Siistiä rakennusjälkeä. Harmi että kasautui osin vääristä osista.
Linkin kuvasta selviää Mi-8:n oleellisimmat erot verrattuna versioon MI-17. Lisäksi pyrstöpuomin alla oleva Doppler -boksi pitää Suomalaisista versioista poistaa. Antennivarustuksen referenssit kannattaa myös varmistaa.
Linkki
Sarjan mukana tulleen ilmanoton ja moottoripellityksen korvaava osa aihion muuttamiseksi versioon Mi-8
Linkki
Kari Suominen
Jaa-has, sitä on taas ahkeroitu ja hienoa jälkeä saatu aikaan. Sopivasti yksityiskohtia elävöittämässä, jotka tarkasteluetäisyydeltä eivät kuitenkaan hyppää silmille. Liikennekoneiden detaljointi on tässä mittakaavassa taitolaji, ja esimerkiksi liian voimakkaalla värillä painetut rahtitilan luukut ja muut decaleilla ilmaistut yksityiskohdat saattavat äkkiä pilata muuten onnistuneen vaikutelman. Olet välttänyt sudenkuopat näiltä osin.
Olet valinnut liveryksi uudistetun liikemerkin mukaisen ulkoasun, joka sen suunnitelleen mainostoimiston mukaan viestittää turvallisuutta, luotettavuutta, suomalaisuutta ja raikkautta. Hyvä valinta, sillä tämä pukee MD-80 -sarjaa ja tämän olisin itsekin valinnut.
Tuo mainitsemasi Finnairin ja DC-9/MD-sarjan pitkä yhteinen historia juontuu Finnairin silloisesta pääjohtajasta. Patruunan ja tiukan kauppamiehen maineessa ollut Gunnar Korhonen johti yhtiötä ilman johtokuntatyöskentelyä, eli käytännössä päätökset teki yksi mies -Korhonen itse. Hänellä oli pitkäaikaiset liikesuhteet valmistajayhtiöön McDonnell Douglasiin ja Finnair ostikin koko Korhosen kauden vuosikymmenten ajan yhtiöltä matkustajakoneita laivastoonsa. Korhonen taisikin olla tuolloiseen aikaan ainoa eurooppalaisen lentoyhtiön johtaja, joka ei koskaan ostanut yhtään konetta Boeingilta.
Korhosen kaudella hankitun DC-9 kaluston alkaessa tulla tiensä päähän ne vaihdettiin näihin MD-80 -sarjan uudempiin versioihin, tosin käytettyihin sellaisiin. Viiden vuoden ajalle jaksotettu vaihto kustansi Finnairille hieman alle 2 miljardia silloista markkaa. Viimeinen tällainen MD-80 -sarjan kone poistui laivastosta kesällä 2006, kuten mainitsitkin. Tämän konetyypin eläkkeelle jäädessä Finnairin tekniikka laski, että uuden sukupolven MD-80 sarjaa korvaavat koneet (Airbus, Embraer) kuluttivat 12 000 kg polttoainetta vähemmän päivässä Euroopan-liikenteessä. Kalustouudistus siis alkoi heti maksaa itseään takaisin
Olet valinnut liveryksi uudistetun liikemerkin mukaisen ulkoasun, joka sen suunnitelleen mainostoimiston mukaan viestittää turvallisuutta, luotettavuutta, suomalaisuutta ja raikkautta. Hyvä valinta, sillä tämä pukee MD-80 -sarjaa ja tämän olisin itsekin valinnut.
Tuo mainitsemasi Finnairin ja DC-9/MD-sarjan pitkä yhteinen historia juontuu Finnairin silloisesta pääjohtajasta. Patruunan ja tiukan kauppamiehen maineessa ollut Gunnar Korhonen johti yhtiötä ilman johtokuntatyöskentelyä, eli käytännössä päätökset teki yksi mies -Korhonen itse. Hänellä oli pitkäaikaiset liikesuhteet valmistajayhtiöön McDonnell Douglasiin ja Finnair ostikin koko Korhosen kauden vuosikymmenten ajan yhtiöltä matkustajakoneita laivastoonsa. Korhonen taisikin olla tuolloiseen aikaan ainoa eurooppalaisen lentoyhtiön johtaja, joka ei koskaan ostanut yhtään konetta Boeingilta.
