Mallarin elämää naisen kanssa…

Vaimo ei kylläkään täysin ymmärrä mutta ei myöskään naljaile millään tavoin. Ei edes uusien mallien tai tarvikkeiden tilausta suunnitellessa, toteaa vain : no, sä tilaat. Vaikka rakentamattomia on niin ettei lisää tarvis. Minulla siis vaimo-mallailu akseli onnellisesti tasapainossa.

Mika Jylhä kirjoitti:

Ei ymmärrystä sille että malleja voi ostaa vaikka niitä jo on.

Toisaalta naisväen suhteen on se hyvä piirre, että heidän mielestään kaikki lentokoneet ja panssarivaunut ovat ihan samannäköisiä - näin ainakin minun vaimoni ollessa kyseessä. Kun vuosien varrella on varastoon kertynyt kymmeniä, kymmeniä, kymmeniä ja taas kymmeniä rakennussarjalaatikoita, niin ei vaimo huomaa enää mitään outoa jos sinne Messerschmittien, Junkersien, Aradojen ja Focke Wulffien sekaan imestyy uusi Heinkel-paketti - ne kun ovat kaikki niin samannäköisiä… mutta jos sinne sekaan ilmestyy Heineken-paketti, niin se kyllä huomataan ja sitten alkaakin kolmannen asteen kuulustelu.

Täytyy kyllä myöntää, että kun tulin hankkineeksi Revellin 1:72 skaalan Gato-sukellusveneen sarjan, niin tuon laatikon vaimokin huomasi heti, vaikka yritin sen ovelasti sijoittaa varastooni muiden laatikoitten sekaan - ei ihme että huomasi, kyseinen lootahan on kuin suuri matkalaukku, öbaut 160 cm pitkä…

Joo siis tää viesti ketju on kyllä täys kymppi.

Itse asun vielä kotona mutta kuten ollakkaan niin kyllä näitä kohelluksia on sattunut mullekkin.

Kaikkihan ne alkaa yleensä siitä kun malliaiheiset kirjat lojuu ympäri huoneen lattiaa ja koulupöytä on maali täplien peitossa.

Niin tietenkin kun siihen vanhemmista jompi kumpi pöllähtää niin alkaa sanominen "taas on huone sekaisin ja katso nyt tuota pöytää".

Serkuilta on saanut niin mukavaa palautetta harrastustani kohtaan ettei uskoiskaan.
Viime kesänä taas serkku lauma tupsahti kylään niin sen hän osaa jo arvata kun lapset vähän innostuu "lelu tankkeista".

Yrittää siinä jämäkästi välillä "ärräpäät" lentää kun ojentaa serkkuja
"Niihin ei saa koskea ne on vaan katsomista varten minä teen niitä harrastukseksi". Niin senhän tietää ettei serkuilta oikein ymmärrystä heru ja ei mene kauan kun joku kysyy "miksi sinä sitten näitä teet kun näillä ei saa leikkiä" joo siinä sitten yrität selittää.

Malliharrastajilla Kuten monilla on myös näitä toistamaailman sotaa käsitteleviä historia dokumentteja ja elokuvia. Kuten tiedetään niin naisia kiinnostaa kaikki prinssi, Hevos ja mitä näitä nyt on aiheita.

Niin sisko kun aina välillä tupsahtaa tulla meille ja tuo enotettavan mukanaan niin senhän jo tietää muksun kiikuttaa minun syliin ja ensimmäinen ehto on "ei saa sitten katsoa Jesperin kanssa sota elokuvia". Minä voisin sitten jättää katsomatta siskolla kun silmä välttää niin heti kanava vaihtuu.

Niin sitten näihin kohelluksiin

Sattuipas tässä vuosi kaksi sitten kun vanhemmat rupesivat nukkumaan niin minä poeka arvelin että nyt saan tehdä rauhassa pienoismalleja harmivaan kun sänkyni alla on kaikki pienoismalli laatikot joo ei siinä muu auttanut kun kömpiä sängyn alle kovasti yritin että en kolistele.

