Pienoismallit.net

Harri Huopainen

Jagdpantherin maalaus   24.10.2007 18:29
Kyllähän siinä on oikealta etuviistosta otettu kuva Elefantista, mutta värimaailmansa osalta kyseessä on valitettavasti taas yksi "niistä kuvista". Varmasti voi sanoa, että kaavio on täplikäs ja etulevyn yksikkötunnus erottuu hyvin.

Mielenkiintoista kuvassa on se, että vaunun zimmeritpinnassa on suuria lohkeamia ja alta paistaa punaisen primerin sijasta vaaleaa väriä! Paljasta metallipintaa vai totaalisesti häränpyllyä heittävät värit kuvassa?
Jagdpantherin maalaus   23.10.2007 21:56
Asko

Väripiirros ja selostus löytyy Ospreyn kustantamasta Doylen & Jentzin läpyskästä Panther Variants 1942-45. Sanotaan seuraavaa:"The camouflage pattern was applied at the factory and only partially covered the base coat of primer rot RAL 8012 (red). Well thinned dunkelgelb RAL 7028 (tan) was painted in vertical stripes, flanked by stripes of thinned weiss RAL 9002 (white)

Valokuva löytyy kirjasesta German tanks of world war II in color. Kustantaja on MBI ja tekijät Michael Green, Thomas Anderson ja Frank Schulz. Tätä kirjaa löytyi ainakin vielä kesällä Alfamerista. Sisältää paljon kuvia vaihtelevan tasoisesti maalatuista museovaunuista, mutta mukana on myös todellisia helmiä 40-60 luvuilta, kun Aberdeenin museon vaunut olivat vielä osittain tai kokonaan alkuperäisissä väreissä. Sodassa otettuja värikuvia kirjassa ei ole.

Jos muuten Asko tarkoitat JP värikuvalla sitä etuviistosta otettu kuvaa tuhotusta vaunusta, niin mielestäni kyseinen kuva ei ole kovin helposti tulkittavissa. Psv kuvat ovat usein mielestäni vielä vaikeaselkoisempia, kuin lekokuvat. Mielestäni kyseisessä vaunussa on kuitenkin vihreä pohjamaali. Ainakin siinä versiossa kuvasta, mikä tuli ensimmäisenä Googlessa vastaan, saattoi mielestäni hyvällä tahdolla erottaa hieman ruskeaakin naamioväriä.
Jagdpantherin maalaus   23.10.2007 14:25
Kannattaa muistaa, että saksalaiset maalasivat koko sodan ajan panssarivaununsa (ja suuren osan muistakin raskaan teollisuuden tuotteista) punaisella pohjamaalilla, sisältä ja ulkoa. Massatut vaunut oli täysin loogista maalata keltaiseksi, sillä zimmerit massan väri oli ilmeisesti vaalea harmaa. Massauksen pois jättämisen jälkeen ei ollut enää varsinaista syytä maalata vaunuja keltaiseksi, sillä pohjamaali oli suhteellisen lähellä ruskeaa naamioväriä ja toimiva naamiointi saatiin aikaiseksi pelkästään keltaista ja vihreää käyttämällä. Säästi sekä aikaa, että materiaaleja, millä oli suuri merkitys Saksalaisille tähän aikaan.

Myöhäisten saksalaisvaunujen kuvia katsellessa näyttää siltä, että telapyörästö (joita ei tehdaskaavioissa useinkaan maalattu) on kaikissa tapauksissa melko tumma, mikä tukee joko punaista tai vihreää perusväriä.

Olen kyllä nähnyt väripiirroksia, missä loppusodan (loppusyksy 44-kevät 45) vaunuja on esitetty keltaisessa perusvärissä, naamiokuvioilla tai ilman, mutta sen sijaan harvoissa näkemissäni värikuvissa ja kaikissa mustavalkokuvissa perusväri on aina tumma. Tietysti varsinkin siirtymävaiheen aikana on voinut esiintyä keltaiseksi maalattuja vaunuja ilman zimmerittiä.

Italerin malleja en ole pitkään aikaan kasannut, mutta minulla on niiden maalausohjeista sellainen kuva, että ne kelpaavat pääosin sätkä/huussipaperiksi hätätilanteessa. Kannattaa muistaa, että 15-20v sitten tieto rajoittui siihen, että saksalaisvaunut olivat v.1943 alkuun asti harmaita ja sen jälkeen hiekankeltaisia (mahdollisesti naamikuvioilla höystettyinä) sodan loppuun asti.

Ja kyllä, keltainen-vihreä naamiomaalaus on täysin mahdollinen, mutta eri asia on kumpaa väriä on käytetty pohjamaalina. Useimmissa tapauksissa veikkaisin vihreää.

