Kyrsiikö muuten hyvä malli…?

Haastavinta on nykyään avata mitään malliboxia… Ei huvita, ei jaksa…

Mielenkiinto koottavia kohtaan on lähes nollassa. Scratch rakentaminen antaa paljon enemmän, kuin valmiiksi tehtyjen sarjojen kokoaminen.

Ei malli yleensä, eikä sinäänsä "kyrsi", toisinaan vaan tympii. Esimerkiksi aloittaminen ei meinaa toisinaan (kuten nyt) innostaa yhtään. Muistan edelleen kuinka taannoin loppui mielenkiinto täysin F-16 kanssa, kun sai sata osaa maalata erisävyisillä harmailla, eikä erottanut mikä oli maalattu ja mikä ei.

Ei yleensä hirveästi kyrsi itse malli, mutta sama mikä Heikillä tuossa edellä on ongelmana, ei meinaa mallin aloittaminen kiinnostaa yhtään. Pitäisi kai ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä vierailemaan Helsingissä Kuivalaisen putiikissa, jos vaikka jotakin tarttuisi mukaan ja saisi rakenteluinnon takaisin. :)

Jos nyt oli siis puhe sarjoista joissa ei ole mitään varsinaista vikaa, virhettä tai muuta kaljuuntumista aiheuttavaa, mutta muuten vain jostain syystä alkavat kyrsiä, niin siihen sanon että ei. En muistu mieleen hyviä sarjoja joiden kanssa olisi käynyt noin. Toki sitä keskeneräisiä projekteja on nurkissa joitakin, mutta ovat vaan jääneet telakalle muuten vaan.

Mutta taas näiden "vähemmän täydellisten" sarjojen kohdalla kyrsimistä aiheuttavat osien huonot sovitteet. Ja nimenomaan semmoiset joita tulee toisinaan vastaan, joista voisi vaikka rahaa lyödä likoon ettei ole vaan jaksettu tehdä osien mastereista kunnolla toisiinsa sopivia. Esim. sarjan valujälki on loistavaa ja detaljit skarppeja, mutta osat ovat kuin eri työpajoilta, ja vaikuttaa ettei minkäänlaista kommunikaatiota ole ollut niiden välillä sarjaa laadittaessa.
Vertaa: Paljon vähemmän häiritsee sellaiset limited run -sarjat joiden valujälki voi olla aika karuakin ja osien putsaamiseen saa kulumaan tovin jos toisenkin, mutta joita rakentaessa aistii sen että osien sovitteita on mietitty ja ne on oikeasti tehty sopimaan paikoilleen.

Eetu Tahvonen kirjoitti:

Mutta taas näiden "vähemmän täydellisten" sarjojen kohdalla kyrsimistä aiheuttavat osien huonot sovitteet. Ja nimenomaan semmoiset joita tulee toisinaan vastaan, joista voisi vaikka rahaa lyödä likoon ettei ole vaan jaksettu tehdä osien mastereista kunnolla toisiinsa sopivia. Esim. sarjan valujälki on loistavaa ja detaljit skarppeja, mutta osat ovat kuin eri työpajoilta, ja vaikuttaa ettei minkäänlaista kommunikaatiota ole ollut niiden välillä sarjaa laadittaessa.
Vertaa: Paljon vähemmän häiritsee sellaiset limited run -sarjat joiden valujälki voi olla aika karuakin ja osien putsaamiseen saa kulumaan tovin jos toisenkin, mutta joita rakentaessa aistii sen että osien sovitteita on mietitty ja ne on oikeasti tehty sopimaan paikoilleen.

Amen.

Lisänä voisi mainta ejektorit ja niiden jäljet. Olen ihmetellyt mm. Great Wallin Fw-189:ssä ja Accurate Miniaturesin (Eduardin paketointi) laskutelineluukkujen sisäpinnalla, vahvikedetaljien välissä olevia ejektorinjälkiä, kun luukkujen ulkopinnat ovat sileät ja niistä jälkien siistiminen olisi huomattavasti helpompaa.

Eetu Tahvonen kirjoitti:

Tai muuta kaljuuntumista aiheuttavaa.

Siitäkö se johtuikin! Ja minusta kun niin tuntui että tämä positiivisesti haastava harrastus ei ole kyrsinyt.