Pienoismallit.net

Harri Huopainen

Öljyväripesu?   30.4.2009 11:31
Ei taida olla kunnollista keinoa öljyvärien kuivumisen nopeuttamiseen, mutta ei toisaalta ole tarvettakaan, mikäs kiire mallaillessa on… Taiteilijat käyttävät muistaakseni sikkatiivia kuivumisen nopeuttamiseen, mutta en ole kokeillut mallailukäytössä enkä ole myöskään kuullut näin tehtävän. Kokeillahan saa tietysti vapaasti.
En usko että öljyväreille on kunnollista korviketta, en tiedä että millään aineella saisi aikaan täysin vastaavaa jälkeä. Pitkän kuivumisajan etuna on sekin, että maalausjälkeä voi säätää todella kauan juuri mieleisekseen ja se, että värihuuhtelut näyttävät märkänä käytännössä samalta, kuin liuottimen haihtumisen jälkeen. Joidenkin maalien kanssa olen huomannut, että märkänä jokin hyvin hento efekti näyttää hyvältä, mutta kun ohenne on haihtunut tuntuu värikin hävinneen näkyvistä, kuivuneen laikukkaaksi tai muuta ikävää.
Öljyväreissä ehdotonta plussaa on sekin, että kun väri on kuivunut, se kestää todella hyvin sekä mekaanista kulutusta että useimpia liuottimia.
Migin valmiisiin litkuihin verrattuna öljyvärit tekevät hieman erinäköistä jälkeä. Varsinkin paneelisaumojen korostamisessa ja esimerkiksi erilaisten ohuiden valumien teossa öljyvärit ovat mielestäni lyömättömiä. Itse kyllä käytän molempia aineita tilanteen mukaan, riippuen siitä millainen efekti on hakusessa.
Brewsterin pohjaikkuna?   11.12.2008 13:05
Kari: Lukollisten etuluukkujen kautta on päässyt käsiksi ainakin polttoainetankin valitsinhanaan, sijaitsee tuliseinän takana polttoainetankin alla pyörän suojakupujen välissä sekä polttoaineputkiin. Lisäksi runkokaarissa olevat kiinnityspultit ovat käden ulottuvilla.
Brewsterin pohjaikkuna?   10.12.2008 12:13
Toisin kun aiemmin on mainittu, BW-372 koneessa on säilyneiden kappaleiden perusteella ikkuna korvattu pellillä. Yhtään pleksin/lasin murua ei ole raamien välistä löytynyt ja esim. etukulmien kappaleet ovat samanlaiset pikalukoilla varustetut levyt, kuin Humussa ja koko oikean puolen peitelevy on tallessa. Raamitus vastaa ikkunaruutuja, vain materiaali on vaihtunut.
Materiaalina on maalaamaton pehmeä alumiini ja niittausjäljestä näkee, että se on tehty käsin. Pintakäsittelyn tärkeys näkyy, sillä rungon alkuperäinen ja kunnolla käsitelty alumiini on käytännössä virheetöntä ja vieressä oleva Suomessa nikkaroitu levy on osittain pahoin syöpynyttä.
Kyseisen kaltaisen levyn tekeminen ei ole kovin kummoinen homma lentoyksikössä, johon on varmasti kuulunut useampikin peltiseppä, lentokonetehdasta ei ko. hommaan välttämättä tarvita varsinkaan kun kyseessä ei ole rakenteen kannalta olennainen paikka.
Työn jälki on sellaista, että läheltä katsoen huomaa että on pyritty ensisijaisesti toiminnallisuuteen, mutta kuitenkin sen verran siistiä että asian selvittäminen valokuvasta (lähes koneen likaisin paikka ja käytännössä joka kuvassa varjossa) on käytännössä mahdotonta.

Tämän kuten valitettavan monen muunkin detaljin kohdalla on niin että ne ovat hyvin tapauskohtaisia eikä suoraa yhteyttä välttämättä voi vetää esim. huoltoihin liittyen. Täytyy vain hyväksyä, että välillä joutuu arvailemaan eri yksilöiden välillä.

