Unia pienoismalleista

Toki. Monesti on muka jossakin ihmeellisen mahtavassa putiikissa ja ei osaa päättää minkä hienon mallin ostais. Siis tietynlainen painajainen :)

Olen nähnyt monesti saman unen jossa kävelen kaupungin keskuskadulla tai vaihtoehtoisesti joissain suuressa kauppakeskuksessa ja etsin pienoismallikauppaa joka siellä oli aikaisemmin. Kauppaa ei vaan enää tahdo löytyä.

Painajaisia, perkele painajaisia..

Lähes saman unen nähny useempaan kertaan. Tai oikeastaan painajaisen…

No anyway, uni alkaa sillä, että seison isolla kadulla (siis tarkoitan isolla, kuten Broadwayllä). Oudointa siinä on se, että olen vain yhden täysin ventovieraan hyypiön kanssa ko. kadulla. Tämä tyyppi antaa kymppitonnin käteistä ja sanoo, että "sulla on puol tuntia aikaa, ylijääneen rahan haluun takas".

Ei tässä sinänsä mitään pahaa, muttakun sillä kadulla ei oo muita kuin pienoismalliliikkeitä niin kauas kuin silmä kantaa…

Ei ehkä suoranaisesti, mutta tämä muistuttaa minua tapauksesta joka sattui kaukana nuoruudessa. Innokkaana junnuna olin saanut hyvän kevättodistuksen ansiosta muutaman Tamiyan mallin matkalla mummolaan. Helmenä pinossa oli kauan himoitsemani vastikään julkaistu T34/76 (muistaakseni sarjan numero oli 35149 :D). Saavuimme illalla mummolaan ja ryhdyin vielä kauniin kesäillan ja tulevan piiiitkän arjesta (ja liimankärystä valittavista vanhemmista) vapaan loman kunniaksi rakentamaan tätä unelmieni sarjaa. Homma jäi kuitenkin siltä illalta kesken, koska peti kutsui. Päätin jatkaa aamulla hommaa ja ummistin onnellisena silmäni sängyssä.
Alitajunta päätti toisin: Mummoni oli hakenut minut noin kahden aikaan yöllä takaisin nukkumaan mallailupöydän äärestä. Unissakävelijä on varmasti kaikille tuttu termi, mutta onko sivustolla muita unissaanrakentajia :D :D

Mennee vähän tähän samaan kastiin.
Junnuna nuo sotaukot(juuri ne vihreät, ruskeat tai keltaiset erittäin aidot muovi möhkäleet 5cm koossaan) kiehtoi ja toisinaan ne tuli aseteltua työpöydälle sängyn viereen putsattuina joukoittain lepäilemään modifioinnin jälkeen(aseiden irti leikkailuja ja toisille asentelemalla(sytkärillä sulattamalla kiinni), tykkien kiinnittelyä rekkojen lavoille…) ja monesti öisin sitten tämän tiimoilta näiden ukkojen kanssa tuli seikkailtua. Unissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kun alkoi parhaat pätkät olemaan nähty niin useasti heräsin keskellä yötä siihen että pelkäsin rusentavani ukkoja alleni nukkuessani, oikeissa unissa olin heidän kokoaan, mutta syvimmästä unesta päästyä kokoero iski päälle ja pelko rusentamisesta tuli alitajuntaan. Ja jännää sinänsä että tämä toistui lähes aina kun palaneen muovin ja toisinaan liiman käry peitti huoneen illalla =D Ongelmasta pääsi kun kippasi viattomat sotilas parat putsailun ja muokkauksen jälkeen suoraan takaisin laatikkoonsa, joten pelkästään huuruista nuo unet ja "pelot" eivät johtuneet…

Ja tuossa pari yötä sitten rakentelin jotain tiikeriä 1:3 koossa muovista ja tämä foorumi oli auki siinä sivussa ja täältä tuli aika luokatonta herjaa. Foorumi nimittäin toimi videopuhelu periaatteella, jokainen näki mitä muut teki ja kirjallista tekstiä ei ollut, kaikki oli vain kuvaa ja ääntä, koititte neuvoa muunmuassa asentamaan tykin putken väärinpäin yms…