A Lappalainen

Moi A Lappalainen. Kirjoitan näin yksityisesti, kun on liian pitkä juttu tuohon "julkiseen" arvosteluun ja on oikeastaan muuta kuin mallin arvostelu. Olet tehnyt hienon Vulcanin eikä minulla ole sen suhteen mitään lisättävää eikä moitittavaa. Annoin 4 pojoa. Hienoa, että on vihdoin sivustolla malli tästä upeasta koneesta.
Syy miksi innostuin mallistasi on se että se tuo erään muiston mieleen elämän varrelta. Muistan hyvin sen, kun oli tuo Falklandin sota ja briteillä oli paha ongelma kun ei meinannut löytyä sopivaa kalustoa pommitustehtäviin. Sotahan lopulta yllätti britit täysin, sillä argentiinalaisethan valloittivat saaret yllättäen ja brittien ilmavoimat olivat juuri poistamassa ja jo paljolti poistaneet käytöstä pitkän matkan pommittajia eli siis käytännössä näitä Vulcaneja.
No, saivat nyt ainakin yhden riittävän toimintakuntoisen ilmaan ja veivät sen Ascensionin saarelle keskelle Etelä-Atlanttia. Saarihan on brittien "omistama", mutta siellä on USA:n Ilmavoimien tukikohta ja riittävä kiitorata isoillekin koneille. Kyseinen pommituslento Falklandeille oli sitten siihen mennessä maailman pisin sotalento, jolloin Vulcania piti tankata ilmassa käsittääkseni mennen tullen. Pommitus tapahtui ainakin sen aikaisten lehtijuttujen mukaan 12 km korkeudesta ja sarjat osuivat hyvin Port Stanleyn kiitoradalle.
Nyt tullaan siihen varsinaiseen muistoon. Huhtikuussa 1989, eli seitsemän vuotta Falklandin tapahtumien jälkeen suomalaisen YK-rauhanturvapataljoona (n. 850 miestä) lennätettiin Namibiaan ja minä olin siinä joukossa. Sinne mentiin jos jonkunlaisella koneella ja monta reittiä, mutta minä olin noin 200 miehen joukossa, jotka vietiin ensin Englantiin (Herculeksilla ja Skymastereilla). Siellä oltiin kaksi yötä ja sitten matka jatkui USA:n Ilmavoimien C-5 "Calaxy" jättiläiskoneilla. Ensimmäinen välilasku oli Espanjassa USA:n Rotan tukikohdassa lähellä Cadizia ja toinen oli sitten täällä Ascensionin saarella. Se nyt on paikka, jonne tavallisella tallaajalla ei ole mitään asiaa. Sanoinkin silloin muille pojille, että nyt ollaan paikassa jossa kukaan sukulainen ei ole käynyt eikä tule käymään. Olimme siellä kolme tuntia yöllä 12.4.1989 ja huono puoli oli se, että oli tosiaankin yö ja mitään ei käytännössä näkynyt lukuunottamatta USA:n Ilmavoimien tukikohdan valoja. Yhtään valokuvaa ei jäänyt muistoksi paikasta, eihän lähes pimeässä kannattanut kuvata.
Tämä juttuni kuuluu siis sarjaan "erikoisin paikka missä olen maailmassa käynyt" ja tekemäsi malli Vulcanista toi sen mieleen ja sai tämän jutun kirjoittamaan.
Mallailuintoa jatkossakin ja Hyvää Joulua.
PS. Vielä sen verran, että ollaan ammattitovereita. Itse ajan moduuliyhdistelmää täällä Jyväskylässä Kelpokuljetuksella. Olen istunut kuorma-autojen, linja-autojen ja rekkojen ratissa jo 38 vuotta ja alkaa riittämään. Pääsisipä jo johonkin putkeen…