EDIT: Hommaan tulee lisää mielenkiintoa, kun ottaa huomioon, että tiettyjä osia (telapyöriä ym.) tehtiin valmiiksi suuria määriä etukäteen. Varhaisemmissa vaunuissa näkee esimerkiksi, että tykinputki saattaa olla punaisessa pohjavärissä. Teoriassa on mahdollista, että samassa vaunussa esiintyy sekä keltaisia, punaisia, että vihreitä telapyöriä.
Jagdpantherin maalaus   23.10.2007 11:22
Ardenneilla Amerikkalaiset saivat saaliiksi myöhäisen Jagdpantherin, minkä naamiointi koostui leveistä pystysuuntaisista keltaisista rannuista primerin päällä. Punaisten alueiden päälle oli maalattu vielä pystysuuntaisia valkoisia raitoja, ilmeisesti jonkinlaiseksi talvinaamioinniksi.

Jagdtigerissa no. 331 maalaus koostui suurista pystysuuntaisista kuviosta aaltoilevilla reunoilla. Lisäksi keltaisella oli maalattu joitakin täpliä punaiselle alueelle ja vastaavasti keltaisille alueelle oli jätetty punaisia täpliä, ilmeisesti simppelisti kiertämällä alueet ruiskulla.

Aika takuuvarma ratkaisu on maalata vaunu punaiseen pohjaväriin ja tehdä naamiokuviot vihreällä ja keltaisella. Kuviot voivat olla suuria aaltoilevin reunoin joko "ambush" täplillä tai ilman. Näyttävä vaihtoehto on mielestäni myöskin kapeat pystysuuntaiset raidat naamioväreillä, ilmeisesti tarkoituksena on ollut simuloida puunrunkojen varjoja tms. Tässä kaaviossa ei tietääkseni kaäytetty täpliä.

"Ulkoiset komponentit" tarkoittivat vaunun ulkopintoja kokonaisuudessaan, ts. pohjaväriksi tuli vihreä. Eri asia sitten, kuinka säännönmukaisesti vaunut maalattiin uuteen pohjamaaliin. Viimeiset puoli vuotta Saksassa oli jo melkoisen kaoottiset oltavat, mikä varmasti heijastui vaunujenkin maalaukseen. Ainakin leko puolella eräät mielenkiintoisimmista ja toisaalta vaikeimmin selvitettävistä maalauskäytännöistä ovat sodan loppuajoilta. Määräyksiä annettiin ristiin rastiin ja niitä noudatettiin sikäli kun kyettiin.

Tässä hyvin pinnallinen raapaisu aiheesta, parhaiten selvyyteen pääsee valokuvia katsomalla. Mallia voi aika huoleti ottaa loppupään Pantterien kuvista (G-mallit ilman zimmerittiä)
Samaa mieltä Eskon, parin Antin, Mixan ynnä muiden kanssa. Malleja näytille, mutta mielellään siten, että kuvasta erottaa jotain.

Itse en todellakaan ole mikään hyvä kuvaaja, mutta ihmeitä saa aikaan jo sillä, että tukee kameran johonkin, jalustan puutteessa vaikka kirjapinoihin tms., kunnon valaistuksen puutteessa malttaa odottaa aurinkoista päivää kuvausta varten, pistää makrotoiminnon päälle, eikä käytä lähellä salamaa. Lopusta kyllä huolehtii perus digikameran automaattitoiminto, elikkäs se moodi, mikä ainakin tietyissä kameratyypeissä on merkitty leppoisasti sydämmellä.
Gallandilla oli ainakin kaksi erikosvarusteltua F-Mersua, toisessa oli kaksi raskasta kk:ta nokan päällä 7,9 millisten sijaan ja aseistus vastasi näin ollen G-6 versiota. Näistä koneista on valokuvia joulukuulta 1941 tilaisuudesta, missä Galland luopuu JG26:n rykmentin komentajuudesta ja Göring on vierailulla yksikössä.

Toisessa taas oli nokalla normaali aseistus kevyine konekiväärein, mutta siipiin oli asennettu 20 mm MG/FF tykit samaan tyyliin, kuin E-mallissa.

Jostakin muistelen, että Gallandilla olisi ollut kolmaskin erikoiskone, mutta hän tuli alasammutuksi yhdessä näistä kesällä 1941.

Koneiden valmistusnumerot ovat tiedossa, mutta en nyt pääse niitä heti tarkastamaan.

Tarkempaa tietoa mahdollisesti myöhemmin, kunhan pääsen kirjojen ääreen.

