Lifecolorin Finnish Aircraft WWII-värit

Erittäin hyvä kysymys. Miten paljon ja millä värillä Lifecolorin Suomi-sävyjä pitää mahdollisesti vaalentaa.

Olen uudessa Mallixissa (4-2013) kirjoittanut Lifecolorin Finnish Aircraft WWII -värien taustoista. Kaikki setin värit ovat sävyjen puolesta 1:1 paitsi, että vaalean sininen on hieman vaaleampi kuin alkuperäinen näyte. Itse käyttäisin sen sellaisenaan mallissani (1:72), mutta jos hirvittää, voihan sitä valkaista. Se, miksei sillä ole RLM65 tunnusta - jonka olisin halunnut - johtuu yksistään siitä, että Lifecolorilla on jo tuo koodi Luftwaffe-setissä käytössään. Värimallin esikuvana on sodan ajan lentomekaanikon hallussa ollut ns. "DN-väri" (RLM65), josta olen saanut juoksevana lasilevylle sivellyn näytteen Metropolian Ammattikorkeakoulun laboratoriosta, jossa se oli analysoitavana Keski-Suomen Ilmailumuseon toimesta. Tällä ihan samalla mekaanikon maalilla ja mekaanikon toimesta paikkamaalattiin Hurricanemme (HC-452) repaleisia kankaita vuonna 1978. Onhan sävy vuodesta 1978 vaalentunut, mutta selvästi paikkaukset erottuvat HC:n vanhaan (1943?) RLM65 -maalaukseen verrattuna, kun konetta käy Keski-Suomen Ilmailumuseossa katsomassa.

Väri ei ole mikään epämääräinen sininen, vaan se on RLM65. Jos JG5 on käyttänyt sitä numeroissaan, niin selvä se, muttei se heiltä ole joutunut suomalaisen lentomekaanikon matkaan.

Raimo Heikkinen kirjoitti:

Värimallin esikuvana on sodan ajan lentomekaanikon hallussa ollut ns. "DN-väri" (RLM65), josta olen saanut juoksevana lasilevylle sivellyn näytteen Metropolian Ammattikorkeakoulun laboratoriosta, jossa se oli analysoitavana Keski-Suomen Ilmailumuseon toimesta. Tällä ihan samalla mekaanikon maalilla ja mekaanikon toimesta paikkamaalattiin Hurricanemme (HC-452) repaleisia kankaita vuonna 1978. Onhan sävy vuodesta 1978 vaalentunut, mutta selvästi paikkaukset erottuvat HC:n vanhaan (1943?) RLM65 -maalaukseen verrattuna, kun konetta käy Keski-Suomen Ilmailumuseossa katsomassa.

Useita Valtionrautateiden maaleja sekoituttaneena luin Mallixista tästä kyseisestä projektista, koska se tietty kiinnostaa minkälaisillä metodeilla johtopäätöksiä alkuperäisistä väreistä tehdään. RLM65-värin osalta päättelyketju vaikuttaa osin puutteelliselta, mikäli lähteenä on käytetty ainoastaan ilman etikettiä varustetusta lasipullosta löytynyttä nestettä ja sen sisältöön liittyvää kertomusta, jota ei voi enää tarkistaa. Päättelyketjua ei yhtään vahvista se, vaikka pullon sisältö analysoitaisiin. Analyysi osoittaa vain pullosta löytyneen nesteen kemiallisen koostumuksen, mutta ei sitä, käytettiinkö kyseistä nestettä todellakin lentokoneiden maalaamisen 70 vuotta sitten. Tämän voisi osin vahvistaa sillä, että analysoidaan jostain 70 vuotta vanhasta lentokoneen osasta otetun värinäytteen kemiallinen koostumus. Mikäli vanhan lentokoneen värinäytteen kemiallinen koostumus vastaa pullosta löytyneen nesteen kemiallista koostumusta, ollaan (ehkä) jo oikealla hehtaarilla. Tosin epäilen vahvasti sitä, että 70 vuotta vanha maali olisi lasipullossa yhä nestemäisessä muodossa.