Voisi olettaa, että ikkunaraamitusta vastaava pelti on joissain tapauksissa saattanut hämätä luulemaan, että kyseessä on maalattu ikkuna. Asiasta kyllä selviää helposti, maalatkaa ikkuna hieman alapinnan alumiiniväriä kirkkaammalla värillä, niin se menee täydestä sekä maalattuna lasina että peltinä :)
Mersu   10.10.2008 11:18
Kehäantenni ei tietääkseni kuulu G-2 malliin lainkaan. Tuli mukaan G-6 (Vai oliko se nyt G-4?) mallissa eikä silloinkaan kuulunut joka yksilön varustukseen, varsinkaan alkuvaiheessa. Varsinkin Saksan itärintamalla ja Suomen rintamalla antenniin liittyvät radiot oli poistettu, sillä vastavia maalaitteita ei ollut tarpeeksi. Useista koneista poistettiin samalla myös kyseinen antenni, jolloin radiomaston taakse jäi vain antennin pisaranmuotoinen jalusta. Tämä taas ei erotu kuvista, ellei sitä osaa vartavasten katsoa.
Suomi-Messerschmitt   23.9.2008 15:44
Osta suosiolla se G-6 malli. Keulan lisäksi (joka on täysin erilainen, kuin DB-605 A moottorilla varustetussa G-6:ssa) K-mallissa on mm. lähes kaikki runkoluukut eri paikoissa, kuin G-6 mallissa ja siipipatit ovat isommat, kuin G-6:ssa. Lisäksi pyörien vanteet ovat erilaiset G ja K malleissa. Pieniä eroja saattaa olla myös sivuperäsimessä/evässä. K-mallissahan käytettiin vain korkeaa sivuperäsintä, jota sitäkin oli olemassa erilaisina variantteina. Et muuten maininnut, minkä valmistajan/minkä mittakaavan mallista on kyse. Joissain K-Mersun sarjoissa tulee myös G-malleihin sopivia osia, mutta käytännössä K:ta ei kannata lähteä muuttamaan, sillä eroja on melko paljon ja G-malleihin on olemassa hyviä lähtökohtia melkein liiankin kanssa.
Suomi-mersu G-6 1:72   2.8.2008 16:13
Kuomuista:

Oma käsitykseni on, että raskaalla raamituksella varustettu kuomu tunnettiin kassakaappikuomuna. Kassakaappikuomu yhdistettynä läpinäkyvään selkäpanssariin taas on oman käsitykseni mukaan "Galland kuomu" (joissain lähteissä läpinäkyvästä panssarista käytetään termiä "Galland panzer") Kevyillä raamituksilla oleva kuomu taas tunnetaan useimmiten Erla kuomuna ("Erla haube") ja näissä kuomuissa oli käytännössä aina läpinäkyvä selkäpanssari. Tosin termit ovat varmasti olleet iloisesti sekaisin jo aikalaisilla ja en tiedä, kuinka virallisia nimityksiä kuomuille oli edes olemassa.
Ja vielä lisää infoa ilmasta ilmaan pommituksesta löytyy Classic publicationsin kirjasta Jagdwaffe vol.5 section one: Defending the Reich 1943-1944.

Kerrotaan mm. virityksistä, missä pientä pommia/pommeja hinattiin vaijerin päässä. Näillä vehkeillä hyökättiin pommikoneita vastaaan suoraan edestä päin. Saksalaiset kokeilivat useita versioita aiheesta testaten eripaksuisia vaijereita erilaisin virityksin sekä erikokoisia pommeja. Menestys oli heikkoa johtuen tähtäämisen vaikeudesta ja pommeja raahaavien koneiden haavoittuvuudesta/kömpelyydestä. Sanomattakin on selvää, että menetelmä jäi kokeiluasteelle.

