Pienoismallit.net

P.Haapaharju

Vieraskirja

Tervetuloa pienoismaailmaan.
Lienet sukua Haapaharjon Pirjolle vai oletko Pirjo?
Timo Rissanen kirjoitti:
Tervetuloa pienoismaailmaan.
Lienet sukua Haapaharjon Pirjolle vai oletko Pirjo?
Olen sukulainen, Petri Haapaharju. Ilmeisesti tunnet hänet tai muita Haapaharjuja, kun kysyit. Hyvä niin.
Tutustuin Pirjon, Päiviin ja edesmenneeseen Perttiin, sekä Pertin siloisen vaimoon Tellervo Haapaharjuun, nyk. Kopponen.
Tapasime Siilinjärven Vuorelassa ja Pirjo oli oikeastaan 70 luvulla ensimäinen oikea tyttöystävä.
Olimme kihloissa muistaakseni 9-vuotta ja asuimme yhdessä kauan, mutta sitten molempien ammattiin opiskeluaika sai kantapäät erikseen ja erosimme.
Pidämme lämminhenkistä ystävyytä edelleen päällä soittelemalla silloin tällöin ja joskus facebookissa.

Kävimme Kauhavalla, Vaasassa ja monessa muussa paikassa Pohjanmaalla Pirjon sukulaisten luona kesäisin moottoripyörällä ja Pirjo oli minulla -kuinka ollakaan - töissä autokoulussani, ennen kuin lähti lukemaan farmaseutiksi.

Mahtavia nuoruudenmuistoja on Pirjosta, Päivistä ja heidän isästään Pertistä sekä eka vaimosta Tellervosta ja toka vaimostan myös. Anttolan Pertin mökillä käytiin myös kesäisin prätkäreisuilla usein.

Kenen Haapaharjuista poika tai jälkeläinen olet?
Timo Rissanen kirjoitti:
Tutustuin Pirjon, Päiviin ja edesmenneeseen Perttiin, sekä Pertin siloisen vaimoon Tellervo Haapaharjuun, nyk. Kopponen.
Tapasime Siilinjärven Vuorelassa ja Pirjo oli oikeastaan 70 luvulla ensimäinen oikea tyttöystävä.
Olimme kihloissa muistaakseni 9-vuotta ja asuimme yhdessä kauan, mutta sitten molempien ammattiin opiskeluaika sai kantapäät erikseen ja erosimme.
Pidämme lämminhenkistä ystävyytä edelleen päällä soittelemalla silloin tällöin ja joskus facebookissa.

Kävimme Kauhavalla, Vaasassa ja monessa muussa paikassa Pohjanmaalla Pirjon sukulaisten luona kesäisin moottoripyörällä ja Pirjo oli minulla -kuinka ollakaan - töissä autokoulussani, ennen kuin lähti lukemaan farmaseutiksi.

Mahtavia nuoruudenmuistoja on Pirjosta, Päivistä ja heidän isästään Pertistä sekä eka vaimosta Tellervosta ja toka vaimostan myös. Anttolan Pertin mökillä käytiin myös kesäisin prätkäreisuilla usein.

Kenen Haapaharjuista poika tai jälkeläinen olet?
Kiva kuulla että sulla on hyviä muistoja Haapaharjuista. Olen Veijon poika, mutsihan kuoli vuosi sitten kesällä (Tarja Haapaharju).
Itse olen kovin vähän ollut tekemisissä sukulaisten kanssa viime vuodina, syitä on monia. Nykyään olen vakavasti sairas enkä oikeastaan haluakaan nähdä liikoja ihmisiä koska jutut menee väkisinkin siihen sairauteen, tai sitten ihmiset varoo puhumisiaan niin ettei vahingossakaan lipsauta mitään mikä voisi loukata.
En pidä sellasesta, haluan että asiat sanotaan suoraan kuten pohjanmaalla on tapana.