Sinänsä on tietty kivaa, että suomalaisista aiheista teetetään maaleja, mikä helpottaa mallareiden elämää. Kokemuksesta voin sanoa sen, että sopan teettäminen voi mennä pieleen, vaikka käytettävissä olisi alkuperäisellä maalilla maalattu, arkistossa tarkasti UV-sätelyltä suojassa säilytetty värinäyte. Jokainen soppa on siis enemmän tai vähemmän tulkinta alkuperäisestä, jossa lähdeaineistotutkinnalla on joko suurempi tai pienempi painoarvo. RLM65 väri lienee siinä mielessä mielenkiintoinen asia, että saksalaisperäisellä maalilla lienee aikanaan maalattu kymmeniä tuhansia lentokoneita, joten maalilla maalattuja osia lienee kohtuullinen määrä pitkin maailmaa — kuten löytyy myös eri pienoismallitehtaiden sekoittamia RLM65-maalejakin. Harrastajilla on siis ainakin käytettävissä vaihtoehtoja, mistä valita mielestään "oikea" väri pienoismalliinsa :)

"Miten paljon ja millä värillä Lifecolorin Suomi-sävyjä pitää mahdollisesti vaalentaa."

Musta on tunnetusti suhteellisen tumma, joten vihreää vieressä ei auta liikaa vaalentaa, eli mustankin on silloin vaalennuttava hieman (ei kuitenkaan niin että jälki on liian harmaa lopulta=mustuus säilytettävä).

Jos maaleja täytyy vaalentaa niin mieleen tulee tietenkin valkoisella taittaminen. Aivan pieni vaalennus valkoisella ei vielä muuta värin sävyä mainittavasti, mutta aina se poistaa värikylläisyyttä. Itse vaalennan vihreitä mielellään sopivalta tuntuvalta vaaleammalla vihreällä (tai keltainen+sininen), tai ainakin selvästi kellertävällä vihreällä jos kylläisyys on säilytettävä. Suora keltainenkin käy puhtaille "ruohonvihreille". Lisäksi mustaa voi vaalentaa oikeastaan millä värillä tahansa, sillä mustahan ei ole oma väri, vaan jonkun sävyn tummin muoto. Purkkimusta toisaalta on useimmiten kaikkien värien seos, eikä useinkaan suoraan tunnistettavissa ruskeaan, siniseen tai vaikka vihreään pääsävyyn vaalennettaessa.
Maalien valmistajathan voisivat tehdä gradient-taulukon millä vaalentaa/tummentaa sävyjä oikein. LOL.

Kirjallisuudesta löytyy useita erilaisia vaalennustapoja, jotka on yleensä sidottu mallin mittakaavaan. Amerikkalainen Patrick Donahue lanseerasi aikoinaan ajatuksen, että sopiva prosenttimäärä valkoista olisi puolet skaalasta. Käytännössä siis 24% valkoista 1:48-skaalassa, 16 prosenttia valkoista 1:32-skaalassa, 36 prosenttia valkoista 1:72-skaalassa jne. Eurooppalainen mallari Per Huntley taas suosittelee lisäämään valkoista vähän eri periaatteella: 7% 1:32, 10%1:48, 15% 1:72 ja 23% 1:144. Lisää huttua aiheesta löytyy IPMS Color Cross-Reference Guide (David Klaus) -kirjasta, joka tosin ei ole enää aivan tuore. Saattaa olla, että filosofiat ovat muuttuneet. Tosin harrastajan pakka saattaa sekoittua viimeistään siinä vaiheessa, kun havaitsee mallin pohjamaalin värin vaikuttavan kohtuullisen paljon lopputulokseen — eli pitäisi periaatteessa tietää myös se, minkä värisellä pohjamaalilla esikuva on maalattu :)

Kiitos erinomaisista skaalapohjaisista vaalennusohjeista ja taustoituksesta värimaailmaan. Kuten uumoilinkin, mitään yhtä totuutta ei ole olemassa. Nyt minusta kuitenkin tuntuu samalta kuin aikoinaan brittiläisestä tuttavastani, joka totesi: "I'm still confused, but on a higher level":-)

Kehottaisin myös lukemaan Antti Kotirannan kommentti värien skaalaamisesta. Antin kommentti löytyy Tykki-Mersuni arviointiketjusta. Sinänsä mielenkiintoinen kommentti värien vaalentamisesta tai vaalentamatta jättämisestä.