Korhosen kaudella hankitun DC-9 kaluston alkaessa tulla tiensä päähän ne vaihdettiin näihin MD-80 -sarjan uudempiin versioihin, tosin käytettyihin sellaisiin. Viiden vuoden ajalle jaksotettu vaihto kustansi Finnairille hieman alle 2 miljardia silloista markkaa. Viimeinen tällainen MD-80 -sarjan kone poistui laivastosta kesällä 2006, kuten mainitsitkin. Tämän konetyypin eläkkeelle jäädessä Finnairin tekniikka laski, että uuden sukupolven MD-80 sarjaa korvaavat koneet (Airbus, Embraer) kuluttivat 12 000 kg polttoainetta vähemmän päivässä Euroopan-liikenteessä. Kalustouudistus siis alkoi heti maksaa itseään takaisin
Hieno kokonaisuus, johon pastellisävy hallitsevana sopii kuin nenä päähän.
Itse näen vetoautossa sukulaisuutta konseptiauto Dodge Deoraan, joka on lähtökohdaltaan rajusti kustomoitu Dodge A100 pickup vuosimallia 1965 ja jonka rakensivat veljekset Mike ja Larry Alexander vuoden 1967 Detroit Autoramaan.
www.uglytruckday.com/dodge-deora-concept/
Itse näen vetoautossa sukulaisuutta konseptiauto Dodge Deoraan, joka on lähtökohdaltaan rajusti kustomoitu Dodge A100 pickup vuosimallia 1965 ja jonka rakensivat veljekset Mike ja Larry Alexander vuoden 1967 Detroit Autoramaan.
www.uglytruckday.com/dodge-deora-concept/
Tämä on jo kolmas umpipuusta veistelty skrätsimalli, jonka tältä sivustolta lyhyellä aikavälillä bongaan. Ja kuten kahden edellisenkin kohdalla, niin jälleen on pakko taputtaa karvaisia käsiään. Käy ihan kulttuuriteosta valmistaa tällainen uniikki malli kulkuneuvosta menneiltä vuosikymmeniltä havainnollistamaan autojen muotoilun ajallista etenemistä.
Näistä 1930-luvun linja-autojen koreista on vaikea sanoa kenen valmistajan tuotteita ne kulloinkin olivat, sillä niin paljon eri tehtaiden korit muistuttivat toisiaan. Vaikka korien teko 30-luvulle tultaessa muuttui jo teolliseksi toiminnaksi, alkoivat tehtaat ilmentää omaa identiteettiään korin erikoispiirteillä kuitenkin varsin varovaisesti.
Sikki oli kaikilla korivalmistajilla yksilöllinen ja siitä saattoikin tunnistaa valmistajan, jos oli perehtynyt aiheeseen. Sinullakin on tuossa ikkunalinjan alapuolella ikäänkuin sikkaus, mutta en näiden kuvien perustella oikein erota, että onko se kolmiulotteista tekoa vai onko kyseessä pelkillä viivoilla aikaansaatu imitaatio.
Näin hienoon malliin lisäarvoa olisi tuonut vielä muutama detalji. Tuulilasinpyyhin, suuntaviitat sekä ikkunalinjan yläpuolella kulkeva vesikouru, jonka voi havaita toisessa referenssikuvassa lähtevän kaartumaan alaspäin viimeisen takimmaisen sivuikkunan jälkeen. Mutta hieno on malli ilman lisäyksiäkin !
Näistä 1930-luvun linja-autojen koreista on vaikea sanoa kenen valmistajan tuotteita ne kulloinkin olivat, sillä niin paljon eri tehtaiden korit muistuttivat toisiaan. Vaikka korien teko 30-luvulle tultaessa muuttui jo teolliseksi toiminnaksi, alkoivat tehtaat ilmentää omaa identiteettiään korin erikoispiirteillä kuitenkin varsin varovaisesti.
Sikki oli kaikilla korivalmistajilla yksilöllinen ja siitä saattoikin tunnistaa valmistajan, jos oli perehtynyt aiheeseen. Sinullakin on tuossa ikkunalinjan alapuolella ikäänkuin sikkaus, mutta en näiden kuvien perustella oikein erota, että onko se kolmiulotteista tekoa vai onko kyseessä pelkillä viivoilla aikaansaatu imitaatio.
Näin hienoon malliin lisäarvoa olisi tuonut vielä muutama detalji. Tuulilasinpyyhin, suuntaviitat sekä ikkunalinjan yläpuolella kulkeva vesikouru, jonka voi havaita toisessa referenssikuvassa lähtevän kaartumaan alaspäin viimeisen takimmaisen sivuikkunan jälkeen. Mutta hieno on malli ilman lisäyksiäkin !
Ompa cool vihanpitoväline, oikea Vladimirin pistiäinen. Huoliteltua työtä, kuten muukin tuotantosi.