Mutta joo, se Haapaharjuista, keskitytään malleihin mieluummin :D
Sairautesi on todella ikävä asia. Pahoitteluni, mutta koeta pärjätä.
Veijoa en muista, mutta lienee Pertin veli? Ja ikävä kuullä äitisikin kohtalosta, muta elämä on..
Ymmärrän tilanteesi yhteydenpitoosi muihin ja toivon sydämestäni, että paranet..

Rakennatko pienoismalleja? Sitä vartenhan tämä saitti on ja olisi hienoa nähdä joku mallisi täällä.
Tv. " Tintti", niin kuin minua siellä pohojanmaalla kutsuttiin. Keskitytään malleihin…
Olen saattanut kuulla sinusta joskus, mutta siitä on kyllä aikaa jos nyt suinkin edes oikein muistan.

Joo Veijo oli Pertin veli. Sisaruksista on hengissä enää Kaarina, Pekka, Jorma ja veijo. Seppo kuoli hiljattain, ja Jormallakin on terveysongelmia ollut, mutta nyt jo kuulemma voi paremmin.

Mun sairaus on lopullinen, eli haimasyöpä jota ei voi leikata, ainoastaan sytostaatit pidentää elinikää sen minkä ne nyt sattuvat pidentämään. Syöpä huomattiin viime vuoden kesäkuussa, ja periaatteessa mun olisi jo pitänyt kuolla, haimasyöpä pakkaa viemään aika äkkiä. Mutta se niistä asioista.
Kerran täällä vaan eletään, ja olen oppinut olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä jonka oon voinut kotona viettää.

Teen malleja jo oikeastaan kolmannen kerran eläessäni, tää viimenen kerta on kestänyt n. 1,5 vuotta jonka olen kotona ollut ensin työttömänä ja nyt sitten muuten. Varsinkin alkuun noli innostus liiankin kova, välillä meinaa jo motivaatio loppua. Olen tehnyt ehkä reilut 30 mallia, osan huonosti ja osan vielä huonommin, koska en ole mitenkään erityisen lahjakas siinä(kään) asiassa :D Mutta rakennan täysin ja vain omaksi ilokseni, mulle riittää että itse pidän aikaansaannoksistani.
Nyt kolmannella kerralla (eka oli ihan kersana, toinen lyhyesti n.30v iässä) isoin muutos oli ruisku, tai oikeastaan kaksikin. Se oli alussa aika jännittävää, mutta nyt olen jo ruvennut oikein odottamaan aina maalausvaiheita. Toki nekin nyt sitte tasosltaan on mitä on :)
Tänne tuskin mallejani laitan, koska en oikeastaan kaipaa arvosteluja vaikka olisin mielestäni onnistunutkin. Enkä niitä muillekaan ole pahemmin esitellyt ellei joku ole kysynyt tms.

Yksi pakkomielle mulla malleissa on, lähes kaikkiin tankkeihin olen hommannut Friulin telat. Niihin kun kerran rakastuu, kaikki entinen on taakse jäänyttä elämää :) Kallis pakkomielle, olen tilannut muistaakseni yhteensä 16 telat ja niihin syövytyslitkut :)

Mutta joo, jatketaan tästä tätä elämää.
Surullista kuulla tuo haimasyöpäsi. Todella ikävä asia.
Vetää mielen matalaksi.
Toivottavasti mallailu antaa piristystä elämääsi, jonka toivoisin jatkuvan kauan.

Mallailussa kun haksahtaa johonkin, niin siihen jää koukkuun ja itsekin mallailen eniten omaksi ilokseni ja nyt myös lapsenlapseni 8- vee tänään niin teen myös hänelle malleja. Hän on nyt siinä "sotilasiässä".
Maalaan vain pensseleillä, kun kerrostalokaksiossa ei oikein ruiskua voi käyttää. Toisaalta keväällä edesmenneen huippumallari Raimo Leinon teoksia kun katselee, niin pensseleillä sutiminen on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Tein jo yhden mallin hänen kunniakseen ryhmärakenteluun " Raimo Leinon muistorakentelu-ryhmään".

Kerro terveisia Pirjon eka poikaystävältä muillekin, jotka minut varmaan Tinttinä muistavat.
Jatketaan mallailua kaikesta huolimatta.