Mallix Harrastemaailma 4-5/2012 postissa

Ainakin maakalustomallari on uusinpaan lehteen tyytyväinen. Kalustoartikkelit ovat just sitä, mitä lehdeltä odotan jatkossakin.

Hyvä niin kauan kunnes löytyy parempi kirjoitus samoista aiheista vaikkapa ulkomaisista julkaisuista.

Olen kaiken kaikkiaan melko tyytyväinen Mallix-lehden juttu valintoihin. Leko ja maakalusto puolta on ollut koko
Mallix-lehden ilmentymis historian ajan suuhteellisen tasaisesti. Itse erityisesti pidän erilaisten uutuus mallien ja tuotteiden arvioinneista. Ainoa asia mikä hieman ärsyttää on Messerschmitt 109 juttujen suuri määrä lehden ilmentymis-vuosien aikana. No toki on myönettävä että Mersulla Suomen ilmavoimissa oli legendaarinen maine.
Onhan Mersu konetyyppi, jolla on saavutettu eniten ilma-voittoja. Muuten en valita, jatkakaa samaan malliin.

Yhdyn Mikaan, hyvä numero! Varsinkin t-26 juttu on hyvä. Tuollaiset jutut missä on taustatietoa sekä referenssikuviakin samalla ovat parasta antia lehdessänne!

Edelleenkin siihen oikolukemiseen pitäisi kiinnittää huomiota. Olen ehtinyt vasta lukea T-26-jutun, ja jo siellä tuli vastaan tämä tajunnanvirta:

Lainaus:

…valinnan seurauksena on myöhem Kesän 1944 taisteluissa tuhoutunut Puna-armeijan T-26. Huomaa, oikea tornin tykkiaseistus, työkalulaatikon lukitusmekanismi, tornien levyjako ja tuhotun tornin paljastama rakenne. mässä vaiheessa tarvittava…

Eihän siinä mitään, että kuvateksti saadaan keskelle leipistä, mutta kyllähän noin eeppisen mokan huomaa jos joku vain lukisi tekstit edes kerran läpi taittovaiheessa…

Kiva oli saada uunituore lehti. Ei moitetta. Olitte näyttävästi laittaneet meidän tapahtuman mainoksenkin ( Maalla, Melellä ja Ilmassa III, Kuopion mallitapahtuma) ja suurkiitos siitä.
Vielä kun saisimme jutun tapahtumasta jollain konstilla kuvineen lehteenne, niin a´vot.
Tervetuloa jutuntekoon isänpäiväviikonloppuna Kuopioon.

Malleja on jo nyt ilmoittautunut mukaan todella runsaasti. Tulee iso näyttely.
T.T

Uusimmassa Mallix-lehdessä oli hartsivaluja käsittelevä juttu, joka suhteellisen hyvin valotti hartsivalumenetelmän saloja. Muutama asia kaipaa kuitenkin täydentämistä. Kun tehdään kaksipuoleisia muotteja, on väliaineen (release agent) käyttäminen välttämätöntä. Muuten kumimuotin uros- ja naaraskappaleet tarttuvat toisiinsa. Sylmastan sarja sisältää kyseisen aineen, mutta sen käyttö oli jutusta unohtunut. Ilmeisesti väliainetta oli kuitenkin käytetty, koska kuvien perusteella muottien valmistus oli onnistunut hyvin.

Muovailuvahojen kanssa saa olla varovainen, kun niitä käyttää silikonikumimuottien teossa. Tavanomaiset askartelukäyttöön tai lapsille tarkoitetut muovailuvahat ei aina toimi silikonikumin kanssa. Sopimattomuus ilmenee siten, että kumi ei kovetu muovailuvahan pinnalta, eli muovailuvahan päälle jää parin millimetrin vahvuinen kerros kovettumatonta kumia. En ole täysin tietoinen siitä, mistä tämä ilmiö johtuu. Kirjallisuudessa sen sanotaan johtuvan rikistä. Samankaltaisen ilmiön voi tuottaa "vääränlaisella" maalilla maalattu originaaliosa. Monet autopohjamaaleissa käytetyt liuottimet voivat reagoida kumin kanssa.

Kovettumattoman kumin jääminen originaaliosan pinnalle voi pilata osan, koska tahmean jähmettymättömän kumimassan poistaminen osien pinnalta on erittäin hankalaa. Muovailuvahan soveltusuus kannattaa aina kokeilla ennen projektin aloittamista. Muottityöskentelyä varten on olemassa myös ihan oikeitakin vahoja, kuten Micro-Markin Klean Klay -niminen tuote (on niitä muitakin).

Sylmastan sarjan sisältämä kumi on kohtuullisen pehmeää. Kumin kovuus (=shore hardness) on vain 18. Pehmeä kumi antaa mahdollisuuden valmistaa muotteja, joissa voi olla melko suuriakin negatiivisia päästöjä (eli osassa voi olla ulkonevia yksityiskohtia). Tällaisen kumin venyvyys ja repimislujuus on hyvä, jolloin vältytään kaksipuoleisen muotin valmistukselta. Valuosa voidaan yksinkertaisesti pullauttaa muotista ulos painamalla, kun pehmeä kumi antaa niin hyvin periksi. Tässä mielessä jutussa esitetyn tynnyrin valaminen kaksipuoleisella muotilla on turhan monimutkaista, koska tynnyrin pohja muodostaa jo luonnollisen valutason ja itse vanteet eivät edes muodosta kovin voimakasta negatiivista päästöä. Sekä hartsivalun että loppuviimeistelyn kannalta yksinkertainen tasovalumuotti olisi riittänyt: tynnyri pystyyn muottilaatikon pohjalle ja kumit päälle. Hartsivalussa taas olisi riittänyt, että hartsi vain kaadetaan aukosta sisään. Toisaalta ymmärrän, että jutun tekemisen kannalta kaksipuoleisen muotin valmistaminen oli ihan hyvä idea esitettäväksi.