Tuukka, mistä lähteestä tuo viiden tykin väite on peräisin?
Joo, mutta se 30 mm tykki (Mk108) oli vain suhteellisen pienessä osassa Me 109 koneita. Suurimmassa osassa F ja G koneita ja ilmeisesti osassa K Mersujakin oli aseena 20 mm MG151/20, joka puolestaan oli eräs parhaista lentokoneaseista toisessa maailmansodassa. Monet saksalaislentäjätkin pitivät 20 mm asetta parempana, kuin 30 millistä johtuen aseen suuremmasta tulinopeudesta ja pidemmästä kantamasta.
Aiemmin mainitun ampumatarkkuuden lisäksi varsinkin ensimmäisessä maailmansodassa vaikuttivat seuraavat seikat: Asehäiröt eivät olleet mitenkään harvinaisia ja siipen asennetuista aseista häiriöitä olisi ollut mahdotonta poistaa lennon aikana. Lisäksi ranskalaisten Hotchkiss ja englantilaisten Lewis konekiväärit olivat lipassyöttöisiä, ja lipasta piti tietenkin päästä vaihtamaan taistelun aikana.
Brittien Mark V   13.9.2007 14:52
Jos puhutaan Airfixin 1/72 (vai 1/76?) kokoisesta Brittitankista, kyseessä on Mark I. Tunnistaa mm. perässä vaunun perässä olevista "kärrynpyöristä", joita käytettiin lyhyen aikaa Mark I vaunuissa. Lisäksi aseistus poikkeaa myöhemmistä tyypeistä, Mark I vaunussa oli yksi tykki rungon molemmin puolin, kun taas Mark IV tyypistä eteenpäin aseistuksena oli yksi kk runkokasemattien takaosassa ja etuosassa taas kk tai tykki, riippuen siitä oliko kyseessä ns. naaras vai koiras vaunu.
Naaras, eli ulkomaankielellä Female nimeä käytettiin kk:lla varustetuista vaunuista, kun taas tykkivaunuja kutsuttiin uros vaunuiksi, enklanniksi Male. Samaa jaottelua käytettiin myös Suomen Renault vaunuissa.
Caudron C.60 maalauskaavio   30.8.2007 23:53
Ainakin Tikkakosken museon Breguet 14 on maalattu alta harmaaksi ja päältä vihreäksi ja nämä koneethan poistuivat palveluskäytöstä 1927. Maalaus on ainakin yläpintojen (moottoripellit mukaanlukien) ja rekisterinumeron tyylin osalta identtinen linkittämäsi kuvan koneen kanssa, joten itse päätyisin harmaaseen alapintaan. Kyseessä on käsittääkseni suomalainen maalauskaavio, joten luulisin että käytännöt ovat melko yhteneviä konetyypistä riippumatta. Tosin itselläni ei ole kovin vankkaa faktatietoa sotien välisen ajan kaavioista, joten voin olla väärässä.

Katselinpa tuossa myös kuvat läpi meidän Hallinportin reissulta. Caudron G3:ssa, jossa on väreiltään ja merkintätyyliltään yhtenevä maalaus Tikkakosken Breguetin kanssa, on harmaa alapinta.

Lukaisin tuossa että Caudroneita hankittiin Ranskasta v.1923 ja ensimmäiset koneet valmistettiin Suomessa vasta 1927. Pitää muistaa, että koneiden kangaspäälyste ei kestänyt ikuisuuksia, ja varsinkin jos koneet hankittiin Ranskasta käytettyinä, on koneita jouduttu päällystämään (ja maalaamaan suomalaisten käytäntöjen mukaan) Suomessa uudestaan ehkä suhteellisen pian hankinnan jälkeen.

Eihän kukaan herrasmies toisaalta mene kurkkimaan valmiin mallin "helmojen" alle, joten sinänsä kai on aika sama onko pohja virheä vai harmaa :)

Ihan mielenkiinnosta, mitäs referenssejä sinulla on käytössä? Käsittääkseni Keskisen, Stenmanin ja Partosen Suomen Ilmavoimat I 1918-27 on jotakuinkin ykkösteos tämän aikakauden koneista puhuttaessa.

P.S Tuo Vantaan museon entisöinti on osittain melko kammottava laadultaan. Moottoripellitystä oli muistaakseni niitattu kasaan siten, että kenttäoloissa moinen olisi lievästi sanottuna epäkäytännöllistä (yhtäkään peltiä ei saisi auki!) ja mm. kaasuttimen ilmannottoputkesta on tehty ainostaan moottoripellin ulkopinnalla oleva profiili. Kun kurkkaa putkesta sisään, pimeyden sijasta näkeekin moottoripellin!