He-219 Uhu maastokuvio

Kone ensin 75 ylä- ja 76 alapinnat, raja kulkee terävänä rungossa, melko ylhäällä. Tämän jälkeen on maalattu yläpinnalle 76 mitä erilaisimmilla tavoilla ja kuvioilla.

Uhun käsikirjassa on komea värillinen tahopiirustus koneen suojavärityksestä. Kun kaikesta on pulaa, luulisi että vaaleanharmaa maalataan ensin kauttaaltaan (RLM 76) ja sen päälle "täpliä" tummemmalla harmaalla. RLM 75 ja RLM 76 olivat sävyjä, joita ei voinut valmistaa saksalaisista pigmenteistä, vaan maaliteollisuus oli tuonnin varassa. Muutamat harrastajat ja ammattilaiset ovat käyttäneet tätä argumenttina "reversed camoa" vastaan.
Lähdeteokset eivät juuri nyt ole pöydälläni, mutta voin katsoa tarkemmin vielä tänään.

Moi Antti,

Tuossa Hyperscalen saitilla olevassa jorinassa on virheitä, joten en antaisi sille hirveästi painoarvoa.

Uhu variaatioita oli ainoastaan He 219 A-0 (Werknummern 219001?, 190002? - 190012, 190051 - 190075, 190097 - 190131, 190175 - 190194, 190210 - 190235, 210901 - 210905, 211116 - 211125) yhteensä 133 kpl:tta, He 219A-2 (Werknummern 290001 - 290020, 290054 - 290078, 290110 - 290129, 290186 - 290205, 420319 - 420333) yhteensä 100 kpl:tta, He 219A-7 (Werknummern 310106 - 310120, 310182 - 310193, 310200 - 310215, 310220 - 310230, 310312 - 310313, 310322 - 310328) yhteensä 63 kpl:tta ja He 219D-1 (Werknummern 420371 - 420375) yhteensä 5 kpl:tta eli kaikenkaikkiaan 133 + 100 + 63 + 5 = 301 kpl:tta Uhua.

He 219A-5 variaatiota ei ole ollut olemassa, eikä myöskään He 219A-6 variaatiota. Näitä He 219A-2 Werknummern 420319 - 420333 on virheellisesti nimitetty He 219A-5:ksi. Ruskea vihreä värityksellä ei tiettävästi ainakaan dokumentaation mukaan ole maalattu Uhuja, mikäli muistain oikein.

Uhuja oli kokomustia RLM 22 värillä maalattuja, ainakin He 219 V 6 testikoneeseen saakka, yleensä Uhut olivat kokonaan RLM 76 värillä maalattuja, johon sitten yläpintaan erilaisia/tyyppisiä RLM 75 täpliä ja joissain jopa RLM 75 & RLM 74 täpliä ja vielä Uhuja joissa pohja oli maalattu mustaksi RLM 22 ja yläpinta RLM 76 & RLM 75 (Werknummern 290054 - 290078 ja 290110 - 290129). Myöhemmin sodan jälkeen tsekit maalasivat muutamia Uhuja tummanvihreällä yläpinnalla.

Tuota "reverse mottling camoa" viljellään vähän turhaakin, Franksin kirjassa ilmoitetaan täysin erilaisten RLM 76 & RLM 75 yläpintacamojen nimeksi "reverse mottling". Tuntuu siltä, että koko juttu on väkisin keksitty, minulle se ei ole ainakaan avautunut, vaikka olen tavannut kaikki Uhu kirjat.

Uhuja ja opuksia

Richard Batesonin Heinkel He 219 Uhu, Heinz Nowarran "UHU"-He 219 Bester Nachtjager des Zweiten Weltkrieges, Marek Rysin Heinkel He 219 Uhu, Roland Rempin Heinkel He 219 An Illustrated History of Germany's Premier Nightfighter, Marek Murawskin Heinkel He 219 Uhu ja Joachim Dresselin & Manfred Griehlin Heinkel He 219 Uhu teokset ovat virheitä täynnä ja niitä lainataan usein referensseiksi; toki niissä on paljon oikeinkin..