Näin pehmeä kumi aiheuttaa rajoituksia suurempien osien valamisessa, jos olettamuksena vielä on, että muotin pitäisi pysyä ryhdikkäästi suorassa esimerkiksi talon seiniä valettaessa. Sylmastan sarja sopii ennen kaikkea pienten detaljiosien valmistamiseen. Suurempien osien valmistuksessa kannattaa valita muottikumi, jonka kovuus (shore hardness) on kolmenkymmenen tuntumassa.

Kumin kutistumalla on myös merkitystä mikäli erilaisten valuosien pitää sopia hyvin yhteen. Sylmasta sarjan sisältämän kumin kutistuma on 0,39 prosenttia. Tälla tiedolla voi olla merkitystä, kun valetaan suurempia osia. Mitä ilmeisimmin Sylmastan kumi on kondenssiverkottuvaa kumia (tätä ei valmistaja kuitenkaan kerro), eli muotin polymeroituminen perustuu osin haihtumiseen. Additioverkottuvissa muottikumeissa kutistumaa taas ei käytännössä ole lainkaan, koska polymeroituminen perustuu kahden aineen yhteisreaktioon ilman haihtumista. Kondenssiverkottuvasta kumista valmistetut muotit saattavat myös kutistua vuosien varrella säilytyksen aikana todella rajusti - ilmeisesti haihtumisreaktio jatkuu vielä pitkään. Mikäli haluaa joskus valaa samanlaisia uusia osia, kannattaa joko originaali tallettaa hyvin tai säilöä muutama ensimmäinen muotilla valettu hartsivaluosa masteriksi tulevaa käyttöä varten.

Olipa kumimuotti valettu sitten additioverkottuvalla tai kondenssiverkottuvalla kumilla, niin kannattaa aina seurata hartsivaluosien koon kehittymistä varsinkin jos tuottaa samalla muotilla osia suurempia sarjoja. Näyttää nimittäin siltä, että kaikissa tapauksissa osat tuppaavat kerta kerran jälkeen turpoavan. Muottien tukeminen näyttäisi kaikissa tapauksissa olevan lähes välttämätöntä, vaikka tämä ei aina poistakaan turpoamisogelmaa täysin. Turpoaminen johtuu ilmeisesti siitä, että hartsin komponenttien reagoidessa syntyy lämpöä, joka vaikuttaa myös muottiin. Suuri ja ohut tasovalumuotti voi peräti vääntyä kippuraan lämmön vaikutuksesta. Siksi muotti pitäisi tukea ja toisaalta käyttää melko paksuja muotteja. Teollinen koneellinen valukaan ei tuota kahta täysin samankokoista osaa. Tämä on ilmeisesti tuotantotavan pysyvä ongelma, joka on kuitenkin syytä tiedostaa.

Veden käyttö muottilaatikon tilavuuden mittaamiseksi on kätevä tapa haarukoida tarvittavan kumin määrä. Tähän ei kuitenkaan kannata sotkea painoyksiköitä. Veden ja kumin tilavuushan on sama: jos muottilaatikko vetää desilitran vettä, niin saman verran tarvitaan kumimassaa :) Muovinen litra-mitta onkin kätevä sekoitusastia.

Hartsivalujuttu tuli tehtyä lähes suoraan sarjan omien ohjeiden mukaan, sen takia päädyin tuohon kaksiosaiseen muottiin. Olisi todellakin ollut parempi tehdä tämän kappaleen muotista yksiosainen, mutta tarkoituksena oli testata sarjaa ja samalla sen ohjeita, sillä tämä on nimenomaan aloittelijoille hyvä setti. Kokeneemmat tuntevat jo paremmin aineiden ominaisuudet ja osaavat hankkia juuri oikeita aineita kuhunkin projektiin. Tekstistä oli ikävästi jäänyt tuo irrotusaineen osuus pois. Olen varma että siitä olin virkkeen verran kirjoittanut, mutta ilmeisesti olen itse editoinut sen vahingossa tarinasta pois, pahoittelut virheestäni. Tuo irroitusaine todella kuuluu sarjaan ja sitä kannattaa sivellä muotin pintaan ennen kuin valaa muotin toisen puoliskon, sillä estetään muotin puoliskojen tarttuminen toisiinsa. Hartsivaluun en ainetta käyttänyt, vaan siihen käytin tuota vauvatalkkia koska se ei peitä detaljeja juuri ollenkaan. Käyttämäni muovailuvaha oli Tiimarista ostettua tavallista muovailuvahaa, joka oli pakattu läpinäkyvään ämpäriin. Valitettavasti en muista muovailuvahan merkkiä, mutta se ei reagoinut silikonin tai hartsin kanssa millään tavalla. Kumi on todellakin pehmeätä, joten seinämävahvuutta kannattaa tehdä. Jotta selviäisi miten aloittelija pystyy tuota sarjaa käyttämään, oli tämä myös testaajan ensivalu. Toki olin tutustunut aiheeseen ja tutkinut YouTube videoiden avulla miten homma hoidetaan, mutta valu oli kyllä ensimmäiseni. Siksi voinkin suositella valamisesta kiinnostuneille mallareille lämpimästi tätä sarjaa, sillä onnistuihan tuo kohtalaisesti minultakin.

ykakin juttu oli mukava piristys, lisää "mallari maailmalla"-tarinoita, jos vaan löytyy kirjottajia…