Pienoismallit.net

Harri Huopainen

Yk malleja   12.8.2007 14:33
Atala Rc ei myy pienoismalleja. Sen sijaan saa kyllä liimoja, balsaa, micropalloja ym. tarvikkeita. Ainoa malleja myyvä kauppa markettien lisäksi on askartelupuoti Pia Kolmikulman alakerrassa. On siinä Amarillon ja S-marketin lähialueella.
Myyvät mm. Dragonin, Tamiyan ja ICM:n malleja.
Kyllähän se turvallinen metallimaalimaalien päälle maalaaminen onnistuu, kunhan suojaa pinnan paljon puhutulla LAATTIVAHALLAA!!
Kestää myös melkoisen rankkaa vahnenustakin. Myöskin muu vastaava aine käy, kunhan katsoo, että kemiat sopivat yhteen.

Alclad II maalin päälle vanhennusta/maalausta en ole vielä kokeillut, mutta maalin ohenteesta (tinneri) päättelen, että maali kestää kaiken päällesutimisen tärpätillä ohennettavilla aineideilla.
Öljyvärit   3.8.2007 14:17
Täysin sisällötön vastaus, poistin koko vastauksen :) Ylläoleva selventi jo hyvin
Maantietukikohta dioraama on meikäläisen tekemä
Nyt kaikki Sloveniaan!   26.7.2007 23:40
Unhtamatta 1/32 kokoisia Me 109 ja Focke Wulf 190 D malleja. Eikä 1/48 Me 110G mikään huono malli ole.
Kiitoksia. Pitää laittaa tulostin laulamaan. Mahtavaa materiaalia, eikä juurikaan tule divareissa vastaan
CMK:n resiiniveturit   9.7.2007 20:29
Eipä tuo hinta läheskään aina ole suora laadun mittari, kuten aiemmista kommenteista käy ilmi. Itse maksoin lähemmäs 100e CMK:n Pantterin sisätilasatsista, ja hinta ei todellakaan vastannut laatua. Osat kyllä näyttivät kivoilta ja menivät mukavasti paikalleen, mutta rakennetta oli tietyissä kohdin yksinkertaistettu todella paljon ja tietyt detaljit, mm. rivivaunun radiot loistivat poissaolollaan! Ohjeetkin vaikuttivat esikoulun askartelutunnilla piirretyiltä.

Voisi sanoa, että setti on täysin kasattavissa ohjeiden mukaan ja lopputulos varmaankin näyttää hyvältä siihen asti, kunnes erehtyy vertaamaan sitä referenssimateriaaliin, minkä jälkeen puutteita alkaa paljastua roppakaupalla.
Rudolf Sinnerin Me-262   7.7.2007 13:48
Hyvät päivät.

Koneesta on tietämäni mukaan yksi valokuva, löytyy ainakin seuraavista kirjoista:

Griehl, Manfred: German jets 1944-1945. Greenhill books.

Richard Smith & Eddie J Creek: Luftwaffe Colours vol. five sec. 4 Jet fighters and rocket interceptors. Classic publications. Tässä kirjassa on mukana myös väripiirros koneesta.

Pelkkä väripiirros (mielestäni vähemmän uskottava kuin yllä mainitussa kirjassa) löytyy Ospreyn suihkuhävittäjä-ässät kirjasta. Classicin kirjan piirros vastaa pyrstön osalta pitkälti mallia, johon ketjun alussa on linkki.

Valokuva on otettu vasemmalta etuviistosta ja siinä näkyy koneen vasen kylki runkoristiin asti. Tarkoittaa siis, että Gruppe palkki tai sen puuttuminen, hakaristin tyyppi, peräsimen maalaus ja koneen valmistusnumero ovat arvailujen varassa.

Ospreyn kirjan piirroksessa oletetaan, että kyseessä on Stab/III./JG7:n kone lentäjänä majuri Sinner ja tämän mukaan on väripiirrokseen piirretty III Gruppen palkki ja naamioväritys jatkuu rungon värityksen kaltaisena sivuperäsimeen asti.

