Mersun pakokaasuvanat

En itse muista Valtosen kirjan sanomaa ihan noin ja mitä nyt pikaisesti vilkuilin, niin en löytänyt varsinaisesti laatuun viittaavia mainintoja. Käsittääkseni ydinongelma oli polttoaineen saatavuus, etenkin korkeaoktaanisten laatujen osalta. Asiaa vaikeuttivat Saksan tekemät valinnat jalostusprosessissa, tarkemmin sanottuna muualla käytettiin lyijyä kun taas Saksan valinta oli bentsoli, joka oli ominaisuuksiltaan huonompaan ja jätti tuotannon pienemmäksi. Mutta oliko lopputuote laadullisesti ts. käyttöominaisuuksiltaan heikompaa? Siihen en löytänyt kirjasta viitteitä.

Kyllä Saksakin käytti lyijyä polttoaineessa. I.G. Farbenilla oli lyijytetraetyylin valmistuslisenssi (Amerikkalainen tuote). Saksalaista lentobensaa oli kahta laatua: B4 ja C3, jotka vastasivat oktaanilukuja 89 ja 91/130. Niissä oli molemmissa lyijytetraetyyliä.

Antti Lappalainen kirjoitti:

Kyllä Saksakin käytti lyijyä polttoaineessa. I.G. Farbenilla oli lyijytetraetyylin valmistuslisenssi (Amerikkalainen tuote). Saksalaista lentobensaa oli kahta laatua: B4 ja C4, jotka vastasivat oktaanilukuja 89 ja 91/130. Niissä oli molemmissa lyijytetraetyyliä.

C3 taisi toki olla tuo jälkimmäinen.

Antti Lappalainen kirjoitti:

Kyllä Saksakin käytti lyijyä polttoaineessa. I.G. Farbenilla oli lyijytetraetyylin valmistuslisenssi (Amerikkalainen tuote). Saksalaista lentobensaa oli kahta laatua: B4 ja C4, jotka vastasivat oktaanilukuja 89 ja 91/130. Niissä oli molemmissa lyijytetraetyyliä.

Tarkka lainaus kirjan johtopäätöksistä kuuluu lyhennettynä seuraavasti:
"Oktaaniluvun nosto 87:stä sataan tehtiin bentsolilla… …se oli huomattavasti heikompi oktaaniluvun nostaja kuin teraetyylilyijy. Lyijytys kyllä tiedettiin ja sitä myös jonkin verran käytettiin."

Heikki Kuusela kirjoitti:

Antti Lappalainen kirjoitti:

Kyllä Saksakin käytti lyijyä polttoaineessa. I.G. Farbenilla oli lyijytetraetyylin valmistuslisenssi (Amerikkalainen tuote). Saksalaista lentobensaa oli kahta laatua: B4 ja C4, jotka vastasivat oktaanilukuja 89 ja 91/130. Niissä oli molemmissa lyijytetraetyyliä.

C3 taisi toki olla tuo jälkimmäinen.

Aivan, kirjoitusvirhe.

Kalle Rantanen kirjoitti:

Tarkka lainaus kirjan johtopäätöksistä kuuluu lyhennettynä seuraavasti:
"Oktaaniluvun nosto 87:stä sataan tehtiin bentsolilla… …se oli huomattavasti heikompi oktaaniluvun nostaja kuin teraetyylilyijy. Lyijytys kyllä tiedettiin ja sitä myös jonkin verran käytettiin."

Lainaus:

There were two (2) grades of aviation gasoline produced in volume in Germany one the B-4 or blue grade and the other the C-3 or green grade. Both grades were loaded with the equivalent of 4.35 cubic centimeters tetraethyl lead per gallon.

www.fischer-tropsch.org…ry_documents/gvt_reports/USNAVY/tech_rpt_145_45/rpt_145_45_sec2.htm

TECHNICAL REPORT NO. 145-45

MANUFACTURE OF AVIATION GASOLINE IN GERMANY
Government Reports
United States Navy - Europe

www.fischer-tropsch.org/Tom%20Reels/Linked/A5464/A5464-0638-0654%20Item%206A.pdf

Näytteiden perusteella molemmissa polttoaineissa on lyijyä, mutta tolueenin ja bentseenin määrä on korkeampi C3 -polttoaineessa. Nämä ovat siis bentsolin raaka-aineet.

Aihetta läheltä sivuten: tuli hankittua varsin tuore kirja "Secret Horsepower Race" joka käsittelee lentokonemoottorien kehitystä toisen maailmansodan aikana. Vaikuttaisi alun perusteella varsin asiapitoiselle paketille.

www.mortonsbooks.co.uk/product/view/productCode/15057

Janne Markkanen kirjoitti:

Aihetta läheltä sivuten: tuli hankittua varsin tuore kirja "Secret Horsepower Race" joka käsittelee lentokonemoottorien kehitystä toisen maailmansodan aikana. Vaikuttaisi alun perusteella varsin asiapitoiselle paketille.

www.mortonsbooks.co.uk/product/view/productCode/15057

Hankintalistalla kyseinen kirja.