Mallailun "filosofia"

Halu haastaa itsensä ja oppia lisää. Tutkia mallin esikuvan historiaa ja siten tutustua historiaan. Irrottautua arjesta ja keskittyä täysillä yhteen asiaan :)

Onhan tämä siitä mukava harrastus, että tähän tiivistyy monta asiaa. Mitenkään sen suuremmassa tärkeysjärjestyksessä omia motivaation- ja innoituksenlähteitänä mallailun suhteen ovat seuraavat seikat.

Käsillä tekemisen ja rakentamisen ilo. Vaikka tietysti lopputuloskin ilahduttaa, niin kyllä se matkan tekeminen on kuitenkin se hauskin vaihe - jos toki joskus matkan tökkiessä vähän turhauttavakin mutta aina se uusi mallilaatikko aukeaa.

Vastapainoa konttorirotan työlle - vaikka se ei olekaan yksitoikkoista tai tylsää, ei työssä voi toteuttaa itseään niin luovasti kuin mitä mallailussa voi.

Liittyy osin edelliseen mutta kuitenkin omana kohtanaan vielä itsensä ja luovuutensa toteuttaminen. Tästä syystä erityisesti dioraamat ovat itseäni kiehtovia, niissä on vapausasteita merkittävästi enemmän kuin pelkässä rakentamisessa.

Pienessä määrin myös Arin mainitsema historia, joka toisaalta on minulla jo niin pitkän ajan mielenkiinnon kohde että uuden oppiminen on vähenemään päin.

Uusien tekniikoiden opettelu(pintakäsittely maalaus) sekä halu kehittyä. Myöskin esim, suomitankkeja kun rakentaa niin rakennustekniikoiden ja itsetehtyjen osien tekeminen ja siinä onnistuminen on niitä pointteja jotka saa hyvälle mielelle ja valaa uskoa mallin valmistumiseen. Joskus tuntuu seinä nousevan pystyyn taitojen puutteessa. Ja tietysti rentoutuminen ja irtiotto kaikesta muusta, vastapainoa työlle on niitä pointteja, sekä esikuvista on mukava rakennella malleja tankit lekot,ym. Nyt olen opettelemassa nuita etsien juottamista sekä taittelemista, haastavaa on mutta mukava tunne kun onnistuu. Nyt täytyy vain kunnon juotosasema ostaa. Ja ihan vaan rakentaminen siististi, ei irvistäviä saumoja ym. Siinäkin saralla on vielä reenattavaa. Tosin ankaran viilamisen vastapainoksi on mukava rakentaa hyvästä sarjasta suoraan laatikosta malli.

Apinoin edellisiä kommentteja, mutta se uusien tekniikoiden kokeilu ja käsillä näpeltäminen on mulla se asia, mikä pitää mielenkiintoa yllä. Myös tuo esikuvaan ja sen historiaan tutustuminen ja tietojen kaivelu on mukavaa puuhaa, mallista riippumatta.

Joskus puuttuu se "rakentelu-inspis" ja silloin ei tule tehtyä muuta, kuin ehkä hypisteltyä aloittamattomia sarjoja. Tätä hypistelyä ei aina esim. parempi puoliskoni ymmärrä täysin, mutta pääasia että ite ymmärrän :)

Nykyisin kun tulee rakenneltua aikalailla kaikkea, niin on mukava kokeilla eri aiheiden tekniikoita toiseen aiheeseen.

Pienoismallin rakentelu on täydellistä hermolepoa ja vastapainoa kaikelle muulle, mitä perusarkeen kuuluu.

Joo,esim. tänään aaumusella luntasiirtään pihalla selkä mahoton kipeenä kun pakko on.Hetken huilia tallissa istuen,parituntia pellinleikuuta/hitsailua isomman projektin kimpussa.Sisälle jouti jo,puhdistautuminen ja kahaveet tulelle,ajatus oli jo pitkään malli askartelu hommassa.No,kahaveen jälkeen sohvalepoa jonniaikaa,tarkoitus otaa pikku unet.Eihän siitä mitään tullut,ajatus kokoajan mallin suunittelussa.Ylös ja askartelu huoneeseen viilaamaan,siinä unohtui selkäkivut ja muu maailma.Hermo lepää rennossa pikku puuhastelussa että ruuanlaittokin venähti liki ehtoo puolelle.Ja täällähän se mallailu jatkuu yöhön asti,uuden hankinnan suunittelu surffailussa netin syövereissä.Saasnähä joutaako nukkumaan paljoa ollenkaan,hehe.

Lähinnä tekemisen ilo ja historia yleisesti liittyen tekemiini malleihin. Tietysti tärkeä asia on että ne ovat hienon näköisiä, siis mallin esikuvaa tarkoittaen.
Itsensä haastamista ehkä vähän asiassa myös mukana, mutta se rakentaminen itsessään on tärkein asia.
toki joskus tulee tunne että rakennanko vai keräänkö vain sarjoja, tulee niitä silti rakennettua, mutta ei millään samalla tahdilla kuin niitä hankitaan..

Eiköhän se tärkein pointti ole se, että mallailu on kivaa.

Muutenhan me häipyisimme tästä harrastuksesta varsin liukkaasti muille laitumille. Se, että mikä tekee mallailusta kivaa, on todella henkilökohtainen juttu, ja toteutustavat vaihtelevat suurestikkin, kuten ylläolevista kommenteista voi tulkita.

Minulle se merkitsee esimerkiksi, että pystyn tekemään haluamiani malleja siten, että lopputulos on vähintäänkin kohtuullinen. Siis haluan saada jonkin mallin tehdyksi, olkoonkin lähtökohta mikä tahansa. Siihen liityy usein sitten se tekemisen haaste. Monetkin projektit ovat todella työläitä. Se ei minua haittaa, koska saan lisänautintoa siitä, että saan tehtyä lähes tuhoontuomitun malliaihion valmiiksi malliksi. KIVA-fiilis on moninkertainen haastavasta mallista kuin jostain ravista- ja leivo "lego"- mallista. Poikkeuksiakin tietysti on.

Tarve luoda omin käsin alusta saakka . Tehdä yhdessä tutkimustyötä tietokoneen ääressä taikkast kirjojen parissa. Näperrellä verstaalla taikka olohuoneen sohvalla. Ilman ajan ja paikan rajoituksia. Innostua uusista projekteista ilman aikataulujen kahleita.

Pienoismallirakentaminen on mieltä ja mielikuvitusta kiehtovaa, rentouttavaa, opettavaa, kehittävää ja kärsivällisyyttä kasvattavaa ;)

On palkitsevaa nähdä pienoismallien muodossa historian heräävän henkiin omien tieto/taitojen saavutuksena :)

T: Anne ja Marko

Anne ja Marko kirjoitti:

…
On palkitsevaa nähdä pienoismallien muodossa historian heräävän henkiin omien tieto/taitojen saavutuksena :)

T: Anne ja Marko

Olen teidän kanssa ihan samaa mieltä muutenkin, mutta tuo, että saa herätettyä unholaan jäänyttä historiaa henkiin mallinsa kautta, on tietysti todella voimaannuttavaa.

Siinä on tietysti se riski, että voiko olla varma historian oikeellisuudesta.