Richard A. Franksin The Heinkel He 219 "Uhu" - A Detailed Guide Of The Luftwaffe’s Ultimate Nightfighter kirja on hyvä teos mallareille, mutta siinäkin on jotain virheitä. Ron Fergusonin The Heinkel He 219 - A Research Paper (3rd Edition) kirja lienee totuudenmukaisin, virheet korjattu, mutta kirja on melkein hyödytön, ellei ole tavannut noita yllä listattuja opuksia. Taas niistä paras on Heinz Nowarran "UHU"-He 219 Bester Nachtjager des Zweiten Weltkrieges teos virheineen.

Kannattaa valita Uhu-yksilö jostain kuvasta tai tekstistä, jonka tekee ja sitten kaivaa tarkemmat tiedot siitä. Revellin Uhu paketointi on hyvä, huolimatta jostain netissä esiintyneestä kritiikistä. Siitä saa rakennettua kivasti A-2 ja A-7 alatyyppejä.

Toivottavasti auttoi. Parhain terveisin, AJ

Kiitokset vastauksista!

Enköhän mä jotain saa näistä kasaan.

Pahoittelut disinformaation levittämisestä, vähän särähti kyllä silmään tuo maininta vihreästä väristä, varsinkin kun tutkimuksia on jälleen kerran tehty mustavalkokuvien pohjalta. Kiitokset AJ:lle referenssien maininnoista. Tuo mainitsemasi sääntö pätee oikein hyvin, mikäli haluaa tehdä mahdollisimman autenttisen mallin, valokuvat esikuvasta ovat aina parhaat mahdolliset referenssit. Itse aina pyrin valitsemaan sellaisen esikuvan, josta löytyy hyvin tietoa.

Terve Antti! Selailin juuri Roland Rempin kirjan "Der Nachtjäger Heinkel He219" kannesta kanteen. Kuvalöydökset tukevat AJ:n pikkutarkkaa tutkimusta. Osa koneista on kokomustia ja toinen osa hyvin vaalean harmaita tummemmalla harmaalla tehdyllä "pilkutuksella. Erikoinen havainto on se, että monet valokuvat on retusoitu niin raskaalla kädellä, että maalauskaavion päättely on mahdotonta. Tämä on ainoa saksalainen konetyyppi, jonka kohdalla olen moiseen törmännyt. Erittäin hyviä valokuvia Englantiin sotasaaliina päätyneestä Uhusta on Eric Brownin kirjassa "Wings of the Luftwaffe". Brown koelensi lukuisia saksalais koneita sodan aikana ja sen jälkeen. Kirjassa on erinomaiset valokuvat "Werke Nummereista" 310189 ja 290123. Alkuperäinen maalausohje löytyy esimerkiksi Michael Ullmannin erinomaisesta kirjasta Luftwaffen maalauksista.

Moi,

Antti L, No worries ja onhan siinä linkissä paljon hyvääkin. Itse olen uppoutunut Uhuihin "vähän liiankin syvälle", vaatisi pari-kolme kk:tta aikaa paneutua pelkästään Uhuihin ilman mitään muuta tekemistä ja perhettä, niin silloin jotain ehkä jäisi mieleenkin niistä…

Valokuva tai kiinnostava tekstiyhteys ovat aina hyvä lähtökohta pienoismallille. Jos löytää hyvän kiinnostavan kuvan, niin sitten pitää löytää konteksti ympärille tai päinvastoin jos löytää kontekstin jostain tapahtumasta, niin sitten täytyy löytää kuvat.

