Ryhmärakentelu: Viikonloppumalli II

No enpä olisi uskonut että tämän "valmiiksi" saan. Etummainen numero kyllä oikeni kun vain kuivui kunnolla…

Vielä riittää hommaa huomiselle, pientä kuiva sivelyä, pölytystä ja sen semmoista.
Maali pinta on kyllä aika karu, kiireellä maalattu ja hiustenkuivaajalla kuivattu. Kaikki maalit humbrolin emaleja. Sarjana yksinkertainen ja hämmästyttävän hyvin kasattava viisikymmentä vuotta vanhoista muoteista puristetuksi.



Paljon hupia hintaan 8€.

Tähän jäätiin tänään.Osa dekaaleista on vielä laittamatta. Lisäksi on valmiina lisätankit ja suihkusuuttimet, sekä laskutelineiden luukut. Itse laskutelineet ja ohjukset kaipaavat vielä säätöä.

Lisätty 3 kuvaa pikku-Sherman kansioon.
www.pienoismallit.net/galleria/malli_11203/

Iltapäivän tärpättihuutelu liotti limasaumat auki . Nyt putoilee osia - tais jäädä tähän

Eipä tässä valtavia muutoksia edelliseen. Eiköhän tämä ole nyt "perusvalmis".

Lienee aika pohtia kokemuksia ja opittuja asioita. Aivan ilmeinen seikka, joka ilmeni edellisestä viikonloppumallirakentelustani ja tällä kerralla monien muiden hankkeista on se, että viikonlopun tai muutaman päivän aikana ei kerta kaikkiaan synny vallan mahdottoman mutkikasta ja hienoa työtä. Sen sijaan ihan käypäisen ja siistin perustason mallin näyttää hyvinkin saavan aikaan. Uskoisin, että onnistumisen edellytyksiä ovat ainakin seuraavat:

-Riittävä yksinkertaisuus, kuten jo mainitsinkin
-Hyvälaatuinen sarja, tästä kohta lisää
-Tutut työmetodit ja toimivat rutiinit
-Perusteellinen huolellisuus, ettei esimerkiksi maalit lähde teippien mukana. Tämä mielestäni on oikein oman pohtimisensa aihe, koska kuivumisajat väkisinkin jäävät lyhyiksi. Vaan siihen harkintaan ei tässä liene aikaa.

Edellisellä kerralla yritin tehdä Glencoe modelsin Vickers Viscountin, mutta aika loppui pahasti kesken. Silloin viimeinen niitti oli vaaleanharmaa maali, joka ei tarttunut, tasoittunut, peittänyt eikä kuivunut. Edellisestä viisastuneena valitsin tällä kertaa pienemmän ja yksinkertaisemman mallin, AZ:n Tupolev Tu-134:n. Käsittääkseni sarja on Tsekkiläistä alkuperää, ja sitä vaivaavat ongelmat, joita olen kohdannut muissakin lyhyen tuotannon sarjoissa – etenkin entisen itäblokin alueelta tulevissa. Näyttää nimittäin siltä, että laatua on lähdetty tavoittelemaan väärästä päästä. Muoviosissa on mukavasti yksityiskohtia, mutta ne sopivat toisiinsa vain joten kuten. Viheliäiset sovitteet tuottavat työtä ja kitit ja pohjamaalit vaativat kuivumisaikansa, mikä ei ole nopeasti tehtävälle mallille sopivaa haastellisuutta. Mallin päämitat taas eivät vastaa mitään löytämiäni tietoja Tu-134:n mitoista ja moottorien suihkuputkien päät ovat väärän muotoiset. Interflugin siirtokuvien vaihtoehtona olisi ollut Ceskoslovenske Aerolinien (mikä ihmeen Keskos-lovenskia… noinko se tosiaan kirjoitetaan?) Tu-134A. Tu-134A:n runko tosin on selvästi pitempi kuin tuossa Interflugin ensimmäisen tuotantosarjan mallissa. Muitakin eroja lienee. Siirtokuvat ovat laadultaan enintään kohtalaiset: ne ovat väärän muotoisia ja kokoisia sekä puutteellisia. Jos jotakin hyvää sanottavaa on, niin iloinen aatteen väri ja siedettävä käsiteltävyys. Kaikkineen sanoisin, että jos ken tuntee tarvetta tehdä Tu-134:n mallin tässä mittakaavassa, valitkoon Zvezdanarjan.