Tekijällä mielessään ilmeisesti maavoimien vatkureiden käyttöastetavoitteen nosto, kun on päädytty valmiiksi koeteltua itäkalustoa toimimattomien NH-koptereiden täydennykseksi hankkimaan…
Tekijällä mielessään ilmeisesti maavoimien vatkureiden käyttöastetavoitteen nosto, kun on päädytty valmiiksi koeteltua itäkalustoa toimimattomien NH-koptereiden täydennykseksi hankkimaan…
Kyllä se niin on, että toiset tekevät mitä osaavat ja eräät mitä haluavat. Sinulla on jäänyt yksi vaihe tuossa perinteisessä käsityöläisammattilaisen etenemisen hierarkiassa väliin, kun olet oppipojasta suoraan mestariksi ryhtynyt tällä kisällintyöllä. Upeaa työtä ! *****
Yhteistyösopimus autonvalmistuksesta Neuvostoliiton ja italialaisen Fiatin kanssa laadittiin 1966, jotta voitiin aloittaa ensimmäisen VAZ-2101 -mallin valmistus kotimarkkinoille sekä silloisen talousjärjestö SEV:n jäsenmaiden markkinoille. 2101-sedan sai nopeasti rinnalleen VAZ-2102 (Lada 1200 Combi) -farmarin ja sitten vuonna 1972 esiteltiin tällainen 1,5-litraisella moottorilla ja tuplavaloilla varustettu VAZ-2103 (Lada 1500), joka perustui vuoden 1968 Fiat 124 Special -malliin.
Jokainenhan sitä tehtaan muotoon valamia osia yhteen liimaa ja maalaa, mutta mallinrakentamisen juurille mennään vasta tällä tavoin, kun aihioiden puuttuessa malli rakennetaan itse neitseellisestä styreenistä tai muusta soveltuvasta materiaalista. Huomioiden rakentamisen lähtökohdat nostan virtuaalisesti hattua tällaisesta lopputuloksesta.
Jokainenhan sitä tehtaan muotoon valamia osia yhteen liimaa ja maalaa, mutta mallinrakentamisen juurille mennään vasta tällä tavoin, kun aihioiden puuttuessa malli rakennetaan itse neitseellisestä styreenistä tai muusta soveltuvasta materiaalista. Huomioiden rakentamisen lähtökohdat nostan virtuaalisesti hattua tällaisesta lopputuloksesta.
Hyvin olet autenttisuuden tavoittelussa onnistunut. Malli detaljeineen edustaa pikkutarkasti sitä aikakautta, jota sen on tarkoitus kuvastaa. Maltillinen säistäminen osaltaan kertoo yksilöstä, josta omistaja pitää huolta mutta jolla kuitenkin on jo työvuosia ja kilometrejä takanaan.
Näitä arjen työkaluja täällä malleina katselee ihan ilolla, kun tarjonta tälle saitille tahtoo painottua paremminkin kromin kiiltoisiin megagiga ohjaamollisiin Show truckeihin. Siksi realistinen hyvin toteutettu kokonaisuus ansaitsee kunnon pisteet.
Näitä arjen työkaluja täällä malleina katselee ihan ilolla, kun tarjonta tälle saitille tahtoo painottua paremminkin kromin kiiltoisiin megagiga ohjaamollisiin Show truckeihin. Siksi realistinen hyvin toteutettu kokonaisuus ansaitsee kunnon pisteet.
Aika realistinen vaikutelma tuli heti alkuunsa aloituskuvaa katsoessa. Näyttää konstailemattomalta työkoneelta, joka on käynyt pesussa kuten kuljettajansakin edellisen vetotehtävän jäljiltä ja valmistautuu noutamaan jostakin uutta puoliperää jonnekin halki mantereen vietäväksi. Komppaan edellistä kommentoijaa maalauksen ja värin suhteen ; toimii tässä. Mainitsemasi bling blingin vähentäminen mielestäni lisäksi poistaa lelumaisuutta mallista.
Hyppy oman perinteisen mukavuusalueen ulkopuolelle on kannattanut, sillä tulos on mielestäni erittäin onnistunut. Siistiä työtä, tykkään.
Btw, se oli muuten Sonny Pruitt siinä Movin´On -sarjassa, ei Sonny Fruit… ;)
Hyppy oman perinteisen mukavuusalueen ulkopuolelle on kannattanut, sillä tulos on mielestäni erittäin onnistunut. Siistiä työtä, tykkään.
Btw, se oli muuten Sonny Pruitt siinä Movin´On -sarjassa, ei Sonny Fruit… ;)
Minulla ei ole ennakoivaa tekstin syöttöä kuten jollakin aiemmalla kommentoijalla tässä, mutta silti alkaa edellisen mallisi kehumisen peruina pukata kerrassaan positiivista mielipidettä tämänkin osalta ja peukalo hieroi screeniltä niitä oikeamman puoleisia tähtösiä vanhasta muistista. Hieno on !