Kuvaaminen museoissa ja kuvien julkaisu netissä

Martti Kujansuu kirjoitti:

Viittasin tuolla linkillä kysymykseesi onko kuvien julkaisu sallittua vai ei.

Mihin myöskään ei löydy tyhjentävää vastausta yksin tekijänoikeuslaista.

Timo Nyyssönen kirjoitti:

Mihin myöskään ei löydy tyhjentävää vastausta yksin tekijänoikeuslaista.

Melko selvää kuitenkin on, että kuvaajalla on oikeus tehdä haluamansa määrän kopioita kuvasta johon hänellä on tekijänoikeudet.

Martti Kujansuu kirjoitti:

Timo Nyyssönen kirjoitti:

Mihin myöskään ei löydy tyhjentävää vastausta yksin tekijänoikeuslaista.

Melko selvää kuitenkin on, että kuvaajalla on oikeus tehdä haluamansa määrän kopioita kuvasta johon hänellä on tekijänoikeudet.

Ongelmahan on sama kun henkilöiden kuvaamisessa, kyllähän kaverin kuvaaminen on ihan salittua jos hän ei sitä suoraan kiellä. Mutta kuvan julkaiseminen (netissä, lehdessä ynm.) ei ole salittua ilman henkilön lupaa (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta). Silti kuvaajalla on täysi oikeus ottamiinsa kuviin.
Saman tyylisestä asiasta museoiden asettama kielto on, ainoa ero että siinä tehdään sopimus kuvaajan ja museon välillä jossa saadaan lupa kuvata mutta tietyin ehdoin, jos ehtoja rikotaan niin sitten asia pitää sopia taikka mennä oikeuteen selvittämään kumpi on oikeassa.

Sitten miten sitova museoiden asettamat ehdot ovat selviää vasta kun ensimmäinen tuomio oikeudessa kuullaan.

Henkilöiden kuvaamiseen liittyy kokonaan omat metkunsa. Jos puhutaan pelkästään valokuvaamisesta (ei siis vielä kuvien kopioimisesta tai niiden julkaisusta), se saako kuvata vai ei riippuu lähtökohtaisesti siitä, missä paikassa henkilö sattuu olemaan.

Jos henkilö on kotirauhan suojaamassa paikassa (esim. asunto) tai siihen rinnastettavassa tilassa (esim. WC tai pukuhuone) henkilön luvaton kuvaaminen on rangaistavaa salakatseluna. Oikeuskäytännössä salakatselusta on rangaistu silloinkin, kun varsinaisena kuvauskohteena on ollut asuinrakennus tai kesämökki ja joissa henkilö on tullut vangittua kuvaan niin pienenä, ettei hän ole ollut kuvista tunnistettavissa. Turun HO 14.8.2007 R 06/2449

Jos henkilö on julkisrauhan suojaamassa paikassa (liikehuoneistot, virastot ym.), salakatselusta voi olla kyse vain silloin, kun kyseinen tila on yleisöltä suljettu ja kun kuvaaminen loukkaa kuvauksen kohteen yksityisyyttä. Jos tila on yleisölle avoin tai jos kuvaaminen ei loukkaa kuvauksen kohteen yksityisyyttä, ei kyseessä ole salakatselu. Yleisöltä suljetussa, julkisrauhan suojaamassa tilassa oleskelevan henkilön kuvaaminen siis edellyttää lupaa.

Jos henkilö on julkisella alueella (ei siis koti- tai julkisrauhan suojaamalla alueella), esimerkiksi kadulla tai torilla, ei hänen kuvaamisensa voi olla salakatselua, eli periaatteessa ketä tahansa julkisella paikalla olevaa henkilöä voi kuvata. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinänsä laillisesti otetuilla kuvilla voi tehdä mitä tahansa. Esimerkiksi tietynlaisen kuvan julkaiseminen herjaavassa asiayhteydessä voi täyttää kunnianloukkauksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistöt.

Noita museoiden kuvauskieltoja tuskin ratkotaan käräjillä, ei ainakaan muutaman hassun kuvan napanneen harrastajan osalta. Jos riidan varallisuusintressi on muutama kymppi, ei ole mitään järkeä lähteä ottamaan useiden tuhansien eurojen oikeudenkäyntikuluriskiä ja satsata aikaa ja vaivaa prosessin pyörittämiseen.

Sinällään kuvio on selkeämpi, jos kuvaajan ja museon välillä on olemassa yksityisoikeudellinen sopimus, jossa on sovittu kuvausehdoista, kuvien julkaisusta, julkaisupalkkioista ym. Silloin arvioidaan ihan normaalisti sitä, onko tapahtunut sopimusrikkomus vai ei ja mitä siitä seuraa.

Varsinainen ongelma ovat tilanteet, joissa on kyse museoiden yksipuolisesta kiellosta, tai vaatimuksesta solmia tietynsisältöinen sopimus ehtona kuvaamisen sallimiselle. Jos kyseessä on valtion pulju, voidaan viimekädessä arvioida sitä, loukkaako rajoitus perusoikeuksia, erityisesti sananvapautta, johon kuuluu niin valokuvien ottaminen kuin niiden julkaisukin. Jos kyseessä on yksityinen museo, on kuvio kinkkisempi, sillä perusoikeudet eivät sovellu suoraan yksityisten välisiin suhteisiin. Noissa tilanteissa kiistanalaista on se, kuinka pitkälle menevää omistajan tai haltijan kontrollivalta kuvien ottamisen ja niiden julkaisun osalta on.