Mitä siis tein?

Malli on koottu, kitattu, maalattu ja tarrat on läiskitty kylkeen. Kokoaminen oli jokseenkin yksinkertaista, ja kittaamiseen näiden liikennekoneiden kanssa saa varautua joka tapauksessa. Käytössäni oli Tamiyan epoksikitti, joka tällä kertaa pysyi kiinni ja oli parilla levittelemällä ja hiomalla kelpo. Mukavana puolena tuossa kitissä on, ettei se ime maalia, kuten monet muut. Päävärit ovat Motipin halvimpia spraymaaleja, joita olen aikanaan ostanut Motonetistä. Valkoinen on jotakuinkin valkoinen ja vaaleanharmaa aivan aavistuksen tummempi kuin Revellin sävy SM 371. Yleensä noiden kiinnittyminen on ollut hiukan heppoista, mutta tällä kertaa teippien mukana lähti vain pari mitättömän pientä hitusta. Spruuttasin maalit suihkutilassa, johon kiinnittelin suojapapereita. Siivottavaa syntyi silti ja hajuhan oli karmea. Ei siis kotikäyttöön näitä enää. Laskutelineitä on tahrittu vanhoilla emalimaaleilla, joita minulla on fantasiljoona purkkia. Renkaiden musta on Revellin matta 6. Maalasin ne torstaina, ja maali on yhä tahmea. Ei. Tuota. Maalia. Enää. Ikinä. Mihinkään. Pyörien keskiöt ovat eläväinen sekasotku vihervää ja harmajaista, sävyjä äX ja Yy. Metallivärit taas ovat purkista, jossa lukee Mr.MetalColor Chrome Silver. En kiillottanut sitä kovinkaan ankarasti, sillä eiväthän nuo solakot ja johtoreunat ole oikeissakaan koneissa peilikiiltävät. Tuosta maalista pidän. Sutipelilläkin saa ihan asiallista jälkeä, peittää kerralla ja kestää ainakin jonkinlaista käsittelyä.


Siirtokuvat asentelin jo lapsena oppimallani tumpulointimenetelmällä, ja huolellisuudessani on moitteen sija, kuten aikaisemmasta viestistäni käy ilmi. Lisäksi pitkät ja kapeat kylkiraidat katkeilivat jälleen. Vastaisuudessa leikkelen kaikki yli 10 cm pitkät kapeat soirot sopiviksi pätkiksi. Kiinnittelyn jälkeen pehmittelin dekaaleja vielä Micro Solilla. Näissä liikennekoneissa etenkin nokat ovat muodoiltaan niin kaarevia, että pehmittelemättä siirtokuvat eivät niihin asetu.

Mitä jäi tekemättä?

Pari antennia puuttuu, ne ovat tuossa syövyteosina. Moottorit ovat yhä irti, mutta odotan nyt maalien kunnollista kuivumista, ennen kuin käyn räpelöimään turbiineita kiinni. Tuulilasi kaipaa viimeistelykseen valkean siirtokuvasuikaleen. Navigaattorin glas nose (glasnost = "julkisuus, avoimuus"!) kaipaa myös pientä viimeistelyä.. no.. jollakin. Siivenkärjistä puuttuu punainen varoitusmaali, samoin korkeusvakaimista. Malli on myös lakkaamatta, joten sitä voi hädin tuskin koskea. Pohdittavakseni jää, että teenkö koneesta uuden ja kiiltävän vai piilottelenko työni huonoimmat jäljet ankaran säistyksen alle. Näitähän ei pidetty puhtaina ja hohtavina, kuten nykyisiä liikennekoneita. Ja pyörät! Käsittelyssä osa kuivumattomasta mustasta maalista jäi sormiini…

Kyllähän tuo noineenkin jo koriste-esineestä menee, ja hanke oli mukava. Ehdin jo mielessäni jättää tämän harrastuksen, mutta nyt innostuin ajatuksesta tehdä jokin noista keskeneräisistä malleistani valmiiksi. Arvelen, että olen ansainnut toisenkin mukin kaakaota. Enkä kaada siihen mitään liuotinta joukkoon, en edes etanolia!

