Pienoismallit.net

Kari Lumppio

Aitat 4.10.2020 17:51 Malli
Moi!

Tuo punainen on melkein samanlainen kuin se mikä on vieläkin pysyssä kotona (maalla). Lippa puuttuu ja kissan kulku oli oven nurkasta. Hirsissä ei ollut reikää.

Siinä aitan ovessa oli kyllä vankka lukko, mutta avainta en ole eläissäni nähnyt enkä ole kuullutkaan sen olemassaolosta. Lukon saa helposti auki sormella avaimenreiästä kampeamalla kun tietää mitä tekee.

Tosi hienoja malleja. Et ole riihiä tehnyt?

t.
Kari
Dornier Do 22KI 11.9.2020 10:54 Malli
Terve!

Hieno malli! Olen itsekin harkinnut sen hankkimista. Ylijääneet kellukkeet voi käyttää sitten suomalaisen siviili-Norsemanin alle. Näin ainakn kerrotaan.

Do 22:n suomalaisessa käsikirjassa on ohjaamon sisustuksen valokuvia. Minulla on ollut paperiset valokopiot siitä, mutta niiden etsimiseen menisi päiviä. Vantaan ilmailumuseolla taitaa olla em. käsikirja? Joskus vanhoina hyvinä aikoina kun heillä oli kirjastotila niin selailin sitä. Näin ainakin muistaisin.

Kari
Junkers F 13 W 5.5.2020 13:54 Malli
Tykkään. Tämä on hieno malli. Harmi, ettei yksityiskohtia näe kunnolla näillä pikselimäärillä.
W 34 korkeusvakautin tuli sarjan mukana?

Kari
Spitfire Mk.VI Suomi-camossa… 5.5.2019 10:27 Malli
Lainaus:
… Eihän sitä oikeaa rekisteritunnusta tiedä kukaan koska kyseessä on WIF-malli, mutta vallinneen käytännön perusteella olisi voinut olla esim. SS, SF, SP…
Sodanaikaisissa papereissa venäläisistä "Spitfire"-koneista käytettiin välillä lyhennettä SF.
Oikeastihan ne olivat Jak-koneita tmv.

Suomi-spitfiret olisivat varmaan olleet MK I:ä niin kuin virolaisten ostamatkin. Joita sitten ei toimitettu. Kaksi konetta oli jo valmistumassa.

Kari
Iljushin IL-2m3 23.12.2018 20:42 Malli
Terve!

566 ShAP toimi Kannaksella 1944. Tämä yksilö ei ainakaan näillä merkinnöillä. Kyljessä vannotaan kostoa Hristenkon puolesta ja ko. henkilö kaatui muistaakseni vasta huhtikuussa 1945. Niissä valokuvissakin maahenkilöstöllä on karvahatut päässä, joten aivan kesä ei ollut sinä ajankohtana.

Noita vinoviivoja sivuvakaimen yli esiintyi Viron saarten valtaamisen yhteydessä loppuvuodesta 1944 ja Kuramaalla 1945. Kannaksella 566 ShAP lensi alkuun ilman mitään erikoismerkintöjä ja kesäkuun -44 loppupuolella kaksi valkoista raitaa takarungon ympäri. Valokuvat vähän harvassa, mutta niitä on.

Olen itsekin tehnyt 1/72 mittakaavassa ko. yksilön uskoen sen olevan Kannaksen taistelujen kone.

t.
Kari
Studebaker Earthborer 9.3.2014 11:22 Malli
eerik oksanen kirjoitti:

Ainoa asia joka on pieni,lapio ei ole oikein jenkki mallia.
Hei!

Eerik ilmeisesti viittaa lapion yläkahvaan. En tiedä onko tuo poikittainen kahva suomalainen keksintö, mutta ei niitä paljon muiden maiden lapioissa näy (näkyykö ollenkaan?). Lapsuus ja nuoruus kun meni pientilalla, niin lapion käyttökin tuli tutuksi. En pysty käsittämään miten muu maailma tulee toimeen suoravartisella lapiolla. Sehän pyörähtää kädessä ympäri koko ajan. Tuo yläkahva on minun mielestäni ihan ehdoton.