Kirjassa on mm. kuva Liberatorista, jonka nokkaan on jäänyt vaijeri kiinni. Kone ei vaurioitunut pahoin, mutta nokassa istunut mies muistaakseni haavoittui. Lisäksi mukana on myös amerikkalaisten raportteja näistä menetelmistä.
Itse olen levittänyt Johnsonia simppelisti joko kostealla rätillä, tai hankalissa paikoissa pensselillä. Siistiä jälkeä tulee ja vaivattomammin, kuin ruiskulla. Vaha tasoittuu jonkin verran kuivuessaan itsestään, joten mitään ongelmia hommassa ei tule, kunhan ei levittele kerralla mitään tolkuttomia kerroksia. Työvälineiden puhdistukseen sopii edellä mainittujen lisäksi myös Lasol, asetoni tai mäntysuopa/vesi.
Fokker Dr.I   29.3.2008 16:42
Mikko, ainoa näkemäni kuva 425/17:sta vasemmasta kyljestä löytyy tästä keskustelusta: www.theaerodrome.com…um/camouflage-markings/25896-true-color-mvr-fokker-dr1-425-17-a-6.html

Ko. ketjusta löytyy enemmän spekulointia Paronin koneesta, mitä jaksaa lukea alkaen siitä, onko kuvissa näkyvä kone 477/17, (jolla paroni saavutti useita voittoja pidemmällä ajalla) vai 425/17. ( kone, jossa Paroni sai kaksi viimeistä ilmavoittoaan ja kaatui 21.4 1918) Itse uskon kyseessä olleen koneen 425/17.

Ja Paronin Albatrosseista (tosin aika harvat ovat edes suurimmalta osaltaan punaisia) löytyy kuvia ja tietoa lähes yhtä paljon kuin kolmitasoista, alkaen DIII koneista v.1917 alkupuolella ja jatkuen loppuvuoden DVa koneisiin. Sen sijaan uran alkuvaiheen koneet v.1916 aikana ja aivan 1917 alussa ovat heikommin tunnettuja.
Fokker Dr.I   28.3.2008 23:48
Muistelisin, että nykytiedon mukaan siiven alapinnat ovat punaiset. Alapinnan punaisen värin alta löytyi muistaakseni sinistä standardi väriä, mutta sen sijaan yläpinnalla punaisen alla on juovikkaan oliivin värisen maalauksen sijasta paljaan pellavan väri. Näin siis ulkomuistista, pidempiä debatteja aiheesta löytyy theaerodrome.com sivustolta hakua käyttämällä.

Fokker ilmeisesti rakensi/maalasi muutamia koneita "mittatilaustyönä" tunnetuille ässille, mm. Albatross publicationsin Fokker DVII Anthology 1 läpyskästä löytyy kuva Bruno Lörzerin musta-valkoraitaisesta koneesta, joka ilmeisesti ei ehtinyt sotatoimiin. On hyvin todennäköistä, että tämä kone maalattiin jo tehtaalla, sillä esim. pikkutekstit ovat kokonaisuudessaan näkyvissä ja ne on maalattu siten, että ne sopivat koneen maalauksiin ollen kuitenkin täysin tehtaan standardin mukaisia. On mahdollista, että Punaisen paronin Dr.1 425/17 oli yksi näistä erikoiskoneista, mutta mm. huomattava guru Dan San Abbot on eri mieltä.

Lisäksi on oma väittelyn aiheensa millaiselta ko. kone on näyttänyt missäkin vaiheessa. Ensimmäiset kuvat koneesta ovat maaliskuulta 1918, jolloin koneessa olivat tuolloin määräysten mukaiset rautaristit. Viimeisessä sodanajan kuvassa koneeseen on jo ehditty maalata suorareunaiset ristit ja säilyneissä kankaanpaloissa (risteissä) eri maalausvaiheet ovat erotettavissa. On esimerkiksi mahdollista, että kone saapui JG1:n riveihin päältä ja kyljistä punaisena, mutta alapinnat sinisenä ja alapintojen maalaus suoritettiin vasta yksikössä. Onko kone lentänyt koskaan alapinnat sinisenä ja kuinka kauan on täysin arvailujen varassa.

Harri Huopainen