Osaako joku selittää reaktion?

Tuttu juttu.Ei ole ohenteesta eikä kiljun käymisestä johtuvaa.
Enkä tiedä mistä moinen puuroutuminen johtuu.
Liekö jotain tekemistä liuottimen haihtumisen kanssa??

Itsellänikin joskus samoin käynytsaman purtilon kanssa mutta aina olen mineraali tärpättiä käyttänyt ohennukseen eikä muilla purkeilla tapahtunut tuollaista.

Olen itse huomannut, että emalimaalien sekoittuminen on lämpöä vaativa, siis endoterminen prosessi. Kun emalitölkkiä sekoittaa, se kylmenee. Vaatii siis lämpöä ympäristöstään.
Kun taas tölkki jätetään seisomaan tapahtuu päinvastaista, eli lämpöä alkaa vapautumaan. Revell emalimaalitölkkien kannet ovat mielestäni hieman löysempiä kuin esim. Humbrollin vastaavat. Kantta kiinni laitettaessa voi toki niihinkin jäädä lievä ylipaine. Jos sitten tapahtuu tämän jälkeen tuo lämpöä tuottava eksoterminen reaktio purkissa, niin paine purkissa vieläkin kasvaa. Jos sopivasti on maalia kannen alla ja kannen ja purkin välissä on rako, voi maalia alkaa pursuamaan.

Ihan vaan normi kemianopettajan aatoksia.

Yleensä en ohenna purkkiin, vaan vasta sekoituskuppiin annosteltuun satsiin lisään ohenteen. Mulla on joskus tuollaista tapahtunut, kun olen purkin pohjalla olevia jämiä ohentanut suoraan purkkiin. Sen jälkeen on pursunnut yli, joskus ollut mukana ihan isoa kirkasta ja kovaa kuplaa, mutta ilmeisesti maalin pienestä määrästä johtuen ei ollenkaan noin hurjaa pursuamista kuin kuvassa.

Sen olen kanssa huomannut, että Revellin metallivärit rupeavat kuin kiehumaan ohennetta lisätessä ja sekoittaessa. Olen käyttänyt valmistajan omaa ohennetta, joten ei ainakaan mistään yhteensopimattomuudesta pitäisi olla kiinni. Maalausjäljessä ei kuitenkaan ole ollut mitään vikaa (paitsi maalarista itsestään johtuvaa). Tällaista kiehumista (tai pyörteilyä) on tainnut tapahtua myös Lifecolorin akryylialumiinin kanssa, ellen vallan väärin muista.

Timo Rissanen kirjoitti:

Kyseessä Revellin maali nro 91. Maali on jo muutamia vuosia sitten ostettu ja milloin lie tehty, mutta täysin maalauskelpoista ohennettuna vielä nyt ja maalauksen jälki on ihan kuin millä metallimaalilla tahansa.

Myös Metal Cote 2700X-maaleilla on samaa ilmiötä havaittavissa. Pari purkkia tullut postissa vuotavina jo valmiiksi.
Vaikea kuvitella, että purkki vuotaisi "itsestään", koska muut maalit pysyvät sisällä. Varmaankin pursuaminen johtuu maalissa tapahtuvasta kemiallisesta reaktiosta, jota metallihiukkaset katalysoivat. Reaktion tapahtumisen edellytyksenä lienee maalin seassa oleva ilman happi tai jopa typpi, ehkäpä hiilidioksidikin, kun tietoa ei ole valmistusprosessissa mahdollisesti käytetystä kaasujenpoistosta (jos maaliteollisuudessa sellaista edes tehdään?).
Eipä reaktion tarvitse olla kummoinenkaan mittakaavaltaan (eli reaktiota tapahtuu vähän ja hitaasti) kun noin pienessä astiassa paine kasvaa reaktiossa syntyvien uusien kaasujen pyrkiessä laajentumaan. Nopeassa reaktiossa kansi varmaan lentäisi paikaltaan.
Jos reaktioon kuluu vain vähän maalin komponentteja, ei maalin laatu purkissa välttämättä kärsi, mikä on havaittavissa käyttökelpoisuutena.

Pois ei voi sulkea Mikan ehdottamaa sekoittumisteoriaakaan.

Saman ilmiön olen todennut tapahtuvan vaikka ohentaisi Revellin omalla ohenteella. Käytettävyyteen ei vaikutusta. Kovettuneet purseet olen raapinut välillä pois että kannen saa paremmin kiinni.

Minulla kerran Humbrolin iki-ihanan nro 11 Silver -purkin kansi poksahti auki sellaisella voimalla, että päätyi noin 10 cm päähän purkista mallailupöydälleni. Onneksi ei mitään oleellista sotkeutunut. Ajoittain laitan metallipurkit käytön jälkeen pikkupuristimeen, kunnes maali on kuivahtanut kannen ja purkin välissä.

Mika Kauranen kirjoitti:

Olen itse huomannut, että emalimaalien sekoittuminen on lämpöä vaativa, siis endoterminen prosessi. Kun emalitölkkiä sekoittaa, se kylmenee. Vaatii siis lämpöä ympäristöstään.
Kun taas tölkki jätetään seisomaan tapahtuu päinvastaista, eli lämpöä alkaa vapautumaan. Revell emalimaalitölkkien kannet ovat mielestäni hieman löysempiä kuin esim. Humbrollin vastaavat. Kantta kiinni laitettaessa voi toki niihinkin jäädä lievä ylipaine. Jos sitten tapahtuu tämän jälkeen tuo lämpöä tuottava eksoterminen reaktio purkissa, niin paine purkissa vieläkin kasvaa. Jos sopivasti on maalia kannen alla ja kannen ja purkin välissä on rako, voi maalia alkaa pursuamaan.

Ihan vaan normi kemianopettajan aatoksia.

No niin. Nythän meillä on ammattilainen vastaamassa. Eli lisäkysymys tähän:
Miksi vain metallimaaleilla on tämä reaktio? Niistähän muutkin kirjoittaa?

Näissä "metallihile"-maalien "runkoaine" taitaa olla hieman erilaista kuin muiden Enamel maalien?
Nämä ovat mielestäni pohjaltaan lakkaa jossa hieno metallipöly on väripigmenttinä.

Mielestäni kaikki omistamani metalli-maalit ovat puskeneet tuon ruskean sitkeän nesteen kannen raosta ulos.
Niin Humbrol/Revell kulta, pronssi, alumiini ja Tikkurilan hopeinen kuumankestävä alumiini kuin Miranol hopeakin.

Maalien valmistajasta riippuen öljymaalin sideaineeena on öljy, lämpökäsitelty öljy(vernissa), paksuöljy(Stand oil), keinotekoiset alkydit, luonnon- ja keinotekoiset hartsit.

On liikesalaisuus mitä missäkin maalissa on, mutta villi arvaukseni on se että juurikin tuo säilytyksessä maalin pinnalle noussut sideaine maalitölkkiä liikutellessa tarttuu tölkin ja purkin kannen väliin.
Purkissa olevan hapen ja sideaineen reaktion johdosta maalipurkkiin tulee hieman painetta ja tämä paine työntää maalinsekaisen sideaineen ulos pienen pienestäkin raosta.

Jostakin Youtuben syövereistä muistan nähneeni filminpätkän jossa mallari suhautti tölkistä ainetta (Ponnekaasua?) maalipurkkiin juuri ennen kannen sulkemista, jotta purkkiin ei jäisi happea?

Maalausaineopas
öljyvärimaalarille

AJ.