Markku Rinne
Upeaa työtä kaikin puolin niin rakentelujäljen kuin pintakäsittelynkin suhteen, ei tuosta oikein paremmaksikaan voi pistää. Hienot valokuvat ja todella kattava taustoitus.
Täydellinen, enpä muuta keksi! Rakennusjälki kyllä esimerkillistä ja todella paljon pidän tuosta säistämisestä, esim. runko, renkaat, lava, sekä hytti myös ovat kyllä täysin nappiin onnistuneet että aidosta kuormurista menee täysin. Useinhan nämä automallit jätetään puhtoisiksi kuin olisi kaupasta juuri ulos ajettu, hienoa siis että teit tästä linjasta poikkeavan. Plussaa myös monista muutostöistä joita olet joutunut tekemään jotta lopputulos on tämän näköinen. Hattua nostetaan!
Rakennusjälki ja viimeistely aivan huippua, ei tästä muuta voi sanoa. Decaalit istuvat myös hyvin vaikka aaltopeltipinta aiheuttaa näihin omat haasteensa. Hieno malli ja varmaankin sopiva alusta kruunaa kokonaisuuden.
Arilta pukkaa toinen toistaan hienoimpia liikennekoneita, eikä tämäkään tee poikkeusta. Maalipinnat etenkin todella hienoja eikä yksityiskohdissakaan moittimista. Ari on myös yksi niistä harvoista ( ainoa ) joka "uskaltaa" ottaa lähikuvia tämän kategorian malleista. Kelpaahan sitä tosin ottaa kun yksityiskohdat on kunnossa. Hieno malli!
Hieno Phantom ja myös yksi suosikkikoneistani. Penttiä kompaten, hienoa rakentelujälkeä kaikinpuolin, mutta pientä tai miksei isompaakin säistystä kone kyllä kaipaisi. Etenkin alapuolikuvassa tuo puhdas valkoisuus pistää silmään. Paneelirajojen kevyttä korostamista ja miksei jotain nestevalumaakin alapintoihin niin ilme muuttuisi oleellisesti. Tämä kympin investointi ei kuitenkaan mennyt hukkaan kun lopputulosta katsoo!
Pahkasika on yksi suosikkikoneistani, ei niinkään ulkomuotonsa vaan enempi pelottavan maineensa takia. Taisi aiheuttaa samanlaisia pelonväristyksiä jalkaväen kuin panssarimiehistönkin keskuudessa kuin Stukat omalla aikakaudellaan.
Siistiä työtä kaikinpuolin ja aselastikin on enempi kuin uskottava! Thunderbolttien painopiste on aika takana, eikä pelkästään pienoismalleissa vaan myös aidoissa yksilöissä, tämä varsinkin silloin kun konetykin laukaukset oli kulutettu loppuun.
Siistiä työtä kaikinpuolin ja aselastikin on enempi kuin uskottava! Thunderbolttien painopiste on aika takana, eikä pelkästään pienoismalleissa vaan myös aidoissa yksilöissä, tämä varsinkin silloin kun konetykin laukaukset oli kulutettu loppuun.
Kyllä nuo Vallejonkin metallimaalit tosiaan toimivat suht hyvin isoillakin pinnoilla. Toki pitää aika nopsaan suojata lakalla, muuten on kyllä taattu että naarmuja alkaa ilmestymään koska ei tarttuvuudeltaan / luujudeltaan ole mitään parasta A-luokkaa.
Kiitos kommenteista Veli-Matti, Tero ja Severi!
Onhan nämä iäkkäämmät suihkarit ihan oma lukunsa muotoilun suhteen, tosin ei tämä Hunter niin mahdottoman paljon poikkea nykysuuntauksesta, tekniikka tosin on sitten jo ihan oma juttunsa.
Anteeksi hieman epäselvä ilmaus, Hatakaa oli lähinnä tuo camo, alapuoli on Vallejon alumiinia ja korkeus-/sivuvakaajien keltainen on LifeColoria. Myös Akanin maaleja käytin ohjaamossa, keulassa, renkaissa.
Ei tuo pyrstön ruudukko niin kovin vaikea ollut, keltainen on maalattu ja mustat ruudut on siirtokuvina, hieman kohdistusongelmaa, ei muuta. Kokonaan maalaten olisi tainnut jäädä tekemättä ;-). Tosin, olin kyllä tössiä lopputuloksen näinkin, sipaisin hieman maalia valmiiseen ruudukkoon ja menin tinnerillä sitä poistamaan kun vedellä ei enään lähtenyt. Samalla liukeni siirtokuvaakin, joten hieman korjaushommia oli seurauksena.
