Oksasenkadun tappaja

Osa 10

Revitin Hondaa oikein kunnolla ja saavuin sairaalaan vielä nopeammin kuin olin mennyt vastakkaiseen suuntaan.
Kun olin pysäköinyt pyörän siististi taas ambulanssiruutuun, juoksin nopeasti portaat alas ruumishuoneelle. Räpläsin avainnippua kädessäni ja sain sitten viimeinkin toimiston oven auki. Kun avasin sen, huomasin heti, että jotakin oli nyt eri tavalla kuin lähtiessäni. Olin jättänyt Helenaa koskevat paperit levälleen keskelle pöytää… ja siinähän ne paprut olivat edelleenkin… tavallaan.
Siis paperit olivat pöydällä, mutta niissä lomakkeissa ei näkynyt mitään kirjoitettua tekstiä. Juuson käsialalla kirjoitetut sanat olivat kadonneet, eikä poliisin raportin kopioitakaan näkynyt missään.
Vilkaisin taakseni suureen toimiston ja ruumishuoneen väliseen ikkunaan.
Kävelin kylmiön ovelle ja menin sisään. Kävelin sitten kopperon numero 5 kohdalle ja vedin sen auki. Se oli tyhjä. Siellä ei ollut kerta kaikkiaan mitään. Ei edes lakanaa, ruumiista nyt puhumattakaan.
Hermostuksissani sen jälkeen vedin vuorotellen auki jokaisen kopperon, mutta ne kaikki olivat tyhjiä… niinkuin ilmeisesti pitikin olla.
Tuijotin siinä avonaisia luukkuja ja palelin niin, että ylä- ja alaleuan hampaat tärisivät toisiaan vasten tuskallisesti.

Odotin paniikissa, että toimiston puhelin rupeaa soimaan…

LOPPU