Classicin kirjassa kerrotaan, että kyseessä on Stab/JG7:n kone, elikkäs esikuntalentuuen kone. Tämä tuntuu huomattavasti uskottavammalta, sillä koneen nokassa on rykmenttitunnuksen alla pienikokoinen numero 1. Kaikki muut vastaavalla tavalla merkityt koneet (ainakin numerot 2,3,4 ja mahdollisesti 5 tai toinen numerolla 3 merkitty kone tunnetaan) kuuluvat esikuntaparveen. Yhteinen nimittäjä useimmille koneille on, että niissä on enemmän tai vähemmän normaalista poikkeava maalauskaavio.
Piirroksessa takarungossa on valtakunnanpuolustusnauha ilman Gruppetunnusta, hakaristi on kokovalkoinen ja peräsimen maalaus on normaalilla tavalla laikutettu.

Omasta mielestäni kone on maalattu ruiskulla vapaalla kädellä selkeän kontrastin omaavilla maaleilla, jolloin hieman sumeassa kuvassa, joka on otettu kohtalaisen matkan päästä värirajat näyttävät teräviltä.
Pyrstön maalauksesta on vaikea sanoa mitään varmaa. Useimmissa 262 koneissa, niissäkin, joissa rungossa on yhtenäinen maalaus, peräsin on laikutettu, mutta tunnetaan myös koneita joiden peräsimissä on yhtenäinen maalaus.

Itse en ikinä menisi maalaamaan 262 koneita terävään sirpalekaavioon alkusodan koneiden tyyliin, mutta tässä nimenomaisessa yksilössä voisin kyllä harkita pinnasta koholla olevan maskin käyttöä.

Heti lisäystä perään. Valokuvassa koneessa EI ole R4M raketteja, kuten linkitetyssä mallissa, mutta sen sijaan siinä on Ospreyn kirjan piirroksen mukaiset WGr21 rakettiputket nokan alla.

Laitan tähän vielä Classicin kirjan piirroksen yhteydessä olevan tekstin:
"Many Me 262s of JG 7's Stabstaffel had rather unusual camouflage schemes such as that seen here. It comprised regular diagonal stripes of brownish green and mid-green (RLM 81 and 82) on the uppersurfaces, fading to similarly coloured mottling on the fin and rudder. This machine, possibly that allocated to the unit commander, Major Gerhard Stamp, had the double chevron of a Kommandeur painted in black outlined in white, plus the green number '1' painted below the unit badge on the nose."
Meikäläisen kirjoittama artikkeli, missä sivutaan aihetta löytyy löytyy sitä "toisesta kotimaisesta" mallilehdestä nro. 4/2006, tosin ilman ulkomaan kielen termejä.

Perus idea on hyvin simppeli, paneelirajojen keskelle ruiskulla vaalennettuja sävyjä ja saumoihin tummempia. Voidaan käyttää sekaisin muiden tekniikoiden kanssa ja tämänkin asian kanssa järjenkäyttö suotavaa. Lopputuloksena voi olla erinomaisen epäuskottava ruudukkumaalauskaavio.

Itse käytän saumakohtien ja varjojen korostamiseen asetonilla ohennettavia CAB:in uistinmaaleja, sillä näitä voi ohentaa paljon enemmän, kuin esim. Humbrolin maaleja.
Combatmodels   19.5.2007 14:30
Mielenkiintoinen keskustelu, avaanpa minäkin suuni.

Yritys ei voi olla harrastus, näinhän se kai on, mutta käsittääkseni ongelma on siinä, että Suomessa on niin pienet markkinat, että yrittäjän on yksinkertaisesti pakko tehdä ns. "oikeaa" työtä, että on rahaa muuhunkin, kuin kauraryyneihin. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta olen ymmärtänyt, että asia on näin pienempien ja erikoisempia tuotteita maahan tuovien mallikauppojen kanssa.
Varmasti tiedetään, kuinka asioiden tulisi toimia, mutta tuskin on kannattavaa perustaa kovin suurta organisaatiota, jos kysyntää ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.
Esim. Kuivalaista tai Kuusistoa en sen tarkemmin henk. koht. tunne, mutta itse olen ymmärtänyt, että kumpikaan ei setelikasoissa kylve pienoismallibisneksen ansiosta, vaan muutakin joutuu tekemään, että leivänsyrjässsä pysyy.
Hyvää palvelua olen molemmilta saanut.