Mallarin kannalta paras opus on Richard A. Franksin kirja The Heinkel He 219 "Uhu" - A Detailed Guide Of The Luftwaffe’s Ultimate Nightfighter. Miksi? Koska siinä on nippeli-kuvat (mv- ja värikuvia) Uhun sisältä, perushistoriikki kohtuullisen hyvin, hyvät ns. evolution piirroskuvat eli proto, tuotanto ja suunnitellut, sodanaikaisia mv-kuvia Uhuista, camo-asiaa, ainoan NASM:ssa olevan Uhun restauroinnista hyvia kuvia ja jorinaa ja hyvät profiilikuvat, jotka pitänevät paikkansa (merkintöjeni perusteella olen tsekannut joka profiilikuvan ja tehnyt jotain lisäyksiä teksteihin). Ernst-Wilhelm Modrowin He 219A-0, G9 + FK, WNr ei ole tiedossa, vaikka opus antaakin WNr 190012, koska ko. leko WNr 190012 tuhoutui 25.2.1944 Venlossa 54 B-26 pommarin (387. BG) hyökkäyksessä ja Modrowin lensi He 219A-0, G9 + FK, lekoa 18.4.1944. No, tuo oli esimerkki pienestä inhimillisestä pikkuerehtymisestä. Joka tapauksessa paras opus mallarille.

Ron Fergusonin The Heinkel He 219 - A Research Paper (3rd Edition) kirjaa en suosittele muille kuin Uhu nuteille, kuten minä, sillä kirja syöksee lukijansa loputtomaan Uhujen tutkimiseen ja siihen jää koukkuun. Sitäpaitsi nyanssitiedon merkitys puhtaasti mallarin näkökulmasta lienee lisäarvoton, mutta historian tutkijalle jopa merkittävä.

Miksi sitten Heinz Nowarran "UHU"-He 219 Bester Nachtjager des Zweiten Weltkrieges on mielestäni paras yleisteos Uhuista. Yksinkertaisesti koska Nowarran teosta virheineen ovat kopioineet sen jälkeen kaikki muut Uhu-opuisten kirjoittajat. Nowarran teoksessa tuotiin myös ensimmäistä kertaa suuren yleisön tietoon paikkansa pitäviä Uhu faktoja kunnollisine kuvineen. Toki Richard Batesonin Heinkel He 219 Uhu kirja saa kunnian olla ensimmäinen koskaan julkaistu Uhu kirja, mutta siihen se jääkin. Nowarran teos oli järjestyksessä toinen julkaistu Uhu teos ja siinä myös julkaistiin surullisen kuuluisa Entwicklung der He 219 Baureihen dokumentti, johon pitkälti muut Uhu kirjat pohjautuvat.

Joachim Dresselin & Manfred Griehlin Heinkel He 219 Uhu, Roland Rempin Heinkel He 219 An Illustrated History of Germany's Premier Nightfighter, Marek Murawskin Heinkel He 219 Uhu ja Marek Rysin Heinkel He 219 Uhu ovat kaikki ok perusteoksia Uhusta.

Pari originaalivärikuvaa Uhuista edellä olevan puuduttavan jorinan höysteeksi:

Heinkel He-219A-2 WNr 290059, G9 + BH, I.NJG 1 Munster-Handorf. Yksi kolmestatoista tuhoutuneesta Uhusta pommityshyökkäyksissä 21.-22.3.1945.


Heinkel He 219A-2 WNr 290013 toukokuu 1944. Ilmeisesti juuri tämä leko oli ensimmäisiä Rostock-Marienehe tehtaalta valmistuneita Uhuja; ensimmäisen sarjan WNr 290001 - 290020 eli 20 kpl:tta Uhuja. Huomaa Revi 16 A-N tähtäin Schrägemusik tykeille.

Toivottavasti oli apua. Parhain terveisin, AJ

Tuosta vaaleasta väristä sen verran, että käsittääkseni RLM 76 oli loppusodassa yleisesti huomattavasti vaaleampi kuin alkusodassa. Periaatteessa on mahdollista, että yöhävittäjissä olisi voitu käyttää jopa merivoimien RLM 63 vaaleanharmaata tilkalla sinistä, sitä lienee ollut saatavilla varastoissa. Muistelen jonkun yöhävittäjälentäjän maininneen koneensa olleen valkoinen ( Johnen muistaakseni) tämä ainakin sopisi RLM 63 vaaleanharmaa teoriaan, vielä jos väri on käytössä vaalentunut (sinisellä pigmentillä on taipumus vaaleta auringossa).

Tässä lyhyessä dokkarissa Ju-88C ja Bf-110E/G piloteista ainakin Ju-88C näyttää kovin vaaleasävytetyltä.

www.youtube.com/watch?v=Tss4WG3bsOw