Kyllä kaiketi Hunter oli Suomenkin haaveissa, mutta rahaa ( velkahalukkuutta ) ei silloin ollut samalla tavalla kun nyt tuntuu olevan ja päädyttiin sitten Gnatteihin. Gnat ei sitten kelvannut RAF:lle kuin kaksipaikkaisena T.1 koulutusversiona.
Onhan nämä iäkkäämmät suihkarit ihan oma lukunsa muotoilun suhteen, tosin ei tämä Hunter niin mahdottoman paljon poikkea nykysuuntauksesta, tekniikka tosin on sitten jo ihan oma juttunsa.
Anteeksi hieman epäselvä ilmaus, Hatakaa oli lähinnä tuo camo, alapuoli on Vallejon alumiinia ja korkeus-/sivuvakaajien keltainen on LifeColoria. Myös Akanin maaleja käytin ohjaamossa, keulassa, renkaissa.
Ei tuo pyrstön ruudukko niin kovin vaikea ollut, keltainen on maalattu ja mustat ruudut on siirtokuvina, hieman kohdistusongelmaa, ei muuta. Kokonaan maalaten olisi tainnut jäädä tekemättä ;-). Tosin, olin kyllä tössiä lopputuloksen näinkin, sipaisin hieman maalia valmiiseen ruudukkoon ja menin tinnerillä sitä poistamaan kun vedellä ei enään lähtenyt. Samalla liukeni siirtokuvaakin, joten hieman korjaushommia oli seurauksena.
Kyllä kaiketi Hunter oli Suomenkin haaveissa, mutta rahaa ( velkahalukkuutta ) ei silloin ollut samalla tavalla kun nyt tuntuu olevan ja päädyttiin sitten Gnatteihin. Gnat ei sitten kelvannut RAF:lle kuin kaksipaikkaisena T.1 koulutusversiona.
Kiitokset Mika ja Tero kommenteista!
Häjy on laite niinkuin kunnon sotakoneen pitääkin, eipä pääse siviliikoneeseen sotkemaan ;-). Väritys ( Hatakan US Army Helicopter Drab ) tosiaan haastava siirtokuvien suhteen, eipä tummaa taustaa vasten pääosin mustat tekstit kovin hyvin erotu, ehkä se on ollut sotaherrojen tarkoituskin? Litkutuksilla sitten yritin saada hieman käytön jälkiä, esim. nokeentumista näkymään ja samalla tuli hieman elävyyttä pintoihin.
Mielenkiintoinen projekti oli tosiaan vaihteeksi pelkkien lekojen oheen, voisin kyllä jatkossakin vastaavan näpertää. Paljon yhtäläisyyksiä lekojen kanssa ( ohjaamo ja lasitukset ), mutta myös eroja kuten nuo roottorit säätösysteemeineen. Piti tosiaan tovi tutkia miten varsinkin pääroottorin kaikki tukitangot ja vivustot menee. Loppuvaiheessa kopetrin käsittely alkoi olla jo hieman hankalaa kun helposti irtoavia pikkuosia oli vähän joka puolella.
Häjy on laite niinkuin kunnon sotakoneen pitääkin, eipä pääse siviliikoneeseen sotkemaan ;-). Väritys ( Hatakan US Army Helicopter Drab ) tosiaan haastava siirtokuvien suhteen, eipä tummaa taustaa vasten pääosin mustat tekstit kovin hyvin erotu, ehkä se on ollut sotaherrojen tarkoituskin? Litkutuksilla sitten yritin saada hieman käytön jälkiä, esim. nokeentumista näkymään ja samalla tuli hieman elävyyttä pintoihin.
Mielenkiintoinen projekti oli tosiaan vaihteeksi pelkkien lekojen oheen, voisin kyllä jatkossakin vastaavan näpertää. Paljon yhtäläisyyksiä lekojen kanssa ( ohjaamo ja lasitukset ), mutta myös eroja kuten nuo roottorit säätösysteemeineen. Piti tosiaan tovi tutkia miten varsinkin pääroottorin kaikki tukitangot ja vivustot menee. Loppuvaiheessa kopetrin käsittely alkoi olla jo hieman hankalaa kun helposti irtoavia pikkuosia oli vähän joka puolella.
No hätä, enpä sitä moitteena ottanutkaan. Ja kyllä sitä tarvittaessa moitteetkin otetaan vastaan, aina riittää parannettavaa monessakin suhteessa. Olen pyrkinyt ottamaankin referenssikuvan alkuperäisestä koneesta jos sellainen on ollut saatavilla, silloinhan on helppo vertailla miten lähelle on päästy.Timo Rissanen kirjoitti:Kiitti linkistä. Ja se monotoonisuus ei ollut missään nimessä moite. Päinvastoin, olet taikonut mallin tosi upeaksi. Kuin aito.