No ei aikaakaan kun äitini marssi huoneeseeni no enhän minä nyt siinä tohinassa huomannut äitiäni ja rauhassa "villakoirien" seassa etsin laatikkoa jota voisin ruveta kasaamaan.

Sitten rupesin ihmettelemään kun valot sammuivat ja tietenkin "ärräpää" pääsi suusta ja kömmin pimeässä takaisin pois sängyn alta yltä päältä "villakoiria" vaatteessa ja hiuksissa.

No ei aikaakaan kun sytytin valot ja siinä ihmettelen ittä mikäs vikana kun valot syttyivät eikä pitäis olla ukkosta ilmassa.
No siinä vähän aikaa ihmettelin ja ei menny kauan kun äitini ampaisi ovesta ja kurkku suorana rupes keskellä yötä pauhaamaan "nyt heti nukkumaan" ja kuten arvata saattaa niin siinä vilkas "pääkoppaani" no "metakkahan" siitä alko kun "villakoirien" peitossa "pääkoppa"

Itselläni menee avovaimon kanssa hyvin, hän itsekin harrastaa öljyvärimaalausta ja muuta askartelua. On itsekin kiinnostunut mallieni myötä koneiden historiasta ja tarinoista. Vieraiden tullessa kylään on melkein ensimmäisenä esittelemässä vitriinin uusia tulokkaita.

Hyvinhän toi emäntä on jaksanut olla mallarin vaimona jo 17 vuotta, ja eipä mallailusta ole tullut kädenvääntöä juuri koskaan. Ainut, että teetättää välillä hieman ylimääräistä työtä, jotta saa mallit hänen mielestään turvallisempiin paikkoihin, kuin kirjahyllyn nurkalle. Mm joulun alla käski rakentamaan paremmat hyllyt malleille. Tosin en tuosta ollut itsekään pahoillani, vaikka viikonloppu tuossa vierähtikin.




Joitain listoja pitäisi vielä laittaa ja suunnitella lasit estämään pölynpääsyn sisälle.

Hienot on Juhan vitriinit.
Lasit on hyvät, ettei pöly raiskaa malleja.

On ollut erittäin hyviä juttuja lukea vaimoihmisten suhtautumiseen mallailuun.

Kristian Koskela kirjoitti:

kiitos juhalle, taidan ruveta itsekin suunittelemaan tuollaisia hyllyjä.. ei kai idea ole tekijänoikeuslailla suojattu?

Teepäs samanlainen, niin tulen ja puhkun talosi nurin. No eipä tuolle ole patenttia haettu, eli eikun vasara heilumaan.

Meillä ainoastaan huokaillaan surumielisesti mallilaatikoita ja työkaluja katsellessa mutta suurempi urputus pidetään omana tietona. Tosin kuulin mutkan kautta että rva on tiedustellut josko kerrostalomme alakerrassa olevia osakemuotoisia työhuoneita olisi myynnissä… Paras kommentti tähän asti on ollut "jos olisin tämänkin tiennyt kun aloittelimme suhdettamme.." ja tähän vastasin "luuletko että tämä (pienoismallailu ja sotaromun keräily) on ensimmäisiä asioita jotka kerrotaan ekoilla treffeillä kun mielessä on jotain ihan muuta". Vastaus ei kestä julkaisua :D :D

Heh. Asustelen yksin ja silti mallailutila on sijoitettu muualle kuin asuntoon. No, eipähän ainakaan paniikissa tarvitse evakuoida tavaroita sen vaate-, kenkä, ja käsilaukkuvyöryn alta jos nyt sattuis joku riittävän hullu neitokainen tähän huusholliin eksymään. Tunkua ei kyllä (onneksi) ole ollut.
Tsemppiä kaikille niille mallareille joiden johtoasema taloudessa on syrjäytetty. :D