Valmista tuli, "mallin" osalta, 81mm krh ja muutama figuuri, ei ankarampia tavoitteita ollutkaan, vaan tuo maastopohja teetti töitä ja jätti paljon parantamisen varaa.

[img][/img]

Paremmat ja useammat kuvat, sitten ennen jatkoajan loppua.

Shikashi


yatta !

Nyt on ainakin kaikki osat paikoillaan

shoshite ima - jatkuu ensi viikolla.

Eli vartin päästä

Moi, Pakko heittää myös pyyhe kehiin, matsi Das Bootin kanssa tuli hävittyä, aika ei riittänyt. Ohessa tulee vielä muutama kuva, jotka on otettu hetki sitten; U-Boot kuivumassa kirkaslakkauksen jälkeen - kuivuminen vie liikaa aikaa…

Paljon jäi tekemättä, dekaalien laitto, maalausviimeistelyt, säeistys, korjaukset viimeistelyt…valokuvat. Kenties olisi jopa ehtinyt ilman flunssaa, mutta c'est la vie.

Paljon virheitä tuli tehtyä, Ted tuossa edellä listasikin ne, mitä pitäisi tehdä:
-Riittävä yksinkertaisuus
-Hyvälaatuinen sarja
-Tutut työmetodit ja toimivat rutiinit
-Perusteellinen huolellisuus
plus
-maalin/lakan kuivuminen
-ennakoida sairastuminen
-vaimon työajat
-omat työajat
-skidien puuhat
-ennakoida odottamattomat menot

No, joo nyt ei vain ehtinyt ja se siitä. Jokatapauksessa kaikki ryhmikset ovat positiivisia ideoita ja hauskoja harrastebuusteja huolimatta vastoinkäymisistä - kannatan ryhmiksiä.

Ohessa pari kuvaa siitä mihin jäätiin projektissa:

U-Boot U-505, oikea puoli kirkaslakkauksen jälkeen kuivumassa

Das Boot U-505, vasen puoli kirkaslakkauksen jälkeen kuivumassa

Parhain terveisin, AJ

Huh huh tiukoille veti! 23.53 liimasin puskurin malliin. Tosin pieniä juttuja ajattelin vielä korjailla/tehdä huomenna. Letkutelat vastusti loppuun asti, ei meinannut millään saada niitä istumaan. Eipä ne hyvin ole vieläkään mutta saa kelvata. Malliin tuli jo rakennusvaiheessa mokia jotka huomasin maalausvaiheessa, mutta jos niitä olisin alkanut korjaamaan niin en olis ehtinyt valmiiksi. Joten menkööt tämä nyt tällaisena, ei niin hyvin tehtynä mallina. Mutta mukavat neljä päivää oli, kiitokset järjestäjälle sekä kaikille muille osallistujille, on ollut mukavaa lukea rakentamisen etenemistä, huolimatta siitä tuliko valmista ajoissa vai ei. Jos näitä vielä järjestetään niin mukana ollen ehdottomasti jos aikataulut antavat myöden! Kuvat vielä valmiista mallista, galleriaan ilmestyy lähipäivinä. :)

Tuulilasin päällä olevaa kattokangasta ei ole vielä liimattu, sitä täytyy parannella tai jättää pois..


edit. Ja sai ainakin mallin nopeasti valmiiksi, eli yksi rakentamaton malli vähemmän! :D Ei omatunto kolkuttele niin pahasti…