrome Silverillä: ensin kerros maalia pintaan pehmeällä, litteällä siveltimellä. Kun se oli kuivunut puolisen tuntia, lisäilin toisen kerroksen niihin kohtiin, joissa näkyi vielä länttejä. Tässä vaiheessa annoin kuivua yön yli. Seuraavana päivänä sitten hinkkailin kiiltäväksi vanhalla puuvillaisella t-paidan retaleella. Kiiltoa sai aikaan nopeasti ja hyvännäköisenä. Joihinkin kohtiin taisin joutua vetäisemään uuden kerroksen tuota maalia, minkä sitten kiillotin parinkymmenen minuutin kuluttua.

Tässä vaiheessa pinta oli tosiaan lähes peilimäinen, ja minä itse onnesta soikeana. Netistä olin jostain lukenut, että Johnsonin kiiltovaha ei välttämättä ole se paras lakka tämän päälle, joten laitoin sitten Vallejon kirkasta akryylilakkaa. Lopputulemana pinnan kiilto himmeni melko paljon. Sitten yritin maskata keulassa olevien tykkien suuaukkojen paneelin heikkoliimaisimmalla maskiteipillä, jota minulla on (Tesa Precision Sensitive, ei juuri pitoa), mutta sekin veti alla olevan Vallejon lakan mukanaan irti semmoisina venyvinä nahkamaisina riekaleina. Jälkipaikkailut onnistuivat sen verran, että näkövammaisia kyllä huijaa, ei muita. Lopputulos eikein tyydytä.

Toinen kerta toden sanoo: Hellerin 1/72 Mirage III ja siihen sitten pintaa Aluminium-pullosta. Ensin yritin koko pinnan maalaamista siveltimellä kuten Sabrenkin kanssa, mutta ei oikein sujunut. Lasol-rättiä kehiin, maalit pois ja uusi yritys tässäkin keskustelussa aikaisemmin mainitussa linkissä esitetyllä keinolla, jossa siveltimellä hierotaan suoraan maalia pienelle alueelle kerrallaan. Pyöritellään ja hinkkaillaan siveltimellä niin kauan, kunnes pinta on halutun kiiltoinen. Kun maltoin ottaa siveltimeen maalia hyvin pienen määrän ja keskityin muutaman neliösentin alueeseen kerrallaan, sain aikaan mielestäni loistavan pinnan. Tälläkin kertaa tenkkapoo tuli sitten, kun piti saada suojaava lakka päälle. Siihen kokeilin pehmeällä siveltimellä Johnsonia. Pääosin onnistui, mutta paikoitellen varovainenkin sively irrotti maalia mukaansa, ja kohtaan jäi erivärinen läntti. Niiden paikkaaminen ei sitten enää tunnu onnistuvan, vaikka päälle yrittäisi uutta maalikerrosta samalla menetelmällä. Ilmeisesti lopputuloksen väriin vaikutti alla oleva lakka/vaha. Pinnan kiiltokin himmeni jonkin verran, mutta ei läheskään niin paljoa kuin Vallejon kirkaslakalla.

Opinpahan tästä kuitenkin seuraavaan kertaan muutaman vinkin (kyllä, aion vielä yrittää):
- Pohjamaalia ei välttämättä tarvitse. Pinnan täytyy tosin olla viimeisen päälle viimeistelty ja sileä, sillä IHAN KAIKKI virheet näkyvät läpi.
- Hanki pyöreä, pehmeä ja tarpeeksi "pörröinen" sivellin.
- Jos kiillotettavalla maalilla maalattavan alueen keskelle tai viereen tulee toisella värillä oleva alue, maalaa se ensin ja maskaa kokonaan piiloon ennen kiillotettavalla maalilla maalaamista ja pinnan lakkaamista. Eli Mr. Metal Color viimeisenä. Nämä Mr. Metal Colorit eivät näytä kestävän minkäänlaista maskiteippiä, ja sormiin tarttunut väri takertuu puolestaan kyllä muun värisiin alueisiin, jos niitä ei ole suojattu.
- Ota tarpeeksi vähän maalia siveltimeen kerrallaan ja käsittele vain muutaman neliösentin alue kerrallaan.
- Mitä enemmän hinkkaa, sitä kiiltävämpi lopputulos.
- Jos et saa mallia tukevasti esim. jonkin kepin nokkaan, jätä suosiolla vaikkapa yksi siipi tms. käsittelemättä ensimmäisellä kierroksella, niin että saat jonkun kohdan, josta pidellä mallia. Kiillotettu maali irtoaa sormiin jo hipaisusta ennen kuin pinta on suojattu.
- Lopuksi, jos vain mahdollista, yritä suorittaa kiillotettujen pintojen suojaus ruiskulla. Sen ei luulisi hankaavan alla olevaa maalia mukanaan.
- Käytetyn siveltimen voi puhdistaa Lasolilla tai Pensselipesulla.

Eli olihan tuossa taas pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, mutta tulipahan jotain opittuakin. Seuraavaksi sitten pitää miettiä, miten tuon pinnan suojaamisen tekisi, kun ei ole ruiskua ja tuskin ihan pian tulee olemaankaan. Eikä oikein spraypullostakaan viitsisi sisätiloissa suihkutella ja parvekkeellakin usein on liian kylmä. Onko kenelläkään ideoita? Itse olen miettinyt, että voisi kokeilla laittaa Johnsonia johonkin pieneen suihkepulloon, esim. nenäsuihke- tai desinfiointiainepulloon. Varmuuden vuoksi voisi vaikka vielä vähän laimentaa vahaa akkuvedellä ja suihkutella sitten vaikka parikin kerrosta varmuuden vuoksi. Toimisikohan? Tuolla tavalla saisi varmaan suojattua esim. joidenkin kertomat jauheväreillä töpötetyt naamiotäplät ja muut semmoiset.

Noh, tässä kuvassa voi vertailla Humbrolin vanhan ja uuden värin nro 11 eroja.
Taaempana kuvassa oleva Mersu on maalattu Humbrolin värillä 11 n. kaksi vuotta sitten - edessä oleva keskeneräinen Audi on maalattu kuluneen viikon aikana samalla Humbrolin värilla nro 11 - ainakin valmistaja väittää, että kyseessä on täysin sama maali. Kummankin mallin pinnassa on myös Humbrolin satiinilakka.
Olenko minä ainoa joka huomaa eron vanhan ja uuden Humbrolin maalissa nro 11?
Niin että jos joku vielä ihmettelee, että mitä se Raipe täällä raivoaa jostakin maalin sävystä, niin katsokaa kuvaa ja ihmetelkää.