Itse vaalennan värejä 1/72 mittakaavaan korkeintaan 15% hiukan väristä riippuen ja valkoisella. Jos alkaa arpomaan oikeaa vaalennusväriä ja sen sekoitussuhdetta vaalennettavaan perusväriin oppikirjoissa annettuina prosentteina, voipi tulla melko metkoja värejä. Usein nuo annetut prosentit ovat aika huimia ja niillä prosenteilla alkaa väri jo olla melko haaleaa, vain muisto alkuperäisestä sävystä. Vaalean harmaata en juuri käyttäisi vaalennukseen, koska harmaa tuo alkuperäiseen väriin - mitäpä muuta kuin harmaata.

PhantomII kirjoitti:

Kehottaisin myös lukemaan Antti Kotirannan kommentti värien skaalaamisesta. Antin kommentti löytyy Tykki-Mersuni arviointiketjusta. Sinänsä mielenkiintoinen kommentti värien vaalentamisesta tai vaalentamatta jättämisestä.

Antti Kotirannan esitys mainitsemassasi ketjussa on aiheellinen www.pienoismallit.net/galleria/malli_9729/ . Valon määrä maapallon eri leveysasteilla on erilainen ja katseluetäisyys kohteeseen vaikuttaa siihen, miten värit nähdään (ilmassa on epäpuhtauksia, vesihöyryä jne.) — kaukana taivaanrannassa oleva metsä ei näytä yhtä vihreältä kuin kymmenen metrin päässä katsottuna.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että mallien väriä pitäisi vaalentaa aina sen mukaan, millä leveysasteilla mallin (tai niiden esikuvien) oletetaan sijaitsevan. Tätä huttua käsitellään mainitsemassani IPMS Color Cross-Reference Guide -kirjassa luvussa Scale Color. Amerikan IPMS:n tavoitteena lienee ollut muodostaa leveysasteisiin perustuva taulukointi, jonka perusteella värejä vaalennettaisiin eri prosenttimäärillä aina sen mukaan, millä alueella mallin (esikuvan) oletetaan sijaitsevan.

Lähestysmistapa on periaatteessa oikea, mutta on väistämättä jotenkin tekotieteellinen. Jos tälle tielle lähdetään, niin valmiin mallin valaistukseen pitäisi kiinnittää melkoisesti huomiota, eli jäljitellä kyseisten leveysasteiden valaistusta myös näyttelyissä tai kuvautilanteissa. Näyttelyissa osastojako ja osastojen valaistus pitäisikin muodostaa sen mukaan, ovatko mallien esikuvat Pohjois-Afrikassa, Pohjois-Norjassa tms. :) Jos maalauksen yhtä osa-aluetta ryhdytään syynäämään tällaisella pieteetillä, niin silloin pitäisi kiinnittää huomiota myös esikuvanmukaiseen pohjamaalaukseen (tämä vaikuttaa lopputulokseen kohtuullisen paljon), väriä tummentaviin välilakkauksiin jne. Kaikki muodikkaat varjostusmaalaukset yms. on tällöin sytä unohtaa, koska ne kuultavat aina lopullisen peittomalauksen läpi enemmän tai vähemmän. Eli turhan monimutkaiseksi menee.

Aika hyvä peruskonsepti on pyrkiä valitsemaan esikuvanmukainen vaalentamaton kiiltävä peittoväri, edes jossain määrin esikuvanmukainen pohjamaali (jos pohjamaalin tiedetään olevan esim. lyijymönjä, niin tämä tarkoittaa silloin ruosteenruskeaa, mutta ei valkoista) ja viimeistelylakka, jolla säädetään kiiltoaste. Eli mahdollisimman vähän erilaisia kerroksia, jotka mahdollisesti muuttavat lopputulosta. Sitä ei pidä unohtaa, että pienoismallien maalaaminen on aina erittäin henkilöohtainen asia — käsiala, jolloin asiat tehdään viime kädessä siten kuin tuntuu hyvältä ja näyttää hyvältä. Emmekä lopulta välttämättä edes tiedä, millä perusteilla, miten perusteellisesti ja millä metodeilla pienoismallimaalitehtaat ovat värinsä tuotannossaan määritelleet.

Ugh! Viisaita sanoja.