Kari
Suomen ilmavoimien… 23.7.2012 11:26 Artikkeli
PhantomII kirjoitti:

Artikkelista heräsi kysymys Mersujen, esim. MT-463:n, sodan jälkeisen maalauksen sävyistä. Konehan oli maalattu normi saksalaiseen kaavioon Suomeen tullessaan. Sodan jälkeen koneeseen maalattiin kokardit ja itärintamatunnukset ylimaalattiin. Erityisesti kiinnostaa herrojen ajatus alapuolen ylimaalausväristä. Maalattiinko siiven keltainen (ja rungon) RLM-sävyillä vai suomalaisilla, suurinpiirtein vastaavilla vaiko "isältä-pojalle-Panulla" vai millä? Joissain valokuvissa näkee siiven keltaisen näkyvän ylimaalauksen läpi, joten pitäiskö käyttää ylimaalaukseen DN-väriä vai tuota vaaleanharmaata muuten DN-väriselle tai ylipäätään muun värisille pinnoille?
Myöhempien aikojen mallareiden kiusaksi ei VL:n ylimaalaustyöryhmä ole jättänyt raporttia tai muutakaan kirjallista jälkeä käytetyistä maaleista. Tai sitten sitä ei ole vielä löydetty. Sodanaikaiset ylimaalaukset ovat niin siistejä, että voisi arvata naamiointivärien ylimaalaukseen käytetyn samoja alkuperäisiä saksalaismaaleja kuin tehdaskin. Tosin näiden maahantulosta ja/tai -tuonnista ei ole ainakaan vielä löytynyt mitään tietoa. Merkkiväreinä suomalaiset värit ainakin keltaisena, tosin sinistä ja valkoista Ikarolia on voitu myös käyttää. Harmaa tunnuksen pohja Ikarolin vaaleansininen mattaväri (65) ja se Lentovarikon sekoitusohjekin oli Ikarolin väreistä.

Tämän hetken tiedon perusteella jokaisen oma arvaus on yhtä todennäköinen kuin kenen tahansa muun. Oletuksena voisi kuitenkin olla, että suomalaiset värit (lakat) erottuisivat ylimaalauksessa käytettynä aika selvästi. Kuten sodanjälkeisissä osittainmaalattujen mersujen valokuvissa "rupisuutena" tai "kulahtuneisuutena" vaikkei siitä teknisesti ottaen olekaan kyse vaan lähinnä maalipinnan struktuurin, kiillon ja sävyn eroista.
PhantomII kirjoitti:
Mersut, Fiatit, Fokkerit, Blenheimit, Dornierit, Junkersit, Ansonit ja Lysanderit ym. ym. ylimaalattiin vähintään keltaisen värin osalta ja konetyypeissä oli erivärisiä alapuolen pintoja, joten herättääkö tämä keskustelua?
Sodan loppupuolella myöhään ja sen jälkeen ylimaalaukset on tehty suomalaisilla maaleilla. Vaaleanharmaa ylimaalaus olisi looginen arvaus ylimaalauksen väriksi alapinnoilla, mutta saattaa mennä raakasti pieleen. VL:n standardimaalaustyöohjeissa ei kuitenkaan esiinny vaaleansinistä väriä ei sotaa ennen, aikana eikä jälkeen? Harmaat eminenssit korjatkoot jos minulla on väärää tai puutteellista tietoa.

Hyvää kesänjatkoa!
Kari
Suomen ilmavoimien… 22.7.2012 01:52 Artikkeli
Moi!

Ei ole kirjallisuus eikä muutakaan täällä maalla lomalla mukana, mutta pari kommenttia.
(EDIT alkuperäistä tekstiä on myöhemmin muutettu ja lisätty osin rankallakin kädellä)

Tuo "DN-siniseksi" kutsuttu vaaleansininen mattaväri on silleen helppo, että sitä toimitti Suomeen vain Ikarol joka oli saksalainen maalivalmistaja. Toimituseriäkään ei ole sotavarustusosaston papereista löytynyt kovin montaa - vähemmän kuin yhdessä kädessä sormia. Eli ko. värin kohdalla ei pitäisi vetää hihasta mitään kaikenkattavaa värien vaihteluselitystä.
Kaikki muut suomi-Ikarol värien koodit ovat aakkosia (A-F ulkomuistista) paitsi vaaleansininen joka oli ikarol 291/65. Tuo koodi implikoi kaksikin asiaa: vaaleansininen oli tosiaan matta (himmeä), koska muut värit olivat koodia Ikarol 291 ½/ (kirjain) eli puolikiiltävä. Numero 65 taas viittaa vahvasti, että värimallina oli RLM 65 sävy. Muille väreille oli ilmeisesti Suomesta toimitettu värimalli. Ikarol 291/65 vaaleansininen oli myös siitä mielenkiintoinen, että maalia käytettiin kaikille materiaaleille: metalli, kangas ja puu. Sitä en ulkoa muista oliko sen käyttö hyväksytty myös harjoituskoneisiin, jolloin myös se olisi ollut poikkeus. Yleensä Ikarolit oli ohjeistettu VL:n standardimaalausohjeissa vain sotakoneiden metallipinnoille. Suomalaiset maalivalmistajat olivat Winter ja Schildt & Hallberg (Tikkurila). (EDIT) Palamattomat värit kankaille ja vanerivärit tulivat Winteriltä ja nitrovärit Schildt & Hallbergiltä. Merkkivärejä (= sininen ja valkoinen) tuli molemmilta valmistajilta.

Mielenkiintoinen on myös tuo Ikarol-värien kohtalo sodan loppupuolella ja jälkeen. Olemassaolevan tiedon mukaan tämän värin ohennin (käytännössä lähes kaksikomponenttivärin toinen osa) ilmeisesti loppui Suomesta jo vuoden 1944 aikana. Tunnetuista syistä täydennystä ei siihen saatu. Joidenkin mersujen ylimaalaus pelkällä mustalla remontissa saattaa liittyä tähän (EDIT todennäköisempää on, että pelkkä musta ylimaalaus tehtiin suomalaisella värillä). Mielenkiintoinen kysymys onkin mikä oli vuonna 1946 sotamaalaukseen maalattujen G-6 mersujen alapintaväri kun Ikarol-maaleja ja siten vaaleansinistä mattaväriä ei enää ollut? (EDIT: kesän -44 loppupuolella ja sodan jälkeen lentokoneet maalattiin jälleen Tikkurilan ja Winterin ns. Fokker-väreillä. Näin myös vuoden 1947 VL:n standardityöohjeessa) Ja sitäpaitsi koko vaaleansininen väri oli ollut muutos sotamaalausstandardiin (ja sellaisena koneiden papereihin kirjattu). Maalattiinko noiden mersujen alapinnat sodan jälkeen vaaleanharmaiksi (silloin kun niitä ylipäätään maalattiin uudestaan)? Itse kuulun siihen joukkoon joka vahvasti uskoo näin. Homma olisi ollut helppo ohjeistaa kumoamalla alapintavärin muutos.

Suomessa keltaisiin itärintamatunnuksiin käytettiin ainakin kahta (ellei kolmea tai useampaa) eri väriä: Dicco 6 ja Unica 12. Nämä vaikuttaisivat olleen kaksi eri sävyä joista toinen oli punaisempi. Kari Stenmankin viittaa tähän muistaakseni Sotamaalaus-kirjassa (BW nostotaljan varassa Onttolan hallissa). Lisäksi maalitilauksissa esiintyy keltainen Autoemali T.P. n:o 25, jota on tilattu yhtä paljon kuin samaa autoemalia sinisenä. (sävy Kiri n:o 8). Sinistä autoemalia (tai ainakin sävyä Kiri n:o 8) käytettiin happipullojen maalaukseen ja mahdollisesti tunnuksien maalauksiin. Keltaiselle autoemalille en keksi muuta käyttöä kuin tunnusmaalaukset, varikot eivät liene käyttäneet kymmeniä kiloja putkistomaalauksiin? Kenttälentovarikko 2 tilasi 32 kg tuota keltaista T.P. 25:a varastotäydennykseksi kesäkuussa -42 joka on huomattavan iso määrä! Lentovarikko tilasi vuoden -42 lopulla kaksinkertaisen määrän (verrattuna TP25:n samassa tilauksessa) "nitro-merkkiväriä, kelt (=Unica 12)" ja Dicco 6:a ei mainita lainkaan. Ikarolilta ei ilmeisesti tilattu lainkaan keltaista väriä? Valkoista Ikarol 291½ /F ja sinistä 291½ /E kyllä, 150 kg kumpaakin joulukuussa 1942.

VIELÄ LISÄYS keltaisiin. Kansalliskirjaston digitalisoidussa aineistossa ( digi.lib.helsinki.fi/pienpainate/secure/main.html ) on myös teollisuushinnastoja ym. pienpainatteita. Unica 12 ja Dicco 6 maalien värimallit löytyvät esim. Tikkurilan tehtaat, Luettelo N:o 9, Tikkurila 01.01.1934:

Unica 12:
digi.lib.helsinki.fi…=2&id=346207&pageFrame_currPage=107&pageFrame_currFrame=21

Dicco 6:
digi.lib.helsinki.fi…=2&id=346207&pageFrame_currPage=113&pageFrame_currFrame=22

Ei ole paljon sävyeroa. Eli tilaa kolmannellekin vaihtoehdolle on vielä.

Diccojen kanssa täytyy olla tarkkana kun niitä on kolmea eri lajia: siveltävä emali, viivavärit ja autovärit. Numero 6:n värimalli löytyy em. luettelossa vain siveltävistä emaleista. Todennäköisesti, mutta ei takuuvarmasti kyseessä on "oikea" sävy meidän tarkoituksiimme. Unica 12 on selvähkö tapaus.

Maalikemiasta sen verran, että lähes kaikki suomalaisiin lentokoneisiin käytetyt pintavärit olivat selluloosapohjaisia lakkoja niin Winter kuin Tikkurilakin (= S&H) ja ilmeisesti myös Ikarol. Öljypohjaisia maaleja ei käytetty kuin ehkä joidenkin teräsosien ruostesuojatarkoituksesa (panssarilyijymönjä). Alkydimaaleja on käytetty jonkin verran ilmeisesti laitekotelo- ym. maalauksissa. Tai ainakin näin tulkitsen - puhelinemalia N:o 41/126 (toisella nimellä ALK-10-2A) on tilattu Lentovarikon toimesta suhteellisen isoja määriä. Valitettavasti minulla ei ole mitään tietoa ko. väristä saati sitten sävystä.

Mersuissa ja JK:ssä käytettyjen alkuperäisen saksalaismaalien (eri resepti kuin Ikarol 291 !) päälle voitiin maalata ilmeisesti kaikilla maali- ja lakkatyypeillä. Saksalaisten maalien kemiasta on tarkemmin kirjoittanut Merrick joko omassa kirjassaan tai sitten Jerry Crandallin Dora-9 kakkososassa. Todennäköisesti oli tuo jälkimmäinen. Siis missä mainittiin päällemaalaamisesta. Muuten Merrickin oma Lw-värikirja on parempi.

Tutkimussarkaa näissä maalijutuissa riittäisi vieläkin vaikka kuinka. Muutama vuosi sitten keräämieni arkistopaperien ja muistiinpanojen perusteella näyttäsi oma penkomisintoni loppuneen vuoden -42 kohdalle. Tai sitten olen aloittanut muistiinpanojen tekemisen digikameralla ja näihin kuviin en pääse käsiksi tällä hetkellä (tai sitten ikinä) kotitietokoneen levy- ja/tai virtalähdeongelmien takia.

Kari
Brewster BW-393 4.4.2012 12:46 Malli
Hei!

Hieno malli aina suositusta BW-393:sta. Pari juttua koneen arkistoiduista papereista, koskapa mielenkiintoa saattaa olla enemmänkin.

BW-393 oli keväällä -42 VL:llä korjauksessa. Siinä sen pohjalasit uusittiin eli Lentovarikon vastaanottotarkastuksen erä pohjalaseja - ei puutteita maininnan lisäksi VL:n korjausselostuksessa: "Uusittu: … 2 kpl rungon isoja alaikkunoita, 2 kpl rungon pieniä alaikkunoita (Le.V:lta)…"

Lisäksi BW-393 oli maalattu sotakoneiden maalausohjeiden mukaisesti eli alapinta vaaleanharmaaksi. Sen jälkeen seuraava BW joka tuli ulos rempasta (BW-388) oli jo maalattu alapinnoilta vaaleansiniseksi. Vaaleansininen väri oli poikkeus em. ohjeeseen ja siten kirjattiin erikseen korjausselostuksiin. Vaaleansinisestä väristä ei löydy mainintaa BW-393:n papereista.

Eli aika hyvällä todennäköisyydellä Windin kone oli vielä -43 alkupuolella pohjaikkunoilla ja vaaleanharmaalla alapinnoilla. Varmuutta asiaan ei jäljellä olevista papereista kuitenkaan saa.

Lentueväreistä vielä sen verran, että kun LeLv 24 muutettiin kolmilentueiseksi niin entisen 4. lentueen väreistä (musta numero valkoisessa peräsimessä ja puna-valko-puna spinneri) tuli uuden 2. lentueen värit. Alkuperäisen kakkoslentueen koneet olivat siinä vaiheessa melkein kaikki vahvuudesta pois. Jäljelle jääneet saivat uudet värit? Näin ainakin voisi tulkita joitain valokuvia.

Kari
Korpraali Rask 1808 7.12.2011 13:37 Malli
Hei!

Huomiota kiinnitti tuo "ouna-valkoinen pallura". Jos on suora lainaus niin tuo "ouna" on todennäköisesti sama kuin viron kielen omena-sana eli õun. En tiedä auttaako se yhtään värisävyn arvaamisessa - omenanvalkoinen.

Aika hilpeän näköinen "vanha". Omat saavutukset figuurialalla on lähinnä